SoTe-uudistus onnistui kuolemaan kalkkiviivoille. En ole siitä
pahoillani, sillä kyseessä oli laatikkoleikki organisaatioilla, joista olisi
tullut vielä nykyistäkin suurempia. En usko, että uudistus olisi parantanut
terveydenhuollon palveluita. Samaan pakettiin oli sidottu vielä MaKu-uudistus,
jolla olisi luotu yksi ylimääräinen hallintorakenne lisää. Voinee sanoa, että
SoTen MaKu alkoi olla karvas kaikille lopussa.
Kerrataanpas nykyinen tilanne potilaan näkökulmasta. Jätän
tässä tarkoituksella sosiaalipuolen pois, koska vältän mammuttitautia, tässä
jutussakin. Sanotaanhan, että elefanttikin syödään paloina, ei kokonaisena.
Suomalaiset jakaantuvat terveydenhuollon asiakkaina
karkeasti kolmeen ryhmään: Varakkaat, jotka käyttävät yksityisiä terveydenhuollon
palveluja missä haluavat (jopa ulkomailla, vakuutuksilla tai suoraan maksajina),
työssäkäyvät työterveyshuollon asiakkaat ja vähävaraiset terveyskeskusasiakkaat,
jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä. Varakkaat hyödyntävät halutessaan kaikkia
kolmea järjestelmää tilanteen mukaan. Työterveyshuolto toimii yleensä myös
hyvin. Yrityksille työterveyshuolto on jopa kilpailuvaltti hyvistä
työntekijöistä. Monille voi tulla yllätyksenä, että työterveyshuolto on
kokonaan yritysten maksamaa. Siihen ei siis käytetä verovaroja, vaan kyse on
yritysten välisestä tasausjärjestelmästä. Tämä on syy, miksi yritetyssä SoTe-uudistuksessakaan
tth-järjestelmään ei haluttu koskea – sehän pyörii hyvin ja ilman verovaroja.
Ongelmat lääkäriin
pääsyssä koskevat lähinnä kolmatta ryhmää, vähävaraisia, jotka joutuvat kankean
terveyskeskusjärjestelmän palloteltaviksi. Olisiko tähän ongelmaan olemassa
täsmälääkettä? Jätän tässä blogikirjoituksessa pois myös
erikoissairaanhoidon, sillä vaikka siinäkin ovat omat ongelmansa, niin
tärkeintä on mielestäni aloittaa akuuteimmasta ongelmasta.
Kun tiedetään, että kahden muun ryhmän asiat ovat
kohtuullisen hyvin hoidossa, niin miksi emme kopioisi sieltä järjestelmää, joka
jo toimii hyvin? Kela-korvaukset ovat käytössä sekä yksityisessä, että työterveyshuollossa.
Järjestelmä on olemassa valmiina. Mitään mammuttimaista uudistusta ei tarvita.
Tarvitaan vain pieniä viilauksia Kela-korvausjärjestelmään: Aletaan maksamaan Kela-korvauksia myös
terveyskeskuksille ja nostetaan perusterveydenhuollon lääkärikäynnin Kela-korvaustaksa
lähelle todellisia kustannuksia. Rahat näihin korvauksiin voidaan ottaa
kuntien yleisistä valtionavuista. Tällaisella uudistuksella olisi monia hyötyjä
– raha seuraisi potilasta ja kohdentuisi sellaiselle terveydenhuollon julkiselle
tai yksityiselle yksikölle, joka olisi tehokas. Oma arvaukseni on, että jonot
perusterveydenhuoltoon katoaisivat alle kuudessa kuukaudessa aloituksesta myös
terveyskeskuksissa.
Nyt tietysti joku miettii, että järjestelmää käytettäisiin
liikaa, jos se olisi käyttäjälle veloitukseton. Tai että terveydenhuollon
kysyntä on ääretön. Nämä ovat erikoisia päätelmiä. Eihän työterveyshuoltoakaan
käytetä huvikseen. Kuka haluaisi käydä lääkärissä huvikseen? Ei se mikään haluttu
elämys ole. Voi tietysti olla, että joku yksinäinen juttelukaveria kaipaava
mummo löytyy, mutta ei tämä ole mikään ongelma. Sitä paitsi maailmasta löytyy
ainakin yksi maa, jossa terveydenhuoltopalvelujen tuotanto on suurempaa kuin
kysyntä, nimittäin Sveitsi. Sveitsi jo yksin todistaa, ettei kysyntä ole
ääretön.
Järjestelmää voi varmasti kehittää ja laajentaa. Tästä kannattaa mielestäni aloittaa.
