fbpx

Miltä Ruotsin kokonaiskuolleisuus näyttää?

Suomessa viitataan Ruotsiin usein esimerkkinä siitä miten koronajuttuja ei pidä hoitaa. Esitetään mitä kummallisempia väitteitä jopa yli kymmenestä tuhannesta ’koronaan kuolleesta’ jne. Käyn alla olevassa kirjoituksessa läpi Ruotsin kokonaiskuolleisuutta Ruotsin tilastokeskuksen alustavan tilaston perusteella. Koska tilasto on alustava, niin analyysiin liittyy jonkin verran epävarmuutta.

Ensinnäkin, Ruotsissa käytetään Suomen tapaan tilastointimenetelmää, jossa koronakuolemilla tarkoitetaan kuolemantapauksia, joissa ’koronakuolemaksi’ päätyy kun on kuollessa ollut laboratoriovarmistettu koronavirustartunta PCR-testillä. Todellisista kuolemansyistä ei ole tietoa. On siis väärin puhua yleisesti koronakuolemista, vaan rehellisempi tapa olisi puhua koronaan liittyvistä kuolemista kuten Suomen THL sentään tekee.

Ruotsin tilastokeskus SCB on julkistanut ison Excel-taulukon, jossa kokonaiskuolleisuutta on tilastoitu hyvin monella tavoin. Kun taulukkoa rupeaa tarkastelemaan, niin huomaa useassa kohdin, että se vaikuttaa tarkoitushakuiselta. Heti ensimmäinen taulukko Tabell 1 näyttää raakalukujen vieressä kaavion, jossa vuoden 2020 lukuja verrataan kalenterivuoden alusta ja vuosien 2015-2019 keskiarvoon. Miksi graafi on pitänyt piirtää tuossa muodossa lukuaineiston viereen?

Tuossa esittämistavassa on kolme perustavanlaatuista ongelmaa: 1. Keskiarvo hävittää voimakkaat vaihtelut, eli aiempien vuosien piikit ja laaksot vertailuaineistosta. Vuoden 2020 alun koronaepidemia näyttää pahemmalta kuin se olikaan. 2. Vertailu alkaa kalenterivuoden alusta, jolloin epidemian ajoittuminen vuodenvaihteen eri puolille tekee vuosien keskinäisen vertailun sattumanvaraiseksi. 3. Ruotsin väkiluku on lisääntynyt 2015-2020 noin 580.000 hengellä. Absoluuttisten kuolinlukujen vertailu ei anna tilanteesta oikeaa kuvaa.

Kun taulukon kelaa alas, niin sarake 374 Okänd dödsdag kertoo, että aineistossa on tuhansia henkilöitä, joiden kuolinpäivää ei tiedetä. Miten ne on jaettu tuohon piirrettyyn graafiin? Vai onko niitä jaettu siihen ollenkaan? Vastausta tuohon ei ole nähtävissä. Luotettavan vertailun tekeminen tuosta aineistosta on hankalaa. Tuhannet kuolleet pitäisi jakaa jollain luotettavalla perusteella päivittäiseen aineistoon. Sama ongelma toistuu läpi koko tilastoaineiston.

Aineistosta selviää, että Ruotsissa on alueellista vaihtelua kuolleisuudessa kuten Suomessakin. Kuolleisuus painottuu Tukholman alueelle, jossa suurin osa maahanmuuttajista asuu. Tummaihoisten maahanmuuttajien riski kuolla mihin tahansa infektiotautiin on suurempi, sillä he kärsivät D-vitamiinin puutteesta hyvin yleisesti. Tumma iho ei tuota pohjoisessa D-vitamiinia kunnolla edes kesäaikana. Oman kulttuurin ja kielen parissa pysyttelevät eivät saa todennäköisesti yhtä hyvin tietoa D-vitamiinipuutoksen riskeistä kuin kantaväestö. Ruotsin Suomea korkeampaa kuolleisuutta eivät näytäkään selittävän lievemmät rajoitustoimet, vaan D-vitamiinin puutteesta kärsivien maahanmuuttajien suurempi osuus. Sama lopputulos olisi tullut todennäköisesti myös jonkin influenssan vuoksi.

Taukosta 11 (Tabell 11) löytyy sentään valmiiksi piirretty graafi, jossa on hyödyllistä tietoa.

Graafista voidaan havaita, että verrattuna muutamaan aiempaan vuoteen huhti-, touko- ja joulukuussa on kuolleisuuspiikki. Sen sijaan muina kuukausina kuolleisuus on samalla tasolla tai vähäisempää kuin vertailuvuosina. Kuolleisuus on suhteutettu väkilukuun, mutta sitä ei ole kerrottu, miten ilman kuolinpäivää olevat on jaettu taulukkoon. Ehkä sitä ei ole tehty?

Koska tilastosta ei löydy suoraan vastauksia haluamiini kysymyksiin, tein muutamia omia vertailuja. Ensimmäisenä otin SCB:n tilastoista hieman pidemmän ajanjakson, kymmenen vuotta, ja suhteutin kuolleisuuden Ruotsin kasvaneeseen väkilukuun.

Vertailussa vuosi 2020 näyttää vuoteen 2019 verrattuna selvästi korkeampaa kuolleisuutta. Tosin tämä johtuu siitä, että vuosi 2019 oli kuolleisuudessa merkittävästi alhaisempi kuin mikään aiemmista vuosista. Vertailusta näkee, että vuoden 2019 palkki on vuoteen 2018 verrattuna saman verran matalampi kuin 2020 on vuoteen 2019 verrattuna suurempi. Voisikohan ero johtua epidemioiden ajoittumisesta? Kun kaaviota katsoo pidemmäs historiaan, niin siitä huomaa, että vuosi 2020 on kuolleisuudessa 2010-luvun alkuvuosien tasolla. Silloin ei hössötetty poikkeuksellisesta epidemiasta, vaan influenssat ja niistä seuraavat kuolemat kuuluivat normaalielämän piiriin.

Kalenterivuoden ollessa huono ajanjaksovalinta epidemioiden tappavuuden arvioinnissa, tein taulukon, jossa vertailu on tehty heinäkuun alusta kesäkuun loppuun. Tällainen ajanjakso sisällyttää yhteen jaksoon kokonaisen talvikauden ja sen räkätaudit.

Kesästä kesään -vertailu paljastaa, ettei kuolleisuus koronaepidemian aikana ole ollut poikkeuksellisen suurta. Historiassa ei tarvitse mennä kuin kolme vuotta taaksepäin, niin ollaan samoissa lukemissa. Mikäli historiassa mentäisiin enemmän taaksepäin, niin sieltä löytyisi huomattavasti koronaepidemiaa pahempia ajanjaksoja.

Suomessa THL on aiemmin laskenut talvisten epidemioiden aiheuttamia ylikuolleisuuksia influenssakausittain syksyn viikosta 40 kevään viikkoon 20. Tein vertailun vuoksi Ruotsista alle vastaavan taulukon.

Kun räkätautikautista vertailua katsoo, niin havaitsee, ettei tarvitse mennä kuin pari vuotta taaksepäin, niin ollaan talven 2019-2020 tasolla. Tällaisia vertailuja THL on siis tehnyt Suomen osalta aiemmin. Sopiikin kysyä, että miksi näin ei ole tapahtunut viime kuukausina. Kun THL:n vertailuja ei kuulunut, niin tein elokuussa 2020 itse vastaavan vertailun Suomen osalta. Se osoitti, ettei Suomessa tapahtunut talvella 2019-2020 mitään erikoista kokonaiskuolleisuudessa. THL:n puolustukseksi on sanottava, että asia on suoraan sanottu myös heidän sivuillaan.

Kokonaisuutena arvioiden ei Suomessa kuten Ruotsissakaan ole ollut poikkeuksellista epidemiaa. Rajoitukset elämään ovat tarpeettomia ja aiheuttavat valtavasti vahinkoa.


Lisäys klo 20:

Sain käyrän pidemmältä ajalta kommentteihin. Siitä näkee kokonaiskuvaa pitkälle historiaan.

Ja lisäksi kun juuri saa itse väännettyä melkoisella työllä käyräkasan, niin saa selville, että joku on jo tehnyt saman. No, tulipahan tarkistus ja vahvistus samalla: https://softwaredevelopmentperestroika.wordpress.com/2021/01/15/final-report-on-swedish-mortality-2020-anno-covid/

Lisäys 24.1.2020:

Avoin Median artikkeliin tuli hyvä linkki aiheesta. Siinä kerrotaan, että verrattuna huhtikuuhun 2020, ruotsalaisia kuoli kuukausitasolla enemmän vuosina 1993 ja 2000: https://emanuelkarlsten.se/more-swedes-died-in-one-month-1993-and-2000-compared-to-april-2020-why/

Ilta-Sanomat ja professori Juhani Knuuti hakoteillä

Ilta-Sanomat siteerasi 19.1.2021 Olli Söderkultalahden kirjoittamassa jutussa Turun yliopiston professori Juhani Knuutin blogia. Sekä jutussa, että blogikirjoituksessa on kummallisia päätelmiä, joita ruodin alla.

Jo Ilta-Sanomien jutun otsikko on epäonnistunut: ”Professori huolestui suomalaisesta rokote­keskustelusta ja varoittaa uhasta: ”Ensimmäistä kertaa minulla on sellainen olo””. Varoittaako professori siis suomalaisia siitä, että hänellä on ’sellainen olo’? Onko Knuutin olo uhka ihmisille?

Sekä IS:n jutussa, että Knuutin blogikirjoituksessa tehdään heti alussa yleistys, että uudenlaisen mRNA-rokotteen vastustamisessa olisi kysymys jostain yleisestä rokotevastaisuudesta. Tämä on tyypillistä valtamedian toimittajille, mutta lääketieteen professorilta odottaisi täsmällisempää argumentaatiota.

Knuuti väittää, että ”Mikäli puolet tai edes kolmannes Suomen väestöstä kieltäytyisi rokotteesta, voisi riittävä laumasuoja jäädä Knuutin mukaan saamatta. Pahimmassa tapauksessa infektion saisi merkittävä osa väestöstä, mikä voisi johtaa tuhansien suomalaisen ennenaikaiseen kuolemaan.” Nämä ovat selvästi totuuden vastaisia väitteitä ja pelkkää pelottelua.

Aivan kuin Knuuti olisi unohtanut mitä hän on aiemmin sanonut. Ihmisillä on yleistä vastustuskykyä ja sitten vielä tarkempaa vastustuskykyä koronaviruksia vastaan aiempien koronavirustartuntojen perusteella. Missään maailman väestössä virus ei ole tarttunut kuin muutamaan prosenttiin ihmisistä. Jopa viruksen leviämisen kannalta hyvin otollisissa olosuhteissa tartunnan on saanut vain noin 20% väestöstä. Tämä vastaa tutkimuksista saatuja näyttöjä, joista näkee, että jopa neljällä viidestä immuunipuolustuksen viimeinen linja aktivoituu koronavirustartunnassa. Noin 80 prosentilla väestöstä on siis vastustuskykyä koronavirusta vastaan.

Tässä on lisäksi huomattava, että virukselle ominainen vastustuskyky on vasta immuunipuolustuksen neljäs linja. Jo tätä tarkkaa hankittua vastustuskykyä ennen on kolme immuunipuolustuksen linjaa. Immuunipuolustus kokonaisuudessaan selittää alhaisia lukuja tartunnoissa. Kiinassa tehdyn laajan tutkimuksen mukaan oireettomat eivät tartuta. Oireettomilla tartunnan saaneilla immuunipuolustuksen neljäs linja on aktivoinut ja monella virushyökkäys on torjuttu jo tätä ennen.

Knuuti sivuuttaa ihmisten aiheellisen huolen siitä, että uudentyyppinen rokote voi johtaa uudenlaisiin ongelmiin. Näistä on rokottamisen historiassa ikäviä esimerkkejä, viimeisin lienee IS:n jutussakin ns. sikainfluenssarokote, joka aiheutti Suomessakin merkittävän määrän narkolepsiatapauksia. Uudentyyppisen mRNA-rokotteen käytön pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Professori Wolfgand Wodarg ja Pfizerin eläköitynyt tutkimusjohtaja Michael Yeadon ovat vaatineet joulukuussa Euroopan lääkevirasto EMA:lta uusien rokotteiden tutkimuksen ja käytön välitöntä pysäyttämistä mahdollisten haittavaikutusten vuoksi.

Knuuti väittää: ”Vaikeasta epidemiatilanteesta kärsivissä maissa koronakuolemat ovat alkaneet Knuutin mukaan jo selvästi näkyä yli 50-vuotiaiden kokonaiskuolleisuudessa. Maiden joukossa ovat esimerkiksi Ruotsi, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Espanja ja Yhdysvallat.”
Ruotsin luvut ovat hyvin tiedossa. Niissä ei näy kokonaiskuolleisuudessa nousua kun katsotaan väestönkasvuun suhteutettua kokonaiskuolleisuutta. Esimerkiksi talvikautena 2016-2017 kuoli enemmän ihmisiä Ruotsissa kuin talvikautena 2019-2020. Knuutin väite on Ruotsin osalta väärä.

Knuutin omassa kirjoituksessa korostetaan, että ”Suomessa kuolee reilu tuhat ihmistä joka viikko. Nämä kuolemat tapahtuvat sekä ennen väestön rokottamisen alkamista että sen jälkeen. Emme voi tietenkään päätellä, että rokotuksen jälkeen tapahtuvat kuolemat liittyisivät rokotuksiin.” sekä ”Ajallinen yhteys ei ole osoitus syy-seuraus-suhteesta.” Tämä on faktisesti totta. Koronavirukseen liittyvissä kuolemissa tuo ajallinen yhdistäminen kuitenkin tehdään. Sillä haetaan viitteitä siitä, onko kuolleisuus korkeampaa laboratoriotutkimuksella varmistetun tartunnan jälkeen.

Samaa vertailua tehdään myös rokotteissa. Norjassa rokotteiden antamisen lopettaminen iäkkäille ja hauraille vanhuksille on harkinnassa, koska 29 vanhusta on kuollut pian rokotteen antamisen jälkeen. Tämän Knuuti sentään tuo esille.

Knuuti väittää: ”Kaikille lienee jo tullut selväksi, että yhteiskuntamme ei kestä tilannetta, jossa väestön laumasuoja hankittaisiin koronainfektio sairastamalla. Kuolleisuus olisi yksinkertaisesti liian suuri.” Kuten todettua, Blogikirjoituksessa Knuuti on näyttänyt unohtaneen kokonaan sen, että väestöllä on jo aiempien koronavirustartuntojen perusteella vastustuskykyä koronavirusmutaatioita vastaan. Itseäni ihmetyttää miten lääketieteen professorin arvovallalla heitellään noin löysiä argumentteja. Ehkä kyse on siitä, että Knuuti ei ole epidemiologi? Käsittääkseni epidemiologit on koulutettu ymmärtämään paremmin epidemioiden kulkua ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

Knuuti jatkaa: ”Nyt somessa on kuitenkin pidetty jo varmana, että nykyiset rokotteet eivät estäisi tarttumista ja leviämistä. Todellisuudessa meillä ei vain vielä ole tutkimusnäyttöä asiasta.” Knuuti ei liene tutustunut rokotteen valmistajien itse antamiin tietoihin. Niissä nimittäin kerrotaan, että rokote ei estä viruksen tarttumista ja leviämistä, vaan ainoastaan lieventää taudin oireita. Pitäisikö uskoa rokotteen valmistajaa, vai odottaa tutkimusnäyttöä?

Blogikirjoituksen kommenteissa Knuuti tekee itse useaan kertaan saman virheen, mistä hän syyttää muita, eli yhdistää ajallisesti epidemian ja ylikuolleisuuden.

Knuutin kannattaisi pohtia myös muita mahdollisia vaikuttajia ylikuolleisuuteen kuin koronavirusepidemia. Ruotsin osalta tuli jo aiemmin todettua, ettei ylikuolleisuutta edes ole, kuten ei ole Suomessakaan. Tilastoihmiset kiteyttävätkin, että korrelaatio ei ole todiste kausaalisuudesta, mutta korrelaation puute on todiste siitä, ettei kausaalisuutta ole. Ruotsin osalta ei ole siis edes korrelaatiota. Muiden maiden osalta voidaan esittää muita syitä mahdollisen korrelaation olemassaoloon: D-vitamiinin puutos (joka vaikuttaa myös influenssoissa), antibioottiresistenssi, talven kylmyys, tehdyt koronatoimet jotka ovat jo tappaneet miljoonia ja nyt annetut uudet rokotukset.

Onneksi Suomen lääketiede ei ole pelkästään Knuutin kaltaisten varassa. Esimerkiksi STM:n lääkintöneuvos, epidemiologi Mikko Paunio on hyvin kartalla siitä mistä on kysymys, vaikka onkin itse ottamassa rokotteen.

Paunio on tuonut keväästä 2020 lähtien useissa kirjoituksissaan esille, ettei koronaviruksessa ole kyse poikkeuksellisesta viruksesta, siihen on lääkkeitä ja koronan ehkäisytoimien vaikutukset ovat tuhoisampia kuin itse tauti.

Uutispommi! FIMEA:n mukaan ei ole estettä käyttää hydroksiklorokiinia tai ivermektiiniä koronan hoidossa

Sain alla olevan kantelun ja siihen saadun vastauksen Kaj Granlundilta. Kanteluteksti löytyy myös tästä. Sekä kantelutekstistä, että Fimean vastauksesta on poistettu Granlundin yhteystiedot. Kantelun liitetiedosto löytyy tästä.

Kantelu

Vastauksessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea kertoo mm. otsikkokuvan mukaisesti, ettei ole estettä käyttää hydroksiklorokiinia koronan hoidossa.

Fimea-5

Ivermektiiniin päätös ei ota mitään kantaa, ilmeisesti siksi, ettei sen määräämistä ole missään vaiheessa rajoitettu. Tässä suhteessa kyseessä on tyypillinen virkamiespäätös, jossa osaan kantelun aiheista ei oteta mitään kantaa. Kantelun sävy on selittelevä ja puolusteleva. On taidettu Fimeassakin tajuta, että lääkkeiden rajoittamiselle on heikot perusteet.

Valitettavasti on niin, että merkittävä osa lääkäreistä ja apteekkareista on saamieni tietojen mukaan siinä uskossa, että hydroksiklorokiini ja ivermektiini ovat kiellettyjä koronaviruksen aiheuttaman taudin hoidossa. Lääkärillä on kuitenkin edelleen oikeus määrätä parhaaksi katsomiaan lääkkeitä, joita voivat olla myös hydroksiklorokiini ja ivermektiini. Molemmat ovat pitkään markkinoilla olleita, tehokkaiksi ja turvallisiksi todettuja lääkeaineita.

USA:n ’koronatsaari’ Anthony Faucin johtama National Institutes of Healthin alainen kansallinen allergia- ja infektiotautien instituutti NIAID on tiennyt asian jo ainakin vuodesta 2005 lähtien, jolloin Virology-lehdessä julkaistiin asiasta artikkeli.

Nähdäkseni viimeistään kesällä 2020 on Suomen hallituksen täytynyt olla selvillä epidemian kulusta ja sen hiipumisesta. Epidemiahan hiipui toukokuussa 2020 kuten kausiräkätaudit tyypillisesti tekevät. Ilmeisesti auringonvalon lisääntymisen aiheuttama D-vitamiinitason nousu vaimentaa kausiräkätaudit. Suomalaisten kohtuulliset D-vitamiinitasot ovat todennäköisesti merkittävä tekijä sille, että kuolleisuus on Suomessa ollut tyypillisellä tasolla, jopa tavanomaista alhaisempaa.

Ottaen huomioon sen, että viime keväänä ollut koronavirusepidemia ei eroa mm. kuolleisuudeltaan influenssasta ja että virukseen on ollut alusta asti käytössä tehoavia lääkkeitä tartunnan alkuvaiheessa annettuna, on kysyttävä kuinka paljon Suomen hallitus on tiennyt asiasta? Ovatko nämä tiedot olleet hallituksen käytettävissä? Onko hallitus pimittänyt tietoja tai antanut alaisilleen virastoille määräyksiä, jotka ovat olleet tuhoisia potilaiden hoidoille? Kuinka monta pelastettavissa ollutta ihmishenkeä on menetetty? Miten hallitus on vastuussa taloudelle ja ihmishengille aiheutetuista vahingoista? Mitkä ovat hallituksen ministerien henkilökohtaiset vastuut päätöksistä?

Hallituksen ja aluehallintoviranomaisten päätöksille taudin yleisvaarallisuuden perusteella ei ole mitään katetta.