fbpx

Hiilidioksidin ja lämpötilan välillä ei ole korrelaatiota, saati syy-yhteyttä

Olen keskustellut vähintään satojen ihmisten kanssa ’ilmastonmuutoksesta’. Sinänsä fiksujen ihmisten kanssa tulee vastaan jatkuvasti se, kuinka tehokkaasti valtamedian propaganda on mennyt perille. Ilmiselviä aukkoja hiilidioksiditeoriassa ei haluta nähdä. Hiilidioksiditeorialla tarkoitan tässä teoriaa, että hiilidioksidi olisi ainoa tai hyvin merkittävä vaikuttaja alailmakehän lämpötilaan.

Mitään järkevää selitystä näiltä harhaanjohdetuilta ei tule esimerkiksi otsikkokuvan ristiriitaan. Hiilidioksidi on mittausten mukaan noussut, mutta sillä ei ole yhteyttä kuin satunnaisesti lämpötilaan. Korrelaatiota ei siis ole, saati kausaliteettia.

http://www.drroyspencer.com/wp-content/uploads/UAH_LT_1979_thru_August_2019_v6.jpg

Erityisen selvästi tämä tulee ilmi kun tarkastellaan satelliittimittausten antamia alailmakehän lämpötiloja. Lämpötila ei ole käytännössä noussut 21 vuoteen, vuodesta 1998 tähän päivään, kts. kuva yllä. Kyse on toki siitä, mihin trendikäyrän alkupiste laitetaan. Jos se laitetaan kylmän jakson loppuhetkeen, noin 1970-luvun puoliväliin, niin saadaan toki nouseva käyrä.

Jos alkupiste laitetaan tästä hetkestä neljä vuotta taaksepäin vuoteen 2015, saadaan laskeva käyrä, kts. yllä. Globaaleista lämpötila-aikasarjoista 15 osoittaa jäähtyvää jo yli neljä vuotta ja vain yksi lämpenevää. Tätä ei näe missään valtamediassa, vaan niiden mukaan lämpötila kiipeää yhä vain ylemmäs. ’Ilmastotutkijoiden’ mukaan neljä vuotta on liian lyhyt aika päätellä lämpötilasta mitään. Miksi sitten jopa yksittäinen hellepäivä on merkki ’ilmastonmuutoksesta’, mutta neljän vuoden lämpötilan lasku ei ole? Tai hellepäivien määrän väheneminen? ’Ilmastotutkijat’ asettavat riittäväksi pituudeksi 30 vuotta, minkä alkuhetki sattuu sopivasti kylmälle kaudelle. Ennustan, että kymmenen vuoden kuluttua jakso pidennetään 60 vuoteen, jolloin trendikäyrän alkupiste saadaan pidettyä sopivasti kylmällä jaksolla, jolloin manattiin tulevaa jääkautta, ellei nykyinen ilmastopaniikki ole mennyt siihen mennessä jo ohi. 1970-luvulla todella pelättiin uuden jääkauden tuloa, vaikka CO2-pitoisuus oli ollut jo pitkään nousussa.

Jos trendikäyrän alkupiste laitetaan 1930-luvulle, saadaan lievästi laskeva trendikäyrä. 1900-luvun alun lämpökausi on hyvin tiedossa historiankirjoissa, saattavatpa jotkut vielä muistaakin nuo ajat.

Jos trendikäyrän alkupiste laitetaan 7000 vuotta taaksepäin, saadaan selvästi laskeva trendikäyrä. 7000 vuotta sitten järeä metsä viheriöi Lapin tuntureilla. Näitä puita löytyy vieläkin esimerkiksi käsivarren Lapin tunturijärvien pohjista tuntureilla missä nykyisin kasvaa vain vaivaiskoivua. On aivan selvää, että täällä on ollut geologisessa mittakaavassa hyvin vähän aikaa sitten huomattavasti lämpimämpää. Sama tilanne lienee vallinnut roomalaisaikaan ja keskiajan lämpökaudella.

Jos hiilidioksidi CO2 ei ole lämpötilamuutosten syy, niin mikä sitten?

Yllä olevassa kuvassa on laitettu päällekkäin satelliittimittausten antamat lämpötilalukemat ja Atlantin merivirtojen monikymmenvuotinen vaihtelu, eli AMO. Näyttää aika selvältä, että ilman lämpötila seurailee AMO:a ja se onkin lyhyellä aikavälillä hiilidioksidia parempi ehdokas ilmakehän lämpötilan säätäjäksi. Atlantin merivirrat kuljettavat valtavasti päiväntasaajalla lämmennyttä merivettä pohjoisemmaksi. Ilmiössä ei ole mitään kummallista, ilman lämpötilan tiedetään seuraavan hyvin meriveden lämpötilaa. Veden lämpökapasiteetti on myös erittäin suuri ilmaan verrattuna. Meret toimivat suurena lämpötilan tasaajana ilmakehän suhteen.

Professori Jyrki Kauppisen tutkimusryhmä on ehdottanut lämpötilanmuutosten selittäväksi tekijäksi pilvisyyden muutoksia, kts. kuva yllä. Pilvisyyden lisääntyminen laskisi lämpötilaa ja päinvastoin, mikä kuulostaa sekin mahdolliselta selitykseltä.

Jos selittäviin tekijöihin otetaan mukaan auringon säteilyvaihtelut ja kuun kiertoratasyklit NAO:n (North Atlantic Oscillation) lisäksi, niin saadaan myös kiinnostavia ja varsin osuvia analyysejä kuten yllä olevassa kuvassa. Näitä voidaan käyttää myös ennustamiseen. Syklianalyysi ennustaakin vuosille 2020-2025 jäähtyvää, vuosille 2025-2030 lämpimämpää kuin edelliselle viisivuotiskaudelle (mutta ei yhtä lämmintä kuin nyt 2019) ja sitten vuodesta 2030 eteenpäin hyvin kylmää.

Mitään ilmastokatastrofia ei vaikuttaisi olevan näkyvissä, ellei sellaiseksi muodostu mahdollinen voimakas jäähtyminen. Suomen historiassa kylmistä ajoista on todella ikäviä kokemuksia, täällähän eletään ihmisen levinneisyysalueen pohjoisrajalla. Luonnolliset vaihtelut ovat huomattavasti suurempia kuin hiilidioksidin mahdollinen vaikutus.

WWF valehtelee, jää kiinni siitä… ja jatkaa valehtelua

Törmäsin WWF Suomen:n (World Wildlife Fund) Facebook-sivuilla monella tapaa erikoiseen keskusteluun. Alun perin päädyin lukemaan ko. sivua siksi, että eräässä toisessa ryhmässä mainittiin, että WWF poistaa kriittisiä kommentteja. Kun rupesin lukemaan keskustelua, niin huomasin, että valtaosa kommenteista oli kriittisiä. Kaikkia ei siis oltu poistettu, mistä täytyy WWF:lle nostaa hattua, sillä yleisin taktiikka on, että kaikki kriittiset kommentit poistetaan tai keskustelua aiheesta ei hyväksytä ollenkaan. Jälkimmäinen on punavihreän valtamediamme yleisin taktiikka.

WWF väittää ko. postauksessa seuraavia asioita:

  • ”Jäinen maailma on katoamassa jääkarhujen tassujen alta”
  • Että juuri nyt olisi kiire päästövähennyksiin, määrittelemättä mitä ’päästöillä’ tarkoitetaan
  • Pohjoinen merijää on sulanut jälleen lähes ennätyspieneksi
  • Kuvassa on jääkarhuja ja jutun tekstissä niiden väitetään kärsivän ’ilmastonmuutoksesta’

Kun avauksen kommentteja lukee, niin huomaa, että kommentoijat osoittavat yksi kerrallaan kymmenillä esimerkeillä, etteivät WWF:n ’faktat’ pidä paikkaansa ja luotu mielikuva on täysin väärä.

Jäinen maailma ei todellakaan ole katoamassa jääkarhujen tassujen alta, vaan jään laajuus vaihtelee luonnostaan melko paljon. Jään minimilaajuus oli tänä vuonna 2019 yli 20 % suurempi kuin lähihistoriassa esimerkiksi vuonna 2012.

Päästöjä ei määritellä mitenkään. Tällä haluttaneen sekoittaa pienhiukkaspäästöt ja hiilidioksidi toisiinsa. Tekstissä puhutaan epämäärisesti ’ilmastonmuutoksesta’, joka on punavihreiden uuskieltä jolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa.

WWF:n edustaja jopa myöntää, ettei jääkarhuilla ole mitään hätää. Niiden määrä on 50 vuoden aikana kasvanut noin kuusinkertaiseksi. Miksi WWF sitten käyttää jääkarhuja symbolina? Tietenkin siksi, koska ne vetoavat pörröisinä, pehmeinä ja karvaisina tunteisiin.

Vaikka kriitikot osoittavat virheet selkeästi ja linkittävät tiedot tutkimuksiin, puolustaa WWF valehtelua ja mielikuvamaalailua ja jatkaa sitä seuraavissa postauksissa.

WWF:n käyttämä taktiikka on klassista propagandaa, jossa tosiasioilla ei ole väliä. Propaganda on yleistä ympäristöorganisaatioiden ollessa kyseessä. Viestiä toistetaan jatkuvasti ja joka kanavassa. Suomen punavihreä media toimii kaikukoppana toistaen valheita häpeämättömästi yhä uudelleen.

Otin kuvakaappaukset keskustelusta, koska on mahdollista, jopa todennäköistä, että postaus poistetaan WWF Suomen sivuilta kokonaan. Nämä kuvakaappaukset ovat alla.

Linkkejä keskustelussa mainittuihin lähteisiin

Jään laajuus:

http://ocean.dmi.dk/arctic/icecover.uk.php

http://polarportal.dk/en/news/2017-season-report/

http://polarportal.dk/en/greenland/surface-conditions/

https://nsidc.org/arcticseaicenews/

Jääkarhujen määrä:

https://polarbearscience.com/

https://arcticwwf.org/species/polar-bear/population/

https://www.iucnredlist.org/species/22823/14871490

Kuvakaappaukset keskustelusta



Stanfordin yliopiston tutkija: Epävarmuus tekee ilmaston lämpötilaennusteista arvottomia

Amerikkalainen Stanfordin yliopiston tutkija, tohtori Patrick Frank on julkaissut 6.9.2019 arvostetussa tiedemediassa Fronties in Earth Science tutkielman nimeltä ’Propagation of Error and the Reliability of Global Air Temperature Projections’. Tuon voisi suomentaa vaikka ’Maailmanlaajuisten ilman lämpötilaennusteiden luotettavuus ja virheiden kasautuminen’. Julkaisua pidetään jo nyt hyvin merkittävänä arvioitaessa ilmastotutkimusten lämpötilaennusteiden luotettavuutta ja osuvuutta.

Fysikaalisissa tieteissä ja tilastotieteessä otetaan rutiininomaisesti huomioon mahdollisuus, että virheitä on mm. mittauksissa ja nämä voivat kumuloitua. Ilmastoa tutkittaessa erityisesti meteorologian puolella tämä on todennäköisesti tarkoituksellisesti unohdettu, sillä se olisi paljastanut ennusteiden laajat virherajat, ts. että tietokonemallien lopputulokset voivat olla käytännössä mitä sattuu virheiden kumuloitumisen vuoksi. Tulosten epävarmuudet ovat suurempia kuin ilmiöt mitä malleilla yritetään ennustaa. Epävarmuus laajenee valtavasti ajan myötä.

Frank on jo vuonna 2016 videoidussa esityksessään selostanut asian. Häneltä on mennyt kaikkiaan kuusi vuotta saada tutkielmansa julkaistua. WUWT-sivustolla oli jo vuonna 2017 kertomus siitä kuinka hän on yrittänyt saada tutkielmansa läpi. Tuosta meni vielä kaksi vuotta, että tutkielma lopulta julkaistiin. Frank halusi julkaisun ilmastotutkimuksen kannalta merkittävään julkaisuun, jolla olisi vaikutusta myös meteorologian puolella. Tämä ei meinannut millään onnistua alan sisäänlämpiävyyden vuoksi. Julkaisun läpimenon jälkeen hän kirjoitti uuden jutun WUWT-mediaan. Tuota juttua on kommentoitu paljon, eli keskustelu aiheesta on herännyt. Onpa ilmastotutkimuksen piiristä tunnettu skeptikko Roy Spencer kirjoittanut aiheesta kritiikinkin. Myös sen yhteydessä on paljon keskustelua. Roy Spencer on tunnettu ihmisen syyllisyysolettaman kriitikko ja skeptikko, mutta eri syistä kuin Pat Frank. Molemmat ovat sitä mieltä, ettei ihmiskunta ole syyllinen ’ilmastonmuutokseen’, millä yleensä vallitsevassa uuskielessä tarkoitetaan maapallon keskilämpötilan muutosta.

Koska en itse ymmärrä asiasta riittävästi, pyysin erästä tilastomatemaatikkoa arvioimaan tutkielmaa. Hän vahvisti, että virheen laajeneminen otetaan tilastotieteessa rutiininomaisesti huomioon ja ihmetteli, ettei sitä oltu huomioitu lukuisissa lämpötilan ennustemalleissa. Pyysin myös esimerkkiä asiasta:

Oletetaan että malli ennustaa että lämpötila nousee X+0.1 astetta vuodessa. Ennuste on saatu aikaan olettamalla vakiolle X arvo nolla, joten malli ennustaa 30 vuoden päästä 30 * 0.1 = 3.0 asteen nousua keskilämpötilaan. (Olen jättänyt mallin tuoman epävarmuuden pois, olettaen että se on suhteellisen pieni). Nyt kuitenkin huomataan, että tämä ”vakio” X on saatu vuoden mittausarvoista joissa on keskivirhettä +/- 1.0 astetta. Kun tämän suureen X sisältämä epävarmuus otetaan huomioon, 90% luottamusväli seuraavan vuoden lämpötilan vaihteluarviolle onkin jo 0.1 +/- 1.645*1.0 = (-1.5, 1.7) astetta. (Kerroin 1.645 tulee normaalijakauman 95% kvantiilista). Kun katsotaan ennustetta usean vuoden, esim. 30 vuoden päähän, virheet kasautuvat neliösumman neliöjuurena eli tässä luottamusväli laajenee 30:n neliöjuuren eli noin 5.5-kertaisiksi. 90% luottamusväli onkin nyt 3.0 +/- 1.645 * sqrt(30) * 1.0 = (-6.0, 12.0). Tämä kertoo, että mallin sisältämä epävarmuus on niin suurta, että siitä ei ole päätöksenteon tueksi. Oma lukunsa on tietysti vielä se, että onko malli edes todenmukainen.

Minun on myönnettävä, etten täysin tajua tätä tilastotieteellistä näkökulmaa. Sen kyllä tiedän, että hyvin monen muuttujan ennustemallissa, jossa lähtöarvot ovat arvioita, yhdenkin lähtöarvon pieni muuttaminen saattaa ajan kuluessa muuttaa lopputulosta oleellisesti – esimerkiksi tutkimuksissa merten lämpösisällöstä on valtavia eroja.

Maapallon lämpötilaa ennustettaessa on myös tuntemattomia tekijöitä, esimerkiksi tulivuorten aktiivisuus, meteorien vaikutukset tai auringon koronapurkaukset. Oma käsitykseni on, että kokonaisuus on kaoottinen ja sen luotettava ennustaminen on mahdotonta. Frankin tutkielma käsittelee ennusteiden sisäistä epävarmuutta ja osoittaa epävarmuuden johtavan ennusteiden arvottomuuteen, vaikka tuntemattomat tekijät poissuljettaisiin.


Lisäys: Keskustelua asiasta Ilmastofoorumin Facebook-ryhmässä: https://www.facebook.com/groups/ilmastofoorumi/permalink/10156763995317725/