fbpx

Jätetuulisähkövoimala Lestijärvelle

Sain alla olevan kirjoituksen julkaistavaksi tuttavaltani DI Ilkka Niemeltä, jolla on 40 vuoden kokemus suurten kansainvälisten rakennuprojektien johtamisesta. Alla oleva karmea kustannuslaskelma on mielestäni jopa alakanttiin. Siinä ei ole nähdäkseni otettu huomioon esimerkiksi tuulimyllyjen sytyttämiä metsäpaloja, joita on vaikea arvioida. Koska olen jälleen FB-bännissä, pyydän tälle jakoja käyttämääsi some-palveluun. (OT)


Ruotsalainen tuulimylly-yhtiö OX2 on julkistanut tietoja Lestijärven projektistaan. Siinä yhtiö rakentaa 69 kpl 6,6 MW:n tuulimyllyjä eli kokonaiskapasiteetti on 455 MW. Projektin investoinnin kokonaishinta on 650 miljoonaa euroa ja sen on arvioitu tuottavan 1,3 TWh sähköä vuodessa (jolloin ns. kapasiteettikertoimeksi tulee 33 %). Arvioin lisäksi kohteen rahoitus- ja käyttökustannusten (korot, hallinto, huolto, kiinteistövero, maan vuokrat, rakenteiden purku ja alueen maisemointi) olevan 20 miljoonaa euroa vuodessa. Näin laskien sain tuotetun sähkön kustannukseksi 30 – 20 vuoden käyttöajoilla 35 – 40 euroa / MWh. Arvioin lisäksi, että mikäli OX2 käyttäisi kaikki tekniset mahdollisuutensa vähäpäästöiseen rakentamiseen (vähähiilinen betoni, vetypelkistetty teräs jne) niin tuotantokustannus olisi 45 – 50 euroa / MWh.

Luottoluokittaja Standard & Poors on laskenut, että Olkiluoto 3 laitos tuottaa valmistuttuaan sähköä hintaan 38 euroa / MWh eli samalla kustannuksella kuin OX2 tuulivoimaa Lestijärvellä. Erona on, että Lestijärvellä tuulimyllyt aiheuttavat terveyshaittoja, luontokatoa, metsien virkistyskäytön rajoituksia, monikymmenkertaisesti päästöjä ja kiinteistöjen arvonlaskua. Suurin ongelma on kuitenkin se, että Lestijärven tuulisähkö on laadultaan lähinnä jätettä. Sitä tuotetaan silloin kun ollaan sillä tuulella. Tämän takia yksikään älykäs ihminen ei voi kannattaa tuulivoimaa.

Sitra laati v. 2021 skenaarion, jossa v. 2050 70 % Suomen tuolloisesta sähköstä eli 120 TWh tuotettaisiin maatuulivoimalla. Mikäli tuulivoiman osuus nousee niin sen on jatkuvasti enenevässä määrin otettava vastuu myös tuulettoman ajan tuotannosta. Tämä nostaa merkittävästi tuulivoiman kokonaiskustannuksia. Sen johdosta kun tuulivoiman osuus kasvaa lineaarisesti sen kustannukset nousevat eksponentiaalisesti. Mikäli Sitran skenaario toteutuu niin ainoa tiedossa oleva tekninen ratkaisu tähän ongelmaan on, että tuulivoimalla valmistetaan elektrolyyserissä vetyä ja tämä varastoidaan ja poltetaan kulutuksen tahdissa vetyvoimaloissa sähköksi. Tällaisen prosessin hyötysuhde on 27 % eli jotta saadaan 120 TWh laatusähköä pitää tuottaa 444 TWh tuulisähköä.

Tällainen sähköjärjestelmä tarkoittaisi sitä, että Suomessa rakennettaisiin joka vuosi tästä eteenpäim esimerkiksi 1515 kpl 5 MW tuulimyllyjä, 83 kpl 20 MW elektrolyysereitä ja 23 kpl 20 MW vetyvoimaloita. Käyttö- ja rahoituskuluineen tämä kustantaisi 27 miljardia euroa vuosittain. Mikäli veronmaksajien tukea kohdistettaisiin elektrolyysereille yhtä paljon kuin nykyisissä pilottikohteissa niin sitä kuluisi 2 miljardia vuodessa ja Ilmastorahasto jakaisi lisäksi 1 miljardia pääomalainoja. Sähkön tuotantokustannus olisi 227 euroa / MWh eli kuusinkertainen ydinvoimaan verrattuna. On jokaiselle tolkun ihmiselle selvää, että tällainen skenaario tuhoaisi Suomen luonnon, pilaisi ihmisten terveyden ja ajaisi maan konkurssiin.

Tuuliliikemiehet kertovat haaveilevansa siitä, että v 2050 mennessä 80 % maailman sähköstä tuotettaisiin tuulivoimalla. Tämä tarkoittaisi 74000 TWh tuulisähköä, josta saataisiin tarvittavat 20000 TWh laatusähköä. Vuosittaiset kulut olisivat 4500 miljardia euroa, maailman betonin tuotanto 1,5 kertaistuisi ja maailman teräksen tuotanto 2,5 kertaistuisi. Sähkö olisi niin kallista, että 99 % maailman 8 miljardista ihmisistä ei pystyisi sitä maksamaan. Tuulivoiman nykyinen parin prosentin markkinaosuus maailman sähkön tuotannosta ei tule kasvamaan. Ja hyvä niin.

Ilkka Niemi

Kirjoittaja on rakennusalan DI, jolla on 40 vuoden kokemus suurten kansainvälisten rakennusprojektien johtamisesta.

Vieraskirjoitus: Myykö Suomi maailmanperintökohteensa tuulivoimateollisuudelle?

Kuvassa noin 19 km etäisyydellä Karhakkamaan tuulivoimahankealue.

Tuulivoimalakaavoitus Suomessa jatkuu kuntalaisten lujasta vastarinnasta, adresseista ja monenlaisista ympäristövaikutuksista huolimatta. Luonnonsuojeluliitot tai ympäristövaikutusten arviointi eivät suojaa enää edes poikkeuksellisen arvokkaita maisemakohteita eikä äärimmäisen harvinaisia eliölajeja.

Lapin vaaramaisemiin on suunnitteilla useita noin 50 – 70 tuulivoimalan energiantuotantoalueita. Voimaloiden teho on 6- 10 MW ja niiden pyyhkäisykorkeus merenpinnasta on jopa 420 metriä.  Mahdollisesti yksi käsittämättömimmistä hankkeista on Tornion Karhakkamaan hanke, joka sijaitsee noin 25 km etäisyydellä UNESCON maailmanperintökohteesta, Aavasaksasta. Kyse on yksi huimimmista maailmanperintökohteista, ns. Struven ketjusta, joka on sarja kolmiopisteitä, joiden varassa maapallo on mitattu 1800-luvulla. Mittauspisteet ovat luonnollisesti korkealla, joten niistä avautuu maisemat, jotka ovat olleet vuosisatoja tunnettuja kauneudestaan. Kukapa ei olisi kuullut Aavasaksan keskiyön auringosta. Ympäristövaikutusten arvioinnissa, YVA, ei kuitenkaan ole edes mainintaa, että hanke sijaitsee maailmanperintökohteen maisemassa.

Sen sijaan YVA:ssa on mainittu, että valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Eteläinen Tornionlaakso sijaitsee 3 kilometrin etäisyydellä hankealueesta ja monta muuta merkittävää maisemansuojelukohdetta. Voimala-alueen ympäristössä oleva Karunginjärvi on myös kansainvälisesti merkittävä lintujärvi.

Struven piste Korpilahdella, Oravivuoren maisemat ovat päässeet kiitettävästi lehtikuviin. Nämäkin maisemat ovat vaarassa.  Oravivuoren maisemaa koristaa horisontissa jo Luhangan 6 kohtuu pientä, napakorkeudeltaan 140 m voimalaa. Seuraksi on kaavailtu Jyväskylän Salolaan 8 – 10 voimalan teollisuusalue ja Toivakan Haukanmaalle yli 10 tuulivoimalaitosta, jotka nousisivat jopa 400 m Päijänteen pinnan ylipuolelle. Muista suomalaisista UNESCON maailmanperintökohteista vaarassa on Petäjäveden kirkon seutu. Sen pihamaalle saatamme kuulla tuulivoimaloiden jylinän lähivuosina. Esimerkkejä riittää.

Tornion Karhakkamaan hankkeeseen tuli kaupungille kannanottoja yli 400 nimeä. Tuulivoima-alue vaikuttaisi merkittävästi alueen matkailuun ja sen vuoksi hanketta vastustetaan myös Ruotsin puolella. Matkailua koskevat tutkimukset osoittavat erityisesti ulkomaalaisten matkailijoiden osalta, että tuulivoimaloita ei haluta maisemassa nähdä.  Tornion hankkeeseen on ottanut kantaa myös Tornion maakuntamuseon johtaja Minna Heljala.  Hankkeen merkittävistä arvoista huolimatta Tornion kaupunki on hakemassa alueen maakuntakaavaan muutosta, sillä tuulivoimahanke ei ymmärrettävästi ole maakuntakaavassa.

UNESCON maailmanperintökohteet eivät ole ainoita, jota pitkin länsirannikkoa, Keski-Suomea ja Lappia jatkuva tuulivoimarakentaminen uhkaa. Kaavoitusprosessissa olevassa kohteissa on mm. erittäin uhanalaisia tai rauhoitettuja lajeja, lähistöllä hiljainen alue tai merkittävää matkailuelinkeinotoimintaa.

Haapavedellä hankealueella pesii Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n punaisen kirjan mukaan äärimmäisen uhanalainen peltosirkku, erittäin uhanalainen mustakurkku-uikku ja elinvoimainen, mutta koko maassa rauhoitettu viitasammakko. Viitasammakko on aiemmissa tuulivoimahankkeissa estänyt rakentamisen, mutta Haapavedellä sillä ei kaavoituksen jatkumisesta päätellen ole mitään vaikutusta tuulivoimarakentamiseen. Tuulivoimalahanke sijaitsee suurella kosteikolla, joka on merkittävä muuttolintujen levähdys- ja ruokailualue. Tuulivoimatoimija on laatinut suunnitelman korvaavasta kosteikosta, mutta sen toteuttajaa ja rahoittajaa ei ole tiedossa.

Luonnonsuojeluliitot ovat ottaneet kantaa tuulivoimahankkeisiin ja mm Birdlifen Suomen sivuilla sanotaan tuulivoimasta seuraavasti:

”Tuulivoimaa ei pidä suunnitella eikä rakentaa kansainvälisesti tärkeille lintualueille sekä kansallisesti ja maakunnallisesti tärkeille vesi- ja kosteikkolintujen pesimä-, levähdys- ja ruokailualueille tai erittäin tai äärimmäisen uhanalaisten lintulajien pesimä- ja levähdyspaikoille.”

Haapaveden kohteesta on lähetetty huomautus YV-arviointia varten sekä kirjelmä WWF:lle. WWF:n selvityksessä ei otettu kantaa äärimmäisen uhanalaisiin lajeihin, mutta todettiin kuitenkin, että korvaava kosteikko näyttää olevan vain suunnitelma. Ympäristövaikutusten arviointien perusteella hankkeet eivät yleensä ole peruuntuneet ja tässäkin tapauksessa muuttolintujen ja uhanalaisten lintujen oletetaan kai siirtyvän suunnitellulle, mutta toteuttamattomalle kosteikolle.

Tornion, Haapaveden ja Jyväskylän tuulivoimahankkeet eivät suinkaan ole ainoita hankkeita, joissa äärimmäisen uhanalaiset eliölajit tai valtakunnallisesti arvokkaiden maisemakohteiden suojelu eivät ole estämässä tuulivoimalarakentamista. Edes luonnonsuojeluliitot eivät vastusta hankkeita, vaan toimivat lähinnä kumileimasimena niille.

Arvokkaat kansallis- ja kulttuurimaisemat ovat unohtuneet, teollisuus ja energiatuotanto valtaavat suomalaisen maaseudun ja maisemat. Voimalat näkyvät jopa 30 km etäisyydelle ja luontoon kylvetään miljoonia betoni- ja teräskiloja sekä kierrätyskelvotonta lapojen komposiitti- ja hiilikuitujätettä.

Kansalaisten hankkeiden vastustaminen ei synny tyhjästä! Miksi tätä ääntä ei kuunnella? Kyse on lähes poikkeuksetta hyväveli-lobbausjärjestelmästä, jolla viherpesun nimissä tuhotaan Suomen arvokkainta omaisuutta.

Avoin kysymys kuntapäättäjille ja luonnonsuojeluliitoille: Mitä aiotte jättää perinnöksi tuleville sukupolville? Betonia ja romurautaa hajautetun tuulienergiatuotannon muodossa vai luonnon monimuotoisuuden arvokkaine maailmanperintökohteineen.

https://jukuri.luke.fi/handle/10024/536144

https://www.maanmittauslaitos.fi/struvenketju

https://www.lapinkansa.fi/tuulivoiman-rakentaminen-on-kaynyt-jo-turhankin-ha/2987386

https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/e01b413f-6c99-44d0-8c0a-3cc17f5b4517

https://punainenkirja.laji.fi/results/MX.35154?year=2019

https://punainenkirja.laji.fi/results/MX.25861

https://www.birdlife.fi/suojelu/vaikuttaminen/tuulivoima/


Sain yllä olevan kirjoituksen tuulivoimaloita vastustavilta kansalaisaktivisteilta. Julkaisen kirjoituksen sellaisenaan. (OT)

YLE:ltä jälleen normaalivalehtelua kuvin ja sanoin

Ylen etusivulla on tänään jälleen jo aiemminkin esiin tuomaani kuvavalehtelua. Otsikossa puhutaan päästöistä määrittelemättä mitä sillä tarkoitetaan ja kuvassa on pyöreä voimalaitoksen lauhdetorni, josta tulee vesihöyryä. Kuvalla synnytetään mielikuva mm. Fortumista saastuttajana, vesihöyryllä. Piipusta tuleva pilvi ei siis ole pienhiukkasia tai edes hiilidioksidia, vaan vettä.

Juttua klikatessa valehtelu jatkuu itse tekstissä normaaliin Yle-tapaan. Jutun lyhennelmässä puhutaan saastuttajista, vaikka koko juttu kertoo hiilidioksidista, joka on kasveille välttämätön, näkymätön, hajuton ja väritön kaasu. Hiilidioksidin väitetään olevan saaste, millä pyritään ilmeisesti yhdistämään mielikuva haitallisiin pienhiukkasiin. Tähän asti Ylenkään häpy ei ole riittänyt siihen, että hiilidioksidia väitettäisiin saasteeksi. Nyt ilmeisesti riittää.

Tekstissä valehtelu jatkuu: ”Mittaluokkaa antavat Suomen kokonaispäästöt, jotka olivat viime vuonna 56 miljoonaa hiilidioksiditonnia.”

Tuossa puhutaan Suomen kokonaispäästöistä mainitsematta sitä tosiseikkaa, että nuo luvut ovat ihmisten osuudesta, joka lienee Suomessa prosenttiluokkaa. Tuollainen vääristely on mediassa tyypillistä. Siihen on syyllistynyt aiemmin mm. Iltalehti.

Juttu jatkuu tyypillisenä vihreänä propagandana, jossa aiheesta on haastateltu erilaisia ’ilmastoaktivisteja’. Myöhemmin puhutaan mm. ’Tieteeseen perustuvista suunnitelmista’, mikä herättää lähinnä hilpeyttä, sillä jutun perustiedotkin ovat täysin valheellisia.

Miksi maksamme valtavia Yle-veroja ja saamme sillä valeuutisia?

Alla oleva video kertoo havainnollisesti, miten hiilidioksidi vaikuttaa kasvien kasvuun.