Sain alla olevan kertomuksen tuttavaltani Esa Suoanttilalta. Alla oleva on hänen omaa tekstiään. Tummennus allekirjoittaneen, kuva Esa Suoanttilan ottama. (OT)
Sydämessäni oli siis infarkti puolen yön maissa keskiviikkona 27.10.2021. Seuraavana päivänä puolisoni kuljetti minut Riihimäen tk:n päivystykseen siinä puolen päivän jälkeen. Nukuin aamupäivän, kun en saanut nukuttua ke-to välisenä yönä.
Siellä ilmoitin haluavani sydänfilmiin ja kerroin taustani lyhyesti. Minut ohjattiin odottamaan hoitajan kutsua. Pääsin filmiin ja verikokeita otettiin klo 14.11 tuli sydänentsyymin tulos ( P-TNT-O = 89 ). Lääkäriä oli kai n tunti odoteltu. Takaisin kiinni koneisiin ja Joku puolikas purutabletti suuhun. Tämän tarkoituksena ilmeisesti pienentää sydämen kuormaa. Tilattiin A kyyti Hämeenlinnaan, jonne saavuttiin 16 ja 17 välillä. Päivystyksessä heti koneisiin kiinni ja odottelemaan lääkäriä ja labrahoitajaa.
Lääkäri tulikin. n. 18 – 19.30 hoitava lääkäri koetti saada minut suostumaan tikulla otettavaan PCR-testiin. En suostunut. Minulle kerrottiin useasti suostumukseni olevan hoidon saamisen edellytys. Kerroin jo tuolloin, että suostun sylkitestiin, mutta tikkua en pääni sisään halua. En ole myöskään ottanut K-injektioita, enkä ota. Ellen saa hoitoa, voin yhtä hyvin lähteä kotiin. Ei päästetty. Vedottiin sairaalan protokollaan ja ties mihin sisäisiin sääntöihin, jotta minut saataisiin suostumaan tikkutestiin. En suostunut.
Päivystyksen vuoropäällikkökin kävi puhumassa samoista aiheista. En suostunut. Nitroinfuusiohoito sekä verenpaineen reaaliaikainen seuranta aloitettiin päivystyksessä. Sen kerrottiin ensin olevan mahdollista vain teholla. Jostain komerosta löytyi kuitenkin vanha käsin pumpattava viritys, minkä sai toimimaa päivystyksen tiloissa.
Kerrottiin, että minun eristämiseni tehohoitoyksikköön veisi paikan ja/tai hoitajaresurssin kolmelta potilaalta. Sanoin, että katsokaa vain joku komero minulle. Riittää kun teette parhaanne. Olen siihen tyytyväinen.
Sisätautiosaston takapäivystäjä (naislääkäri) kävi vielä suostuttelemassa puikkotestiin samoilla argumenteilla kuin aiemmat lääkäritkin. Korosti, etten voi lähteä kotiin, koska saatan tuupertua tuohon sairaalan oville. Hän ystävällisesti ja hiljaa puhuen tarjoutui vielä itse ottamaan tuon näytteen. En suostunut. Kerroin, että kyseinen menetelmä ei lainkaan sovellu testaamiseen vaan ainoastaan monistamiseen/kasvattamiseen. Mielestäni siitä tulee aivan liikaa vääriä positiivisia vastauksia näillä Suomessa käytössä olevilla monistuskerroilla.
Lisäksi muistutin häntä Nurnbergin säännöistä, joiden mukaisesti hänen tulisi kyetä selvittämään minulle kaikki ainesosat, mitä tikun päästä löytyy, -niiden kaikki mahdollisetkin haittavaikutukset. Ei hän tietenkään siihen kyennyt. Epäilin vielä, ettei valmistaja ole edes kaikkea kertonutkaan tuoteselosteessa, kuten ei rokotteidenkaan selosteista kaikkia aineita tai niiden vaikutuksia ole kerrottu liikesalaisuuksiin vedoten.
Tiedustelin vielä sairaalan logiikkaa siitä, että jos olisin suostunut testiin, minut olisi tuloksesta riippumatta viety teho-osastolle seurantaan – missä olisin voinut tartuttaa 2 kertaa rokotettuihin jotain tai saada heiltä jotain. Hän vaikeni. Totesi lähtiessään, että heidän on nyt keksittävä minulle jotain.
Sain kuulla puolen yhdeksän maissa joutuvani eristykseen teholle. Yhdeksän maissa sain ensimmäisen kerran kiinteää ravintoa aamiaiseni n. 12.00 jälkeen. Pyysin sitä kyllä muutaman kerran.
Pääsin teholle tarkkailuhuoneeseen päivystyksestä n. 23 maissa. Minulle asennettiin virtsakatetri. Sen kerrottiin kuuluvan osana nestetasapainoni seurantaan. En riitauttanut tätä tuolloin, vaikka siitä seurasi n kaksituntinen kusihätä. Henkilökohtainen hoitajaresurssini aloitti suostuttelemiseni mainittuun testiin samoilla argumenteilla kuin lääkäritkin tähän mennessä. Hän kuunteli minun perusteluni ja luovutti aika nopeasti. Katsoin hetken TV:tä n puolen yhden maisssa yritin mennä nukkumaan.
Hoitaja tuli ottamaan putkilon verta yhden maissa. Tuntui, että kun hän monitoreistaan havaitsi minun nukahtaneen hän keksi jonkun syyn tulla luokseni eristyshuoneeseen. Valvoin kahteen. Nukahtamiseni jälkeen hoitaja tuli tehon lääkärin kanssa keskustelemaan testaamisestani. Tämä oli paras syyllistäjä-lääkäri.
”Ylhäällä joku rouva kuolee juuri tällä hetkellä, koska minä en suostu testiin… ja kuormitan teho-osastoa kolmen edestä. Tätä jatkuin noin vartin. Hoitaja vaikeni. Lääkäri syyllisti….
Aloin jo puhumaan kuin lapselle, että älkää nyt ihan oikeasti viitsikö. Hakekaa se rouva tänne ja siirtäkää minut vaikka käytävälle. Lopulta sain puheenvuoron ja kerroin tällekin lääkärille perusteluni ja että internet on vielä vapaasti käytettävissä asioiden tutkimiseksi. Suosittelin kirjautumista Koronarealistit.com -sivustolle. Noin aluksi. Hoitaja ilmaisi jo aiemmin lähtevänsä tilanteesta. En nähnyt estikö lääkäri häntä. Lopulta lääkäri ja hoitaja poistuivat.
Kolmen maissa sain happiviikset ja neljän maissa vaihdettiin pumppuun nitroannos. Kuuden jälkeen haettiin taas aamuveret. 7.30 soi päälle unohtamani puhelinherätys. Aamulla ennen vuoronsa päättymistä, yöhoitaja lähestyi minua kertomalla, että tämä ei tarkoita sitä, että hän olisi kanssani samaa mieltä, mutta pahoitteli tuon nuoren lääkärin käyttäytymistä. Ilmaisin ymmärtäväni. Aamukierrolla tuttu ja mukava sisätautiosaston ylilääkäri kysyi vielä testistä. Ei painostanut. Kertoi vain miten paljon helpommalla päästäisiin jos suostuisin. Katetri käskettiin poistaa tarpeettomana. Se poistettiin n tunnin kuluttua.
Minut piti tartuntavaaran takia varjoainekuvata vasta päivän viimeisenä, mutta pääsinkin jo yhdentoista maissa oikeaan hoitoon. Pallolaajennusta samalle paikalle, kuin 1v5kk sitten oli tehty, minulta vielä eräs hoitaja pyysi lupaa kysyä suoraan jotain. Vastasin, että totta kai saa kysyä, mutta voi saada väärän vastauksen. Vastasin samaan kysymykseen, että ratkaisuni on periaatteellinen. Suostun sylkitestiin, mutta sitä tikkua en käpyrauhaseni lähistölle halua.
Sain asiallisen hoidon siihen vammaan, jonka takia sairaalaan hakeuduin.
Pääsin saman päivänä jo 18 maissa kotiin – haluttiinkohan minusta eroon!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Niin paitsi sillä yläkerran rouvalla, joka nyt sitten ilmeisesti menehtyi itsepäisyyteni seurauksena.
Esa Suoanttila
Kuinkahan montaa lakia tässä tapauksessa rikottiin? Ainakin potilaan itsemääräämisoikeus ja lääkärien Nürnbergin säännöstö näyttivät olevan Hämeenlinnan sairaalan lääkäreille tuntemattomia asioita. Kuolemanvaarassa olevaa potilasta, jolla ei ollut influenssaoireita (tarkastin puhelimitse), painostettiin tarpeettomaan testiin, joka voi haitata hänen tilaansa. Tässä olisi nähdäkseni rikosilmoituksen paikka. Hoito yritettiin evätä epäasiallisin perustein.
Entäpä jos Esa Suoanttila olisi todella lähtenyt sairaalasta ja kuollut sairaalan pihalle? Tässä tapauksessa potilas onnistui pitämään päänsä epäasiallisesta kohtelusta huolimatta, mutta kuinka moni muu on luovuttanut tai jättänyt hakeutumatta hoitoon koska hoidolle on asetettu ennakkoehtoja?
Tässä tapauksessa potilas näytti myös olevan lääkäreitä paremmin perillä pcr-testien rajoitteista ja niiden tuottamista vääristä positiivisista tuloksista. Voi myös kysyä, pitäisikö Hämeenlinnan sairaalan lääkärien olla siellä potilaina – ehkä psykiatrisella osastolla olisi tilaa muutamalle koronapsykoosissa olevalle, jotka ovat unohtaneet lääkärin etiikan? (OT)
