ILMANALAN MUUTTUMISESTA

9.5.1903 Itä-Suomen Sanomat no 52

Eri maiden meteorologit ennustavat ilmanalan vähitellen tapahtuvaa muuttumista siihen suuntaan, että talvet tulisivat yhä lauhemmiksi.

Niinpä on fysikeri Glaisher pannut merkille, että talvet Englannissa lauhtuvat; ja Venäjällä on Voeitkow samoin huomannut, että kylmäin päiväin luku on vuodesta 1744 tuntuvasti vähentynyt sekä että erittäin kylmät päivät ovat käyneet hyvin harvinaisiksi vuoden 1828 jälkeen.

Saksassa tehdyt havainnot näyttävät, että talvikuukaudet ovat käyneet lauhemmiksi vuoden 1788:n jälkeen, joulukuu viimeisten 65:n, tammikuu viimeisten 44:n ja helmikuu viimeisten 24:n vuoden kuluessa. Elonkorjuutilasto todistaa myös sen, että talvi tulee nykyjään myöhemmin kuin ennen. 

Sitä vastoin ovat viimeisten kahdenkymmenen vuoden kesät olleet tuntuvasti koleampia kuin ennen, mikä luultavasti on luettava runsasten sateiden syyksi. Tästä syystä muuttuu vähitellen Euroopan kasvikunta.

Viiniköynnös, jota vielä sata vuotta takaperin suurissa määrin viljeltiin Berliinin, Lausitzin ja Breslaun ympäristössä aina Thorniin asti Preussissa, ei nyt enää viihdy muuta kuin poikkeustapauksissa siellä, eikä sitä nyt enää järkiperäisesti siellä viljelläkään.

On sekin pantu merkille, että kesät Mustan ja Kaspian meren seutuvilla ovat ruvenneet kylmenemistään kylmenemään. Kaspian meren rantamailta on taatelipalmut jo ollut sata vuotta sukupuuttoon hävinneenä, samoin kuin myös Kreikanmaalta.

Kaikki näyttää viittaavan siihen, että pakkaisnapa on siirtymässä yhä lähemmäs ja lähemmäs Pohjois-Aasiaa. Kun bamburuoko muinoin kasvoi vielä Mongolian pohjoisrajojen seutuvilla, on sen kasvamisala nyt supistunut varsinaiseen Kiinaan.

Odessassa ollaan hyvin huolissaan ilmanalan kylmenemisen vuoksi. Krimiltäkin – Venäjän Rivieralta – joka on niin monen rikkaan ja sairaan venäläisen turvapaikka, kuuluu sama valitus. Samoin myöskin Ranskasta. Nämä tosiasiat ovat saaneet Flammarionin ennustamaan, että uusi jääkausi olisi tulossa pohjoiselle pallonpuoliskolle.

Mitä Länsi-Eurooppaan tulee, niin vaikuttaisi Golfin merivirta suuressa määrässä lauhduttavasti sen ilmanalaan. Tämä merivirta kulettaa joka sekunti noin 18 miljoonaa kuutiometriä suhteellisesti lämmintä vettä pohjoiseen päin.

Kun yhä koleammaksi käyneet kesät ovat siirtäneet kuuman vyöhykkeen kasvien menestymisalan paljon etelään päin, ovat nuo lauhat talvet taas vaikuttaneet sen, että lauhkean vyöhykkeen kasvit menestyvät tuntuvasti pohjoisempana kuin ennen. Magnoliat, laakerit ja jotkut palmulajit voimme kohta siirtää ansareistamme ulkoilmaan kasvamaan, jos vain ilmanalan muutos vielä jatkuu samaan suuntaan.

On kuitenkin onni, että muutokset maapallon ilmanalaan aina tapahtuvat erittäin vitkaan, joten ihmisen nerolle jääpi hyvää aikaa keksiä keinoja niiden turmiollisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja uusien olosuhteiden hyväkseen käyttämiseksi.

Lähde: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/632002?page=4&term=ilmanalana

Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.

Kuva Flickr (teksti lisätty)

Tanskalaisen tutkija ja kirjailija Björn Lomborgin Wall Street Journalissa toukokuussa 2009 julkaistun artikkelin “The Climate-Industrial Complex” lyhennetty vapaa suomennos. Kirjoittajana Hiilipelottomat-kollektiivi.

ILMASTOTEOLLINEN KOMPLEKSI

Jotkut yritykset näkevät vihreän liikkeen puhtaasti bisnes-mahdollisuutena

Yritysjohtajat myötäilevät poliitikkoja ja tiedemiehiä vaatimalla nopeita ja voimakkaasti vaikuttavia toimenpiteitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi. Kyseessä on yritysten vanha kikka rikastua julkisilla varoilla.

Näiden ryhmien väliset yhteydet muistuttavat ”Kylmän Sodan” aikaisia aseteollisuuden, tutkijoiden ja Yhdysvaltojen armeijan välisiä suhteita. Silloin Presidentti Dwight Eisenhower varoitti mahtavasta sotateollisesta kompleksista, jonka “väärinkäytön tuhoisan voiman nousun mahdollisuudet ovat olemassa” ja ”on olemassa kiusaus tuntea, että jotkut upeat ja kalliit toimet voisivat ihmeellisesti ratkaista kaikki nykyiset vaikeudet”.

Näin on myös ilmastonmuutoksenkin laita. Meille on kerrottu että ainoa tapa vastata maapallon lämpenemiseen on hyvin kallis hiilipäästöjen säätely. Tämä siitä huolimatta, että on paljon todisteita siitä että säätely ei olisi lainkaan kustannustehokasta. Onko ‘ilmastonmuutoksessa’ kysymys “ilmastoteolliseseta kompleksista”, joka siirtää veronmaksajien rahat teollisuudelle?

Asia tulee esiin World Business Summit on Climate Change -kokouksessa Kööpenhaminassa tänä viikonloppuna. 

Puhujana mm tietysti Al Gore, joka oikeastaan edustaa kaikkia kolmea ryhmää. Hän on poliitikko, ilmastokampanjaan osallistuja, sekä vihreän yksityisyrityksen hallituksessa, joka investoi ilmastopelkoisille myytäviin tuotteisiin.

Maailman suurin tuulivoimaturbiinien valmistaja Vestas (Copenhagen Climate Council’in jäsen) kehottaa hallituksia investoimaan tuulivoimaan. Vestas sponsoroi CNN:n “Climate in Peril” segmenttiä. Toinen jäsen, Al Goren Generation Investment Management varoittaa riskeistä Yhdysvaltojen taloudelle, ellei hiilelle nopeasti määrätä hintaa.

Euroopan energiayhtiöt hyötyivät kymmeniä miljardeja euroja Euroopan päästökaupan ensimmäisinä vuosina myymällä ilmaiseksi saatuja päästöoikeuksia.

Yhdysvaltojen yritykset ja ilmastonmuutokseen liittyvät intressiryhmät palkkasivat viime vuonna (2008) 2430 lobbaaja, lisäystä 300% viidessä vuodessa. Suurimmat (50) sähkön tuottajat – Duke Energy mukaanluettuna – käyttivät $51 miljoonaa lobbajiin kuudessa kuukaudessa.

Yritysten hakemat massiiviset voitot eivät välttämättä ole hyväksi muulle taloudelle.

World Business Summitissa kuullaan myös James Lovelockia, joka uskoo että Eurooppa muuttuu Saharaksi ja Lontoo joutuu veden alle 30:ssä vuodessa, Sir Crispin Tickelliä, joka uskoo että UK:n väkilukua pitää vähentää kahdella kolmanneksella, jotta maa selviää maapallon lämpenemisestä, sekä Timothy Flannerya, joka varottaa että merenpinta nousee ”kahdeksankerroksisen rakennuksen korkeudelle”.

Sananvapaus on tärkeä. Mutta nämä katastrofivisiot ovat kaukana tiedeyhteisön mielipiteestä, ja menevät paljon pitemmälle kuin mitä IPCC:n tiedemiehet sanovat.

Etua tavoittelevien yritysten, poliitikkojen jotka yrittävät tehdä vaikutusta, ja ilmastoaktivistien kumppanuus muodostaa epäpyhän allianssin. Ilmastoteollinen kompleksi ei edistä keskustelua siitä miten haasteeseen vastata niin, että kaikki hyötyisivät parhaiten. 

Ei pitäisi yllättyä siitä että ne jotka voivat hyötyä, ovat niitä jotka äänekkäimmin vaativat poliitikkoja toimimaan. Omaisuuksien syytäminen globaaliin hiilipäästöjen säätelyyn tulee talodellisesti hyödyttämään harvoja, mutta kalliiksi muille.

Hiilipelottomat-kollektiivi

Lähde:
http://online.wsj.com/article/SB124286145192740987.html

Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.