fbpx

Media luo ilmastoahdistuksen

Luin joitain vuosia sitten Daniel Kahnemanin Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirjan. Siinä kirjoittaja pohjaa mm. biologiaan, käy läpi aivojen rakennetta jne. Keskeinen viesti on, että nopea järjestelmä hoitaa lähinnä eloon jäämiseen liittyviä toimintoja, turvallisuutta. Sen tehtävä on pitää meidät elossa ja reagoida nopeasti koviin ääniin, sapelihammastiikerin hajuun jne. Välittömiin uhkiin. Hidas järjestelmä taas hoitaa aikaa ja pohdintaa vaativia juttuja.

Nopea järjestelmä reagoi vaistonvaraisesti. On parempi, että kuviteltuun luolaleijonan murahdukseen reagoidaan viisikymmentä kertaa väärin ja säilytään hengissä kuin että kerran jätetään reagoimatta ja joudutaan syödyksi. Luonnonvalinta on suosinut nopeaa toimintaa jättäen hiukan säikyt oliot henkiin.

Nykyaikaan palatakseni, on elämämme turvallisempaa ja yltäkylläisempää kuin koskaan. Varsinkin vakaissa länsimaissa asiat ovat yleisesti hyvin. Tällaisissa oloissa nopealle järjestelmälle kehittyy korviketoimintoja, valeuhkia. Kun todellisia uhkia ei ole, niin nopea järjestelmä hakee, jopa luo, niitä. Miksi muuten etsiytyisimme Linnanmäen vuoristoradalle tai extreme-lajien pariin? Täytyy olla toimintaa, säpinää ja vaaran tunnetta.

Uhkaako ilmastonmuutos välittömästi elämäämme? Erilaisten tutkimustulosten mukaan monet kyllä kokevat uhkaa, vaikka todistusaineisto kertoo toista. Luontaista vaihtelua säissä ja laajemmin ilmastoissa toki tapahtuu, mutta mitään välitöntä uhkaa ei ole näköpiirissä tai edes tulevaisuudessa.

Mistä ilmastoahdistus sitten kumpuaa? Nähdäkseni kyse on siitä, että aihe on valtamediassa päivittäin esillä. Pelko tarttuu. llmastonmuutoksen kokemisessa uhkana voi siis olla siitä kyse, että on saatu luotua joukkopelko, joka tarttuu muihin. Aivojen nopea järjestelmä reagoi silloin kaikilla. Esimerkiksi parvi lintuja pyrähtää lentoon yhtä aikaa kun joku säikähtää. Kaikki linnut eivät ole havainneet vaaraa, vaan ne reagoivat siksi, että viereinen lintu reagoi.

Valtamedia on tässä nähdäkseni pääsyyllinen pelon lietsontaan – Suomessa Helsingin Sanomien ja Ylen päivittäinen perusteeton katastrofiuutisointi luo ja vahvistaa yleisön pelkoja. Syntyy itseään vahvistava kierre. Yleisön pelko pakottaa sitten poliitikot uskomaan samaan uhkakuvaan – poliitikot eivät ole joukkopelolle immuuneja. Liike-elämä hyödyntää tilanteen ja myy sitä mitä kysytään, ’pienellä hiilijalanjäljellä’ tehtyjä tuotteita tai mitä nyt halutaankin. Valitettavasti näiden tuotteiden markkinointi ja niihin käytetty rahamäärä vahvistaa pelon kierrettä.

Ennustan, että muutaman kymmenen vuoden päästä nykytilannetta katsotaan ihmetellen. Tästä samasta aiheesta esimerkiksi suuresti arvostamani professori Antero Järvinen on myös kirjoittanut. Näitä itse kehiteltyjä ahdistuksia on säännöllisin väliajoin. Kuka muistaa edellisen villityksen? Onneksi joukkopsykoosi ei ole Suomessa vielä edennyt kuoleman kultin asteelle, jossa muutetaan Guyanan viidakkoon ja tehdään joukkoitsemurha. Tämäkin kierre laantuu aikanaan ja jonkin aikaa eletään ilman pelon lietsontaa, kunnes aihe unohtuu ja alkaa taas uusi villitys. Toivottavasti vahingot ovat tällä kertaa pieniä.

Mutta miksi media luo ilmastoahdistuksen tai jonkun muun keinotekoisen uhkakuvan? Voisiko se lähteä ihan toimittajien koulutuksesta? ’Toimittajakoulun’ käyneet eivät yleensä ole luonnontieteellis-teknis-analyyttisesti suuntautuneita henkilöitä. Toimittajan ammatti ja median logiikka suosii nopeita reaktioita maailman tapahtumiin. Jos asioista otettaisiin selvää, niin olisiko mitään uutista?

Miten ilmastoahdistuksesta päästäisiin eroon? Toimittajilla on tässä suuri rooli. Toiveeni toimittajille olisikin, että kun seuraavan kerran olette julkaisemassa taas yhtä juttua merenpinnan noususta, jääkarhujen tai rottien kuolemisesta sukupuuttoon ihmisen vuoksi tai hyönteisten häviämisestä sadassa vuodessa, niin pohtisitte sitä, voisiko kyseessä olla väärin tulkittu tutkimus tai tarkoitushakuinen pelottelu ja poliittinen ohjailu, jolla saadaan kansa maksamaan lisää veroja. Tämä tietysti voi vaarantaa koko uutisen julkaisun. Mikä on roolinne? Toimia propagandisteina vai punnitun tiedon välittäjinä?

Onneksi ilmastoahdistuneille on ilmestymässä toimittaja Matti Virtasen kirja Ilmastopaniikki – Hoito-opas, josta tämän jutun kuva on. Kirjaa voi jo tilata osoitteesta https://www.docendo.fi/tulossa/ilmastopaniikki-kaypa-hoito-opas-matti-virtanen.html

Parempi eläkejärjestelmä

Olen kirjoittanut eläkeasioista useammankin kriittisen kirjoituksen tähän blogiin. Nyt on aika hahmotella parempaa eläkejärjestelmää. Millainen olisi hyvä eläkejärjestelmä?

Mielestäni järjestelmän pitäisi täyttää muutamia kriteerejä:

  1. Järjestelmään kerätyt rahat tuottavat hyvin.
  2. Järjestelmän kulut ovat alhaiset, sekä varojen keräämisessä, että sijoitusten hoidossa.
  3. Järjestelmä kannustaa tekemään työtä ja kartuttamaan eläkettä.
  4. Kerätyt rahat ovat omassa hallinnassa ja käytettävissä milloin tahansa.
  5. Järjestelmä ottaa huomioon myös sellaiset, jotka eivät osaa hoitaa asioitaan tai eivät muusta syystä kykene eläkevaroja keräämään.

Tällä hetkellä eläkerahastoissa olevat 200 miljardia euroa tuottavat surkeasti ja kulut ovat korkeat. Tästä olen kirjoittanut erillisen kirjoituksen. Järjestelmän kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa, koska sijoitusten hoitoon käytettyjen 1,6 mrd euron lisäksi tulevat myös varojen keräämisen kustannukset. Kaksi miljardia euroa on järkyttävä summa täysin turhaa kulua. Nämä rahat menevät eläkevakuutusyhtiöiden palkka- ym. kuluihin, sekä ulkopuolisille sijoitusyhtiöille. Mikäli järjestelmä toimisi hyvin, varat tuottaisivat noin kahdeksantoista (18) miljardia euroa keskimäärin vuosittaista tuottoa. Nyt päästään tuskin puoleen tuosta.

Nykyinen järjestelmä laskee työntekijöiden haluja kartuttaa eläkettä, sillä järjestelmä ei ole kulujen yms. osalta läpinäkyvä ja näitä vertailuja tekee harva, eläkevarojen tuotto on huono jne. Jos eläkkeen järjestäminen olisi omissa käsissä, niin asia kiinnostaisi huomattavasti enemmän, nostaisi työhaluja ja lisäisi kilpailua vapaaehtoisissa eläkejärjestelyissä. Paremmalla nykyisten varojen tuotolla olisi mahdollista nostaa tuntuvasti tällä hetkellä maksettavia eläkkeitä.

Kun eläkevarat ovat omassa hallussa, niin ne ovat käytettävissä milloin halutaan. Jos tulee vaikka erikoinen syöpä, jonka hoitoa saa vain ulkomailta tai parantumaton tauti ja haluaa tuhlata rahat ennen kuolemaansa. Tai jos kuolee, niin lapset perivät rahat. Nyt varat menevät vakuutusyhtiölle. Joskus siis varojen hallinnassa on kysymys elämästä ja kuolemasta, eikä edes välttämättä omasta, vaan kysymys voi olla esim. omasta lapsesta.

Osa ihmisistä ei osaa tai halua järjestää asioitaan, vapaaehtoinen eläkesäästäminen on muusta syystä mahdotonta tai omissa sijoituksissa on otettu liikaa riskiä ja käy huono tuuri. Tällaisia tilanteita varten järjestelmässä on oltava pakollinen maksu joka koskee kaikkia. Tämän maksun osuus voi kuitenkin olla huomattavasti nykyistä TYEL-maksua pienempi.

Vuonna 2018 työntekijän eläkelain mukainen keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu oli 24,4 prosenttia palkasta. Kun lasken lukuja auki, niin kyseessä on tulonsiirto työnantajalta eläkevakuutusyhtiön työntekijöille ja sijoituksia hoitaville ulkopuolisille. Eläkkeensaajat saavat joskus aikanaan sitten surkeaa eläkettä, jos selviävät elävinä sinne asti.

Tuon nykyisen eläkevakuutuksiin menevän summan voisi jakaa toisin siten, että
– 5 %-yksikköä menisi pakolliseen julkiseen eläkevakuutukseen, josta jokainen saisi 65-vuotiaana kansaneläkkeen. Vaikka miten lasken tätä ns. pakollista vakuutusta auki, niin en saa siihen kulumaan viittä prosenttia suurempaa osuutta. Tällä summalla voidaan turvata pieni, mutta riittävä eläke.
– 10 %-yksikköä saisi jokainen työntekijä korotusta palkkaansa; tuon voisi käyttää haluamallaan tavalla, toki kannustettaisiin vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen, koska kansaneläke tulisi olemaan pieni. Mikäli sijoittaisi vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen jatkuvasti 10 % palkastaan, niin eläkeikään mennessä olisi kertynyt sievoinen summa. Tässä voisi olla verovähennys, eli jos summan sijoittaisi eläkevakuutukseen, niin siitä ei tarvitsisi maksaa palkkaveroja, vaan verot maksettaisiin vasta varoja ulos nostettaessa. Jos haluaisi rahat ’heti käteen’, niin maksettaisiin normaalit palkkaverot.
– Lopuilla melkein 10 %-yksiköllä voitaisiin pienentää työnantajan maksurasitusta.

————————–

PÄIVITYS – kuulin kirjoituksen jälkeen, että Sveitsissä on käytössä maksuiltaaan samankaltainen järjestelmä, jossa on juuri tuo sama pakollinen 5 % maksu ja muut ovat kunkin omia rahoja. Sveitsiläisten henkilökohtainen omaisuus on merkittävästi suomalaisia suurempi. Olisiko tässä osaselitys asiaan?

15-vuotiaana karkuun koulukodista ja salaa töihin raksalle

Olen seurannut sivusta erästä kehityskelpoista nuorta miestä. Sisäsiisti ja kohtelias. Karkasi koulukodista kesän alussa ja asui kavereidensa luona. En tiedä kovin tarkkaan taustoja, mutta se mikä hämmästytti, oli se, että tämä nuori mies oli salaa rakennuksilla töissä kaverinsa mukana. Oli työhaalarit, pelit ja rensselit. Tietenkään kaikki ei ollut täydellistä, mutta kenelläpä olisi.

Mitähän tästä pitäisi päätellä? Miksi pitää karata koulukodista, että pääsee töihin? Kaikki nuoret eivät halua lukioon, tai ylipäänsä koulun penkkiä kuluttamaan. He haluavat mielekästä työtä, rahaa ja hyvän työporukan. Oman elämän. He eivät halua avustuksia ja sääliä. Onko meillä tarjota heille tämä reitti hyvään elämään? Miksi kaikkien pitäisi ’kouluttautua’. Eikö voitaisi tarjota vanhanaikaista mestari-kisälli -mallia, jossa voisi oppia ilman koulua? Mahdollisimman vähän paikallaan istumista. Matalan kynnyksen työpaikkoja. Paikkoja, missä kokeilla sitä mikä kiinnostaa ja missä voisi olla hyvä.

Ratkaisu tähän voi olla oppisopimuksen parantaminen. Onko paikkoja riittävästi? Jos ei ole, niin miksi? Onko toiminta kannustavaa yrityksille? Onko jotain esteitä, miksi yritykset tai kokeneet ammattilaiset eivät ota kisällejä oppisopimukseen? Pitäisikö ottaa mallia oppisopimuksia laajasti hyödyntävistä Saksasta ja Sveitsistä? Jos jatko-opiskelu kiinnostaa myöhemmin, niin siihenkin on oltava mahdollisuus. Nykymaailmassa opiskelu voi tarkoittaa muutakin kuin perinteistä koulun käyntiä.

Tutkimusten mukaan virikkeellinen ympäristö lisää älykkyyttä. Nuorisomme on ollut tietoteknisten laitteiden kanssa tekemisissä pienestä pitäen. Luulen nykynuorten olevan paljon älykkäämpiä kuin me keski-ikäiset samassa iässä ja todennäköisesti tämä ero tulee pysymään. Kokemusta toki puuttuu, mutta asia korjaantuu ajan kanssa. Tarjotkaamme nuorillemme mahdollisuus käyttää älykkyyttään, tarjotaan tilaisuus onnistua ja epäonnistua. Annetaan auton ajo-oikeus 15-vuotiaana. Annetaan tilaa. Annetaan aikaa. Annetaan oikeasti mahdollisuus tehdä töitä 15-vuotiaana. Annetaan huomiota. Annetaan nuorille mahdollisuus olla hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. He ansaitsevat sen.