fbpx

Aika hankkia toppatakki ja huopatossut

Kirjoittaja on professori ja Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, Antero Järvinen. 

Professori Antero Järvinen rautututkimuksen parissa

Teologiaa ehkä lukuun ottamatta tieteessä ei ole lopullisia totuuksia. Esimerkiksi Takuro Kobashin tutkimus (2017) osoitti, että lähes kaikki mitä Grönlannin sulamisesta kerrotaan on joko liioiteltua tai väärin. Napapiirin seudut ovat ilmastollisesti maapallon äärevimpiä paikkoja. Siellä voi olla kesällä 40 asteen helle ja talvella 70 astetta pakkasta. Pelkästään luonnon suunnaton, normaali vaihtelu pudottaa ilmaston ennustamisyritykset tarot-korttipovaamisen tasolle.

Grönlannin lämpötila on hieman laskenut vuodesta 2005 lähtien. Saaren huipun normaali heinäkuun lämpötila on ollut noin -10 astetta, mutta kesällä 2017 saavutettiin uusi kylmyysennätys, -33 astetta. 8000 – 7000 vuotta sitten Grönlannissa oli 3 – 5 astetta nykyistä lämpimämpää. Jääpeitteen pinta-ala saavutti kaikkien aikojen minimin 5000 – 3000 vuotta sitten. Skandien vuoristojäätiköt hävisivät tuolloin kokonaan. Huippuvuorilla oli jopa kuusi astetta ja Baffininsaarella Kanadassa viisi astetta lämpimämpää kuin nyt.


Kuva 1: Grönlannin vuosittaiset lämpötilamuutokset arvostetun Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen ilmastotutkimusyksikön mukaan. Kuvan 30 vuoden liukuvien keskiarvojen kuvaajista näkyy selvästi noin 60 – 70 vuoden lämpenemisen ja viilenemisen sykli, joka johtunee pääosin Atlantin merivirtausten luonnollisesta vaihtelusta. Viimeisen 100 vuoden aikana lämpimin 30 vuoden jakso Grönlannissa on ollut 1922 – 1951. Se oli noin 0,3 astetta lämpimämpi kuin jakso 1988 – 2017. 

Arktinen alue oli myös kesäisin jäästä vapaa, mitä ei ole tapahtunut nykyisen ilmastovaiheen aikana. Merijään laajuus Islannin pohjoispuolisilla vesillä oli myös roomalaisella lämpökaudella (200 eKr. – 400 jKr.) ja keskiajan lämpökaudella (900 – 1400 jKr.) huomattavasti suppeampi kuin nyt.

Jäätiköistä irtoavat lohkareet eivät ole sulamisen merkki. Jäätiköt lohkeavat jatkuvasti ja riippumatta siitä, ovatko ne kutistumassa vai laajenemassa. Grönlannin jäätiköiden muutoksia on seurattu vuodesta 1870 lähtien. 80 prosenttia niiden perääntymisestä tapahtui jo ennen vuotta 1946. Maailmansodan päätyttyä ihmiskunta on päästänyt ilmakehään suunnattoman määrän hiilidioksidia, minkä olisi teorian mukaan pitänyt johtaa huomattavasti nopeampaan jäätiköiden sulamiseen.

Ilmastomallien mukaan arktisen alueen olisi pitänyt myös lämmetä muita alueita paljon voimakkaammin, mitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Grönlannin länsi- ja itäpuolen yli sata vuotta pitkissä lämpötilasarjoissa ei näy lämpenemistä, mikä on erikoista, kun kyseessä pitäisi olla ”yksi maailman nopeimmin lämpenevistä alueista”.

Sodankylän yhtä pitkästä sarjasta erottuu 1900-luvun alun lämpeneminen ja noin 80 vuotta pitkä sykli. Jakson lämpimin vuosi on 1938. Kun koko mittausaineisto analysoidaan oikeaoppisesti aikasarjamenetelmillä, jotka huomioivat lämpötilanmuutoksen rytmisyyden, yleiselle lämpenemissuuntaukselle ei löydy tukea.


Kuva 2: Lapin lämpötiloissa näkyy sama syklisyys kuin Grönlannissakin. Lapin vuodenaikatilastoista selviää, että vain keväät ovat viime aikoina hivenen lämmenneet verrattuna 1920 – 1940 -lukuihin, ja se on nostanut vuosikeskilämpötilojakin vastaavasti. Muut vuodenajat eivät ole olleet tietoisia ilmaston lämpenemisestä.

Lämpenemisennusteet perustuvat ilmastomalleihin, jotka ovat ristiriidassa mittausten kanssa. Sadan vuoden perspektiivillä arktisen jään ja lumen häviäminen on fysikaalisesti mahdotonta, kuten Darko Butina on tutkimuksessaan todennut. Tietokonemallit ovat apuvälineitä eivätkä tieteellistä todistusaineistoa. Todennäköisesti 1800-luvulla alkanut jäätiköiden perääntyminen on johtunut maapallon ilmaston vähittäisestä palautumisesta normaalille tasolleen pitkän ja piinaavan pikkujääkauden (noin 1450 – 1850) hellitettyä.

Nykyinen napa-alueiden lämpeneminen on pientä verrattuna useisiin aikaisempiin lämpöjaksoihin, jolloin ihmisen vaikutus ilmastoon oli mitätöntä. Jos edelliset hyvin lämpimät jaksot eivät olleet ihmisen aiheuttamia, niiden on täytynyt johtua luonnon normaalista vaihtelusta. Mikä on nykyisessä lämpenemisessä poikkeuksellista? Ei mikään.


Kuva 3: Jääkarhukannan kasvu ja nykyinen elinvoimaisuus on jyrkässä ristiriidassa lajin uhanalaisuudella rahaa keräävien lobbareiden (WWF, GreenPeace jne.) kanssa

Historian kertaaminen vähentäisi ihmisten ahdistuneisuutta kauhukuvien edessä: viimeisten satojen vuosien aikana esimerkiksi Grönlanti on lämmennyt ja kylmennyt noin 40 kertaa noin 30 vuoden välein ja lämpeneminen on ollut usein nykyistä voimakkaampaa.

Väitettiin, että 2010 olisi ollut kaikkien aikojen lämpimin vuosi. Noin 10 500 vuoden aikana jääkauden päättymisen jälkeen on ollut ainakin 9 100 lämpimämpää vuotta. ”Asiantuntijat” hehkuttivat 2007, että arktinen alue olisi jäästä vapaa 2013. Tämä ja lähes kaikki muut tietokonepeliennusteet ovat menneet pieleen. Katastrofeja ei ole tullut. Jään määrä ja jääkarhukanta ovat pysyneet vakaina tai kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. 50 vuodessa viisinkertaistunut jääkarhukanta alkaa olla jo ympäristön kantokyvyn rajoilla.

Etelämantereella jäätä on tullut koko ajan lisää. Etelämantereesta lohkesi 2017 kaksi kertaa Luxemburgin kokoinen jäälohkare, joka uutisoitiin huolestuttavana merkkinä ilmaston lämpenemisestä. Tiedeihmiset ja media eivät kerro, että 1927 samalta alueelta lohkesi kahdeksan kertaa ja 1956 jopa 12 kertaa Luxemburgin kokoinen lohkare. Vuonna 1927 oltiin myös huolestuneita ilmaston lämpenemisestä, mutta 1956 päinvastoin ilmaston kylmenemisestä.

Kuva 4: Ilmastonmuutos aiheuttaa nykyisin kaikenlaista säätä

Muutokset merivirtarytmeissä, pohjoisten merien viileneminen, tuulten vaihtelut ja Auringon aktiivisuuden heikkeneminen viittaavat pikemminkin planeettamme jäähtymiseen kuin lämpenemiseen. Sekä vanhat että uudet tutkimukset tukevat päätelmää. Ilmaston kylmeneminen olisi lämpenemistä vakavampi ongelma varsinkin, jos energiantuotantomenetelmämme olisivat epäluotettavia, tehottomia ja kalliita. Tarot-kortit povaavat, että varmuuden vuoksi on aika hankkia toppatakki ja huopatossut.


Yllä oleva kirjoitus on julkaistu alun perin 26.1.2018 Ilmastorealismia -blogissa. Se on niin hyvä kirjoitus suuresti arvostamaltani Antero Järviseltä, että päätin toistaa sen sellaisenaan. Antero tukee minua kampanjassani eduskuntaan. (OT)


Media luo ilmastoahdistuksen

Luin joitain vuosia sitten Daniel Kahnemanin Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirjan. Siinä kirjoittaja pohjaa mm. biologiaan, käy läpi aivojen rakennetta jne. Keskeinen viesti on, että nopea järjestelmä hoitaa lähinnä eloon jäämiseen liittyviä toimintoja, turvallisuutta. Sen tehtävä on pitää meidät elossa ja reagoida nopeasti koviin ääniin, sapelihammastiikerin hajuun jne. Välittömiin uhkiin. Hidas järjestelmä taas hoitaa aikaa ja pohdintaa vaativia juttuja.

Nopea järjestelmä reagoi vaistonvaraisesti. On parempi, että kuviteltuun luolaleijonan murahdukseen reagoidaan viisikymmentä kertaa väärin ja säilytään hengissä kuin että kerran jätetään reagoimatta ja joudutaan syödyksi. Luonnonvalinta on suosinut nopeaa toimintaa jättäen hiukan säikyt oliot henkiin.

Nykyaikaan palatakseni, on elämämme turvallisempaa ja yltäkylläisempää kuin koskaan. Varsinkin vakaissa länsimaissa asiat ovat yleisesti hyvin. Tällaisissa oloissa nopealle järjestelmälle kehittyy korviketoimintoja, valeuhkia. Kun todellisia uhkia ei ole, niin nopea järjestelmä hakee, jopa luo, niitä. Miksi muuten etsiytyisimme Linnanmäen vuoristoradalle tai extreme-lajien pariin? Täytyy olla toimintaa, säpinää ja vaaran tunnetta.

Uhkaako ilmastonmuutos välittömästi elämäämme? Erilaisten tutkimustulosten mukaan monet kyllä kokevat uhkaa, vaikka todistusaineisto kertoo toista. Luontaista vaihtelua säissä ja laajemmin ilmastoissa toki tapahtuu, mutta mitään välitöntä uhkaa ei ole näköpiirissä tai edes tulevaisuudessa.

Mistä ilmastoahdistus sitten kumpuaa? Nähdäkseni kyse on siitä, että aihe on valtamediassa päivittäin esillä. Pelko tarttuu. llmastonmuutoksen kokemisessa uhkana voi siis olla siitä kyse, että on saatu luotua joukkopelko, joka tarttuu muihin. Aivojen nopea järjestelmä reagoi silloin kaikilla. Esimerkiksi parvi lintuja pyrähtää lentoon yhtä aikaa kun joku säikähtää. Kaikki linnut eivät ole havainneet vaaraa, vaan ne reagoivat siksi, että viereinen lintu reagoi.

Valtamedia on tässä nähdäkseni pääsyyllinen pelon lietsontaan – Suomessa Helsingin Sanomien ja Ylen päivittäinen perusteeton katastrofiuutisointi luo ja vahvistaa yleisön pelkoja. Syntyy itseään vahvistava kierre. Yleisön pelko pakottaa sitten poliitikot uskomaan samaan uhkakuvaan – poliitikot eivät ole joukkopelolle immuuneja. Liike-elämä hyödyntää tilanteen ja myy sitä mitä kysytään, ’pienellä hiilijalanjäljellä’ tehtyjä tuotteita tai mitä nyt halutaankin. Valitettavasti näiden tuotteiden markkinointi ja niihin käytetty rahamäärä vahvistaa pelon kierrettä.

Ennustan, että muutaman kymmenen vuoden päästä nykytilannetta katsotaan ihmetellen. Tästä samasta aiheesta esimerkiksi suuresti arvostamani professori Antero Järvinen on myös kirjoittanut. Näitä itse kehiteltyjä ahdistuksia on säännöllisin väliajoin. Kuka muistaa edellisen villityksen? Onneksi joukkopsykoosi ei ole Suomessa vielä edennyt kuoleman kultin asteelle, jossa muutetaan Guyanan viidakkoon ja tehdään joukkoitsemurha. Tämäkin kierre laantuu aikanaan ja jonkin aikaa eletään ilman pelon lietsontaa, kunnes aihe unohtuu ja alkaa taas uusi villitys. Toivottavasti vahingot ovat tällä kertaa pieniä.

Mutta miksi media luo ilmastoahdistuksen tai jonkun muun keinotekoisen uhkakuvan? Voisiko se lähteä ihan toimittajien koulutuksesta? ’Toimittajakoulun’ käyneet eivät yleensä ole luonnontieteellis-teknis-analyyttisesti suuntautuneita henkilöitä. Toimittajan ammatti ja median logiikka suosii nopeita reaktioita maailman tapahtumiin. Jos asioista otettaisiin selvää, niin olisiko mitään uutista?

Miten ilmastoahdistuksesta päästäisiin eroon? Toimittajilla on tässä suuri rooli. Toiveeni toimittajille olisikin, että kun seuraavan kerran olette julkaisemassa taas yhtä juttua merenpinnan noususta, jääkarhujen tai rottien kuolemisesta sukupuuttoon ihmisen vuoksi tai hyönteisten häviämisestä sadassa vuodessa, niin pohtisitte sitä, voisiko kyseessä olla väärin tulkittu tutkimus tai tarkoitushakuinen pelottelu ja poliittinen ohjailu, jolla saadaan kansa maksamaan lisää veroja. Tämä tietysti voi vaarantaa koko uutisen julkaisun. Mikä on roolinne? Toimia propagandisteina vai punnitun tiedon välittäjinä?


Onneksi ilmastoahdistuneille on ilmestymässä toimittaja Matti Virtasen kirja Ilmastopaniikki – Hoito-opas, josta tämän jutun kuva on. Kirjaa voi jo tilata osoitteesta https://www.docendo.fi/tulossa/ilmastopaniikki-kaypa-hoito-opas-matti-virtanen.html

Yli 30.000 amerikkalaista tiedemiestä: Ihminen ei syyllinen ilmastonmuutokseen

Törmäsin netissä tietoon, josta suomalainen media on onnistunut vaikenemaan täydellisesti. Vuosina 1998-2008 yli 30.000 amerikkalaista tiedemiestä ja -naista julkaisi kannanoton, jossa sanottiin selväsanaisesti, etteivät he pidä ihmistä syyllisenä ilmastonmuutokseen. Projekti jatkuu yhä, sillä asia on edelleen ajankohtainen.

Kuvan teksti:

Me kehotamme Yhdysvaltojen hallitusta hylkäämään globaalin lämpenemissopimuksen, joka allekirjoitettiin Kiotossa Japanissa joulukuussa 1997 ja kaikki vastaavat ehdotukset. Ehdotetut rajoitukset kasvihuonekaasuihin vahingoittavat ympäristöä, rajoittavat tieteen ja teknologian kehitystä, sekä vahingoittavat ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia.

Ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihmiskunnan tuottamat hiilidioksidi, metaani tai muut kasvihuonekaasut aiheuttaisivat nyt tai tulevaisuudessa katastrofaalista lämpenemistä tai muutosta maan ilmakehässä. Sen sijaan on olemassa merkittävää tieteellistä näyttöä siitä, että ilmakehän lisääntyvä hiilidioksidi tuottaa monia hyötyjä kasvien ja eläinten elinympäristöille.

Tämän vetoomuksen tiedot löytyvät osoitteesta http://www.petitionproject.org/

The purpose of the Petition Project is to demonstrate that the claim of “settled science” and an overwhelming “consensus” in favor of the hypothesis of human-caused global warming and consequent climatological damage is wrong. No such consensus or settled science exists. As indicated by the petition text and signatory list, a very large number of American scientists reject this hypothesis.

Petiton Projectin tarkoitus on osoittaa vääräksi väite, että on olemassa konsensus ihmisen aiheuttamasta maailmanlaajuisesta lämpenemisestä, että se aiheuttaa ilmastollista vahinkoa ja että tämä väite on todistettu. Mitään konsensusta tai pitäviä todisteita ei ole olemassa. Kuten projektin teksti ja allekirjoittajalista kertoo, hyvin suuri määrä amerikkalaisia tiedemiehiä hylkää hypoteesin.

Mediassa toistuu jatkuvasti väite, että 97 prosenttia tai jokin muu mielikuvituksellisen suuri määrä tiedemiehistä olisi sitä mieltä, että ilmastonmuutos olisi ihmisen syytä. Tämä on yksiselitteisesti väärä tieto ja se on myös osoitettu monta kertaa vääräksi. Kts. esim.

Legates et al: http://www.wmbriggs.com/public/Legates.etal.2015.pdf

Richard Tol: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0301421514002821

Suomalaisista Antero Ollila on käynyt vastaavan aineiston läpi. Hänen sivuiltaan kritiikin voi lukea suomeksi: http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253999-ilmastonmuutoskonsensus-97-miten-tulos-manipuloitiin-halutuksi

Selvyyden vuoksi totean etten ole ’ilmastodenialisti’. Ilmastonmuutos on todellinen luonnollinen ilmiö kuten se on ollut koko maapallon olemassaolon ajan. Ihmisellä on ilmastoon jokin, todennäköisesti pieni, vaikutus.