SoTe-uudistus onnistui kuolemaan kalkkiviivoille. En ole siitä
pahoillani, sillä kyseessä oli laatikkoleikki organisaatioilla, joista olisi
tullut vielä nykyistäkin suurempia. En usko, että uudistus olisi parantanut
terveydenhuollon palveluita. Samaan pakettiin oli sidottu vielä MaKu-uudistus,
jolla olisi luotu yksi ylimääräinen hallintorakenne lisää. Voinee sanoa, että
SoTen MaKu alkoi olla karvas kaikille lopussa.
Kerrataanpas nykyinen tilanne potilaan näkökulmasta. Jätän
tässä tarkoituksella sosiaalipuolen pois, koska vältän mammuttitautia, tässä
jutussakin. Sanotaanhan, että elefanttikin syödään paloina, ei kokonaisena.
Suomalaiset jakaantuvat terveydenhuollon asiakkaina
karkeasti kolmeen ryhmään: Varakkaat, jotka käyttävät yksityisiä terveydenhuollon
palveluja missä haluavat (jopa ulkomailla, vakuutuksilla tai suoraan maksajina),
työssäkäyvät työterveyshuollon asiakkaat ja vähävaraiset terveyskeskusasiakkaat,
jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä. Varakkaat hyödyntävät halutessaan kaikkia
kolmea järjestelmää tilanteen mukaan. Työterveyshuolto toimii yleensä myös
hyvin. Yrityksille työterveyshuolto on jopa kilpailuvaltti hyvistä
työntekijöistä. Monille voi tulla yllätyksenä, että työterveyshuolto on
kokonaan yritysten maksamaa. Siihen ei siis käytetä verovaroja, vaan kyse on
yritysten välisestä tasausjärjestelmästä. Tämä on syy, miksi yritetyssä SoTe-uudistuksessakaan
tth-järjestelmään ei haluttu koskea – sehän pyörii hyvin ja ilman verovaroja.
Ongelmat lääkäriin
pääsyssä koskevat lähinnä kolmatta ryhmää, vähävaraisia, jotka joutuvat kankean
terveyskeskusjärjestelmän palloteltaviksi. Olisiko tähän ongelmaan olemassa
täsmälääkettä? Jätän tässä blogikirjoituksessa pois myös
erikoissairaanhoidon, sillä vaikka siinäkin ovat omat ongelmansa, niin
tärkeintä on mielestäni aloittaa akuuteimmasta ongelmasta.
Kun tiedetään, että kahden muun ryhmän asiat ovat
kohtuullisen hyvin hoidossa, niin miksi emme kopioisi sieltä järjestelmää, joka
jo toimii hyvin? Kela-korvaukset ovat käytössä sekä yksityisessä, että työterveyshuollossa.
Järjestelmä on olemassa valmiina. Mitään mammuttimaista uudistusta ei tarvita.
Tarvitaan vain pieniä viilauksia Kela-korvausjärjestelmään: Aletaan maksamaan Kela-korvauksia myös
terveyskeskuksille ja nostetaan perusterveydenhuollon lääkärikäynnin Kela-korvaustaksa
lähelle todellisia kustannuksia. Rahat näihin korvauksiin voidaan ottaa
kuntien yleisistä valtionavuista. Tällaisella uudistuksella olisi monia hyötyjä
– raha seuraisi potilasta ja kohdentuisi sellaiselle terveydenhuollon julkiselle
tai yksityiselle yksikölle, joka olisi tehokas. Oma arvaukseni on, että jonot
perusterveydenhuoltoon katoaisivat alle kuudessa kuukaudessa aloituksesta myös
terveyskeskuksissa.
Nyt tietysti joku miettii, että järjestelmää käytettäisiin
liikaa, jos se olisi käyttäjälle veloitukseton. Tai että terveydenhuollon
kysyntä on ääretön. Nämä ovat erikoisia päätelmiä. Eihän työterveyshuoltoakaan
käytetä huvikseen. Kuka haluaisi käydä lääkärissä huvikseen? Ei se mikään haluttu
elämys ole. Voi tietysti olla, että joku yksinäinen juttelukaveria kaipaava
mummo löytyy, mutta ei tämä ole mikään ongelma. Sitä paitsi maailmasta löytyy
ainakin yksi maa, jossa terveydenhuoltopalvelujen tuotanto on suurempaa kuin
kysyntä, nimittäin Sveitsi. Sveitsi jo yksin todistaa, ettei kysyntä ole
ääretön.
Järjestelmää voi varmasti kehittää ja laajentaa. Tästä kannattaa mielestäni aloittaa.
”Naali on äärimmäisen uhanalainen laji. Se ei ole tilanteessaan yksin. Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu Punaiselle listalle, joka kootaan uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä.”
Tuossa annetaan ymmärtää, että kolmasosa Suomen lajeista on äärimmäisen uhanalaisia, mikä on selvästi valheellinen väite kun tutkitaan lukuja tarkemmin. En käsitä mistä YLE on napannut tuon täysin mielikuvituksellisen väitteensä. Suomen Ympäristökeskuksen sivuilla on kyllä mainintoja joistakin kolmasosista, mutta ei siellä missään kerrota, että kaikista lajeista kolmasosa olisi punaisella listalla.
”Punaisella listalla olevat lajit katsotaan hävinneiksi, uhanalaisiksi, silmälläpidettäviksi tai puutteellisesti tunnetuiksi. Uhanalaisia ovat kaikki äärimmäisen uhanalaisiksi, erittäin uhanalaisiksi ja vaarantuneiksi luokitellut lajit. Silmälläpidettäviä ovat lajit, jotka eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ovat sitä lähellä. Puutteellisesti tunnetuiksi luokitellaan lajit, joista tiedetään niin vähän, ettei niiden häviämisriskiä pystytä arvioimaan. Tutkijoiden mukaan niihin tulisi suhtautua samoin kuin uhanalaisiksi määriteltyihin, ainakin siihen saakka kunnes niiden häviämisriski kyetään arvioimaan.”
Tuon mukaan siis vaarantuneiksi luetaan kaikki sellaiset lajit, jotka ovat puutteellisesti tunnettuja? Anteeksi kuinka? Kun lajia ei tunneta, niin se määritellään vaarantuneeksi. Kuka tällaista kehtaa väittää?
”Arvioinnin mukaan joka yhdeksäs Suomen kaikista arvioiduista lajeista on uhanalainen. Maassamme on noin 48 000 lajia, joista 22 418 eli 47 % tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan. Näistä 2 667 lajia arvioitiin uhanalaisiksi, mikä on 11,9 prosenttia.”
Kyse ei siis ole siitä, että joka yhdeksäs laji olisi uhanalainen, vaan joka yhdeksäs niistä, joiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan.
Oikean reunan hakupalstassa ”Uusi arvio – joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen”. Tuossa ei mainita mitään siitä, että kyse on arvioiduista lajeista, eikä lajien kokonaismäärästä.
Jos lasketaan noiden lukujen mukaan uhanalaiset jaettuna kokonaismäärällä, ei päästä kuin lukuun 5,6 %, mikä ei ilmeisesti kuulosta riittävän dramaattiselta, että on päädytty valehtelemaan määrä useassa kohti suuremmaksi 11,9 prosenttiin. Kun tuota yo. linkkiä klikkaa https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uusi_arvio__joka_yhdeksas_Suomen_eliolaj(49501), niin päätyy Suomen Ympäristökeskuksen sivulle, jolla väärää tietoa mainostetaan otsikossa kissan kokoisin kirjaimin: ”Uusi arvio – joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen”. Väite toistuu hakurivillä sivun yläosassa. Tasapuolisuuden nimissä olisi mielestäni pitänyt myös mainita, että sekä vuonna 2010 ja 2019 arvioiduista lajeista tilanne on parantunut 263 lajilla.
En ole puuttunut tässä jutussa vielä ollenkaan siihen, että Suomi on boreaalisen vyöhykkeen länsiosassa, joka vaihtaa lajien yksiöitä ja lajeja Venäjän ja Ruotsin suuntiin jatkuvasti. Lisäksi lajien lukumäärissä on muutakin luontaista vaihtelua – joidenkin lajien yksilömäärä kasvaa ja joidenkin lisääntyy. On varsin keinotekoinen valinta rajata Suomi alueeksi, jossa joku tietty laji eläisi. Miksi ei sitten samalla logiikalla pelkkä vihervasemmiston luontainen esiintymisalue, Kehä 3:sen sisäpuoli?
Näiden tietojen varassa pitäisi sitten tehdä politiikkaa ja kansan äänestää tulevissa vaaleissa? Kyseessä on poliittisesti motivoitunut valheellinen ’uutinen’, jolla pyritään luomaan kiireen tuntua, jopa paniikkia ja saamaan ihmiset äänestämään vihervasemmistoa. Lista on nimetty Punaiseksi listaksi, mikä viittaa oikeaan poliittiseen suuntaan. Suomen ympäristökeskuksen sivuilla lista on nimetty peräti Mao Zedongin mukaan Punaiseksi kirjaksi. Emme tarvitse vaaleihin Venäjän trolleja, sillä meillä ovat nämä ihan ikiomat trollimme, veronmaksajien rahoilla.
Mikä on viranhaltijoiden vastuu tällaisen väärän tiedon levittämisestä? Varsinkin ennen vaaleja? Kyseessä on yritys vaikuttaa demokraattiseen prosessiin levittämällä valheellista ja vääristeltyä tietoa. Kyseessä lienevät virkavirheet ja yleisen syyttäjän toimivaltaan kuuluvat asiat. Kuka tekee kantelun?
Päivitys, lisäys alle 13.3.2019
Sain selville, mistä alun ’Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu Punaiselle listalle’ väite ilmeisesti tulee. Kun lukee raportin kansilehteä Suomen ympäristökeskuksen sivuilta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501 …, niin löytää Punaisen listan luvuksi 6683, mikä on kaukana väitteen ’Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu punaiselle listalle’ kaikista lajeista, joita on vähintään 48.000. Oikea prosenttiluku on siis korkeintaan 6683 / 48 000 = 13,9 %.
’Yli 800 metsän lajia vaarassa kuolla sukupuuttoon’ -väite antaa ymmärtää, että 800 metsän lajia on häviämässä kokonaan kaikkialta, kuolemassa sukupuuttoon. Punainen kirja keskittyy kuitenkin Suomen lajistoon. Mistä tiedetään, ettei lajin yksilöitä ole muualla boreaalisella vyöhykkeellä? Onko Venäjän valtavat metsäalueet todella kartoitettu? Juttu antaa ymmärtää, että nuo 800 lajia olisivat häviämässä nimenomaan Suomesta, koska jutussa kirjoitetaan lähes pelkästään Suomesta. En tiedä, mistä otsikon 800 lajia on napattu, sillä sitä tietoa ei helposti löydy.
Hirtehistä näissä YLE:n julkaisuissa on, että Julkisen Sanan Neuvosto (jonka jäsen YLE on) lanseerasi viime vuonna 2018 sivuston https://vastuullistajournalismia.fi/merkki/, joka painottaa ’reilua ja rehellistä’ journalismia, kts. kuvakaappaus alla. Jos nämä eivät ole valeuutisia valtion omistamalta Suomen pääuutismedialta, niin mitkä sitten ovat?
Ylessä tiedetään varmasti jo tästä kirjoittamastani blogikirjoituksesta. Nähdäkseni mitään oikaisuja tietoihin ei ole tehty. Pyydän nyt YLEä oikaisemaan jutun virheet. Mikäli näin ei tapahdu, tulen tekemään Vastuullistajournalismia -sivuston kannustamana kantelun sivuston ohjeiden mukaan.
Päivitys, lisäys alle 18.3.2019
Olen tänään tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle tästä Yle:n Punainen lista -uutisoinnista, koska Yle ei ole oikaissut uutista tai reagoinut muutenkaan osoittamaani virheisiin.
Kirjoittaja on professori ja Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, Antero Järvinen.
Professori Antero Järvinen rautututkimuksen parissa
Teologiaa ehkä lukuun ottamatta tieteessä ei ole lopullisia totuuksia. Esimerkiksi Takuro Kobashin tutkimus (2017) osoitti, että lähes kaikki mitä Grönlannin sulamisesta kerrotaan on joko liioiteltua tai väärin. Napapiirin seudut ovat ilmastollisesti maapallon äärevimpiä paikkoja. Siellä voi olla kesällä 40 asteen helle ja talvella 70 astetta pakkasta. Pelkästään luonnon suunnaton, normaali vaihtelu pudottaa ilmaston ennustamisyritykset tarot-korttipovaamisen tasolle.
Grönlannin lämpötila on hieman laskenut vuodesta 2005 lähtien. Saaren huipun normaali heinäkuun lämpötila on ollut noin -10 astetta, mutta kesällä 2017 saavutettiin uusi kylmyysennätys, -33 astetta. 8000 – 7000 vuotta sitten Grönlannissa oli 3 – 5 astetta nykyistä lämpimämpää. Jääpeitteen pinta-ala saavutti kaikkien aikojen minimin 5000 – 3000 vuotta sitten. Skandien vuoristojäätiköt hävisivät tuolloin kokonaan. Huippuvuorilla oli jopa kuusi astetta ja Baffininsaarella Kanadassa viisi astetta lämpimämpää kuin nyt.
Kuva 1: Grönlannin vuosittaiset lämpötilamuutokset arvostetun Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen ilmastotutkimusyksikön mukaan. Kuvan 30 vuoden liukuvien keskiarvojen kuvaajista näkyy selvästi noin 60 – 70 vuoden lämpenemisen ja viilenemisen sykli, joka johtunee pääosin Atlantin merivirtausten luonnollisesta vaihtelusta. Viimeisen 100 vuoden aikana lämpimin 30 vuoden jakso Grönlannissa on ollut 1922 – 1951. Se oli noin 0,3 astetta lämpimämpi kuin jakso 1988 – 2017.
Arktinen alue oli myös kesäisin jäästä vapaa, mitä ei ole tapahtunut nykyisen ilmastovaiheen aikana. Merijään laajuus Islannin pohjoispuolisilla vesillä oli myös roomalaisella lämpökaudella (200 eKr. – 400 jKr.) ja keskiajan lämpökaudella (900 – 1400 jKr.) huomattavasti suppeampi kuin nyt.
Jäätiköistä irtoavat lohkareet eivät ole sulamisen merkki. Jäätiköt lohkeavat jatkuvasti ja riippumatta siitä, ovatko ne kutistumassa vai laajenemassa. Grönlannin jäätiköiden muutoksia on seurattu vuodesta 1870 lähtien. 80 prosenttia niiden perääntymisestä tapahtui jo ennen vuotta 1946. Maailmansodan päätyttyä ihmiskunta on päästänyt ilmakehään suunnattoman määrän hiilidioksidia, minkä olisi teorian mukaan pitänyt johtaa huomattavasti nopeampaan jäätiköiden sulamiseen.
Ilmastomallien mukaan arktisen alueen olisi pitänyt myös lämmetä muita alueita paljon voimakkaammin, mitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Grönlannin länsi- ja itäpuolen yli sata vuotta pitkissä lämpötilasarjoissa ei näy lämpenemistä, mikä on erikoista, kun kyseessä pitäisi olla ”yksi maailman nopeimmin lämpenevistä alueista”.
Sodankylän yhtä pitkästä sarjasta erottuu 1900-luvun alun lämpeneminen ja noin 80 vuotta pitkä sykli. Jakson lämpimin vuosi on 1938. Kun koko mittausaineisto analysoidaan oikeaoppisesti aikasarjamenetelmillä, jotka huomioivat lämpötilanmuutoksen rytmisyyden, yleiselle lämpenemissuuntaukselle ei löydy tukea.
Kuva 2: Lapin lämpötiloissa näkyy sama syklisyys kuin Grönlannissakin. Lapin vuodenaikatilastoista selviää, että vain keväät ovat viime aikoina hivenen lämmenneet verrattuna 1920 – 1940 -lukuihin, ja se on nostanut vuosikeskilämpötilojakin vastaavasti. Muut vuodenajat eivät ole olleet tietoisia ilmaston lämpenemisestä.
Lämpenemisennusteet perustuvat ilmastomalleihin, jotka ovat ristiriidassa mittausten kanssa. Sadan vuoden perspektiivillä arktisen jään ja lumen häviäminen on fysikaalisesti mahdotonta, kuten Darko Butina on tutkimuksessaan todennut. Tietokonemallit ovat apuvälineitä eivätkä tieteellistä todistusaineistoa. Todennäköisesti 1800-luvulla alkanut jäätiköiden perääntyminen on johtunut maapallon ilmaston vähittäisestä palautumisesta normaalille tasolleen pitkän ja piinaavan pikkujääkauden (noin 1450 – 1850) hellitettyä.
Nykyinen napa-alueiden lämpeneminen on pientä verrattuna useisiin aikaisempiin lämpöjaksoihin, jolloin ihmisen vaikutus ilmastoon oli mitätöntä. Jos edelliset hyvin lämpimät jaksot eivät olleet ihmisen aiheuttamia, niiden on täytynyt johtua luonnon normaalista vaihtelusta. Mikä on nykyisessä lämpenemisessä poikkeuksellista? Ei mikään.
Kuva 3: Jääkarhukannan kasvu ja nykyinen elinvoimaisuus on jyrkässä ristiriidassa lajin uhanalaisuudella rahaa keräävien lobbareiden (WWF, GreenPeace jne.) kanssa
Historian kertaaminen vähentäisi ihmisten ahdistuneisuutta kauhukuvien edessä: viimeisten satojen vuosien aikana esimerkiksi Grönlanti on lämmennyt ja kylmennyt noin 40 kertaa noin 30 vuoden välein ja lämpeneminen on ollut usein nykyistä voimakkaampaa.
Väitettiin, että 2010 olisi ollut kaikkien aikojen lämpimin vuosi. Noin 10 500 vuoden aikana jääkauden päättymisen jälkeen on ollut ainakin 9 100 lämpimämpää vuotta. ”Asiantuntijat” hehkuttivat 2007, että arktinen alue olisi jäästä vapaa 2013. Tämä ja lähes kaikki muut tietokonepeliennusteet ovat menneet pieleen. Katastrofeja ei ole tullut. Jään määrä ja jääkarhukanta ovat pysyneet vakaina tai kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. 50 vuodessa viisinkertaistunut jääkarhukanta alkaa olla jo ympäristön kantokyvyn rajoilla.
Etelämantereella jäätä on tullut koko ajan lisää. Etelämantereesta lohkesi 2017 kaksi kertaa Luxemburgin kokoinen jäälohkare, joka uutisoitiin huolestuttavana merkkinä ilmaston lämpenemisestä. Tiedeihmiset ja media eivät kerro, että 1927 samalta alueelta lohkesi kahdeksan kertaa ja 1956 jopa 12 kertaa Luxemburgin kokoinen lohkare. Vuonna 1927 oltiin myös huolestuneita ilmaston lämpenemisestä, mutta 1956 päinvastoin ilmaston kylmenemisestä.
Kuva 4: Ilmastonmuutos aiheuttaa nykyisin kaikenlaista säätä
Muutokset merivirtarytmeissä, pohjoisten merien viileneminen, tuulten vaihtelut ja Auringon aktiivisuuden heikkeneminen viittaavat pikemminkin planeettamme jäähtymiseen kuin lämpenemiseen. Sekä vanhat että uudet tutkimukset tukevat päätelmää. Ilmaston kylmeneminen olisi lämpenemistä vakavampi ongelma varsinkin, jos energiantuotantomenetelmämme olisivat epäluotettavia, tehottomia ja kalliita. Tarot-kortit povaavat, että varmuuden vuoksi on aika hankkia toppatakki ja huopatossut.
Yllä oleva kirjoitus on julkaistu alun perin 26.1.2018 Ilmastorealismia -blogissa. Se on niin hyvä kirjoitus suuresti arvostamaltani Antero Järviseltä, että päätin toistaa sen sellaisenaan. Antero tukee minua kampanjassani eduskuntaan. (OT)
