Mediassa leviää väitteitä, että eliölajit olisivat kokemassa jonkinlaisen massasukupuuttoaallon. Amerikkalainen Gregory Wrightstone on analysoinut toteutuneita sukupuuttolukuja. Wrightstone on geologi, jolla on 35 vuoden kokemus maapallon erilaisista prosesseista.
Wrightstonen analyysi luvuista paljastaa, että sukupuuttojen määrä vähenee. Oheinen otsikkokuva kertoo tilanteen havainnollisesti. Vuosikymmenittäin jaoteltuna sukupuuttojen määrä on laskenut 2000-luvulle tultaessa hyvin alhaiseksi. Suurimmat sukupuutot arvioiduista lajeista lajimääräisesti tapahtuivat aikavälillä 1850-1900. Tämän oletetaan johtuneen ihmisen levittäytymisestä uusille alueille, jolloin ihminen on vienyt mukanaan näille alueille (esimerkiksi Australia) aiemmin tuntemattomia lajeja, jotka ovat johtaneet alueen alkuperäisten lajien haviämiseen. Sukupuutot eivät ole siis johtuneet esimerkiksi ’ilmastonmuutoksesta’.
Mediassa esitetyt sukupuuttomäärät eroavat merkittävästi IUCN Red Listin toteutuneista luvuista. Viimeisten 40 vuoden aikana sukupuuttoja on tapahtunut vain kaksi (2) vuosittain. Suurin syy sukupuuttoihin on ollut lajien elinympäristöjen häviäminen, ei siis esimerkiksi ’ilmastonmuutos’. Elinympäristöjen häviäminen on paradoksaalisesti joissain tapauksissa sidoksissa uusiutuvien energiamuotojen vaatimaan tilaan (aurinkopaneelifarmit) tai tuulimyllyjen aiheuttamiin suoriin lintutuhoihin. On myös selvää, että ihmismäärän lisääntyminen erityisesti Afrikassa vaarantaa monien lajien elinympäristöt. YK:n ennusteen mukaan Afrikan väkimäärä lisääntyy nykyisestä noin 1,2 miljardista vuoteen 2100 mennessä noin 4,5 miljardiin. Tässäkään asiassa ei syytä voi vierittää suomalaisten niskaan.
Näissä ’maailma tuhoutuu’ -katastrofiennusteissa on usein kyse törkeästä liioittelusta, täysin yliampuvista ennusteista tai silkasta median osaamattomuudesta. Luvut kertovat tästäkin alarmista toisenlaista tarinaa. Vihervasemmistomedian esittämiä lukuja on ihmetellyt itseni lisäksi pari muutakin suomalaista. Olen itse kirjoittanut suomalaisista luvuista jo aiemmin.
Vaikuttaa siltä, että sukupuuttoa käsitteenä yritetään hämärtää. Ympäristöhörhöt yrittävät määritellä lajin sukupuuton koskemaan alueellisesti esimerkiksi vain Suomea. Jos esimerkiksi Suomen viimeiset naalit juoksisivat Venäjän rajan yli, niin kyseessä väitetään olevan sukupuutto, alueellinen sukupuutto. Tällainen määrittely-yritys ansaitsisi vain vinoa hymyilyä, ellei yhteiskuntaa ohjailtaisi laeilla näiden täysin valheellisten määritysten ja lukujen mukaan.
Sukupuuttojen laskennassa on merkittäviä ongelmia. Lajien määrää ei yksinkertaisesti tiedetä. Arviot lajimääristä liikkuvat muutamasta miljoonasta kymmeniin miljooniin. Lajin määritelmä ei ole myöskään yksiselitteinen. Lajeja lasketaan hävinneiksi, mutta sitten näiden lajien yksilöitä löytyykin. Lajilaskennassa pitäisi myös ottaa huomioon, että lajeja myös syntyy jatkuvasti lisää. Miten valitaan seurattavat lajit laskentaan? Lajiutuminen voi tapahtua nopeasti, jopa muutamassa sukupolvessa. Lajimäärälaskennassa pitäisi ottaa siis huomioon myös syntyvät lajit, ei pelkästään häviävät lajit.
Sukupuutto ilmiönä on ikiaikainen luonnollinen tapahtuma. Lajeja on syntynyt ja hävinnyt maapallon syntymästä lähtien. Esimerkiksi sata miljoonaa vuotta sitten olemassa olleista lajeista tuskin kovin moni on enää olemassa. Tilalle on tullut evoluution seurauksena uusia lajeja. Tästäkään luonnollisesta ilmiöstä ei kannata ahdistua, varsinkaan kun mitään sukupuuttoaaltoa ei ole lukujen valossa tapahtumassa.
Olet tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti 24.4.2019,
että kanteluasi ei oteta käsittelyyn. Päätöksen perustelut voit lukea alla olevasta puheenjohtajan päätöspöytäkirjan otteesta.
98. 7073/YLE/19 Tiihonen / Yle
Saapunut sähköpostitse 18.3.2019
JO 20
Kantelu kohdistuu Ylen verkkosivuillaan 8.3.2019 julkaisemaan juttuun
Punainen lista.
Kantelu on kokonaisuudessaan kantelijan kirjoittama ja julkaisema blogi, jonka mukaan Ylen jutussa on lukuisia asiavirheitä.
Kantelija
ei ole liittänyt kanteluunsa oikaisupyyntöään Ylelle. Blogissaan hän
kirjoittaa olettavansa, että Yle on saanut tiedon asioista, joita
kantelija pitää virheinä.
Johtopäätös kantelusta:
Neuvosto
ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelumateriaali on puutteellinen.
Kanteluun ei ole liitetty mahdollista Ylelle lähetettyä oikaisupyyntöä
eikä siinä eikä siinä esitetä riittäviä perusteita
sille, että Yle olisi muulla tavalla saanut jutusta oikaisupyynnön.
Kantelu on
epäselvä myös muilta osin kuten, siltä osin, mihin kaikkiin juttuihin
se kohdistuu, joten kantelua ei voi ottaa käsittelyyn.
Esitys: Karsitaan.
Päätös: Karsittiin.
Kantelun karsintapäätös on tehty neuvostolle toimittamasi materiaalin perusteella. Lisätiedot tai uudet perustelut eivät muuta päätöstä.
Kantelun
uudelleenkäsittelyä voi pyytää ainoastaan siinä tapauksessa, jos
puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon. Tämä
virhe on yksilöitävä uudelleenkäsittelypyynnössä. Perusteeksi
ei riitä se, että olet eri mieltä päätöksestä. Uudelleenkäsittelypyyntö
voi perustua ainoastaan alkuperäiseen kantelutekstiin ja sen mukana
lähetettyyn materiaaliin.
Mahdollisen
uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat neuvoston varapuheenjohtajat.
Uudelleenkäsittelypyyntö on toimitettava sähköpostiosoitteeseen
[email protected] tai neuvoston postiosoitteeseen kahden viikon kuluessa siitä, kun tämä
päätös on lähetetty.
Ystävällisin terveisin, Petri Vaittinen Hallintosihteeri
Julkisen sanan neuvosto
Fredrikinkatu 25 a 8
00120 Helsinki”
Kuten blogijutussani jo kirjoitin, niin ”En odota Julkisen sanan neuvostolta kovin kummoisia tässä asiassa. JSN:n puheenjohtaja on nimittäin Vihreän Langan entinen päätoimittaja Elina Grundström. ”
Näin odotetusti kävi. Päätöksessä kirjoitetaan mm. ”Kantelija ei ole liittänyt kanteluunsa oikaisupyyntöään Ylelle. ” Tätä ei pyydetä kanteluohjeissa, vaan pyydetään ”Jos kantelet esimerkiksi asiavirheestä, sinun on liitettävä kanteluusi tiedotusvälineen kanssa käymäsi kirjeenvaihto. ” YLE ei ole vastannut oikaisupyyntööni, mikä ilmenee kantelusta. Olisiko siis minun pitänyt tajuta laittaa oikaisupyyntö mukaan, vaikka en ole saanut siihen vastausta? Kirjeenvaihto tarkoittaa oman käsitykseni mukaan kaksipuolisuutta.
Perusteluissa on seuraavakin lause ”Kantelu on epäselvä myös muilta osin kuten, siltä osin, mihin kaikkiin juttuihin se kohdistuu, joten kantelua ei voi ottaa käsittelyyn.” Kantelu kohdistuu selvästi osoitettuun juttuun, mikä kyllä tulee ilmi kantelusta. Toki blogikirjoituksessani on mainittu muitakin juttuja, mutta tätä käytetään erikoisesti karsimisperusteena.
Julkisen sanan neuvosto todistaa tälläkin päätöksellään, että se on vitsi. JSN ei ota käsittelyyn kanteluita, joita se ei itse halua käsitellä. Hylkäämisen tai ’karsimisen’ perusteet etsitään suurennuslasilla vastoin omia itse ilmoitettuja perusteita ja periaatteita. Tämä ei yllätä minua. JSN on median itsensä rahoittama itsesääntelyelin, jolla ei ole laissa määriteltyä tuomiovaltaa. Kyseessä on alan sisäinen vallaton ’nuhteluelin’ ja se on median itsensä pääosin rahoittama. JSN:n rahoituksesta noin neljännes tulee verovaroista. Miksi veronmaksajat tukevat tätäkin puuhastelutyöpaikkaa?
JSN:n leikkikaluluonteen voisi ottaa helpommin vitsinä, ellei kyseessä olisi osa vihervasemmistomedian sorto- ja propagandakonetta. YLE on tästä pahin esimerkki, sillä se toimii veronmaksajien rahoituksella. Veronmaksajia rokotetaan tänäkin vuonna 520 miljoonan euron jättisummalla ja sillä saamme YLE:ltä vasemmistopropagandaa ja valeuutisia. YLE saattaa myös jättää jotain oleellista kertomatta. Voidaan kysyä, että jos Al-Taee -case, paritus-case ja Seinäjoen arabikevät -dokumentti olisivat olleet julkisuudessa ennen eduskuntavaaleja, niin miten ne olisivat vaikuttaneet eduskuntavaalien tulokseen. Nythän YLE viivyttää tilaamaansa Seinäjoen arabikevät -dokumenttia EU-vaalien jälkeiseen aikaan.
”Naali on äärimmäisen uhanalainen laji. Se ei ole tilanteessaan yksin. Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu Punaiselle listalle, joka kootaan uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä.”
Tuossa annetaan ymmärtää, että kolmasosa Suomen lajeista on äärimmäisen uhanalaisia, mikä on selvästi valheellinen väite kun tutkitaan lukuja tarkemmin. En käsitä mistä YLE on napannut tuon täysin mielikuvituksellisen väitteensä. Suomen Ympäristökeskuksen sivuilla on kyllä mainintoja joistakin kolmasosista, mutta ei siellä missään kerrota, että kaikista lajeista kolmasosa olisi punaisella listalla.
”Punaisella listalla olevat lajit katsotaan hävinneiksi, uhanalaisiksi, silmälläpidettäviksi tai puutteellisesti tunnetuiksi. Uhanalaisia ovat kaikki äärimmäisen uhanalaisiksi, erittäin uhanalaisiksi ja vaarantuneiksi luokitellut lajit. Silmälläpidettäviä ovat lajit, jotka eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ovat sitä lähellä. Puutteellisesti tunnetuiksi luokitellaan lajit, joista tiedetään niin vähän, ettei niiden häviämisriskiä pystytä arvioimaan. Tutkijoiden mukaan niihin tulisi suhtautua samoin kuin uhanalaisiksi määriteltyihin, ainakin siihen saakka kunnes niiden häviämisriski kyetään arvioimaan.”
Tuon mukaan siis vaarantuneiksi luetaan kaikki sellaiset lajit, jotka ovat puutteellisesti tunnettuja? Anteeksi kuinka? Kun lajia ei tunneta, niin se määritellään vaarantuneeksi. Kuka tällaista kehtaa väittää?
”Arvioinnin mukaan joka yhdeksäs Suomen kaikista arvioiduista lajeista on uhanalainen. Maassamme on noin 48 000 lajia, joista 22 418 eli 47 % tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan. Näistä 2 667 lajia arvioitiin uhanalaisiksi, mikä on 11,9 prosenttia.”
Kyse ei siis ole siitä, että joka yhdeksäs laji olisi uhanalainen, vaan joka yhdeksäs niistä, joiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan.
Oikean reunan hakupalstassa ”Uusi arvio – joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen”. Tuossa ei mainita mitään siitä, että kyse on arvioiduista lajeista, eikä lajien kokonaismäärästä.
Jos lasketaan noiden lukujen mukaan uhanalaiset jaettuna kokonaismäärällä, ei päästä kuin lukuun 5,6 %, mikä ei ilmeisesti kuulosta riittävän dramaattiselta, että on päädytty valehtelemaan määrä useassa kohti suuremmaksi 11,9 prosenttiin. Kun tuota yo. linkkiä klikkaa https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uusi_arvio__joka_yhdeksas_Suomen_eliolaj(49501), niin päätyy Suomen Ympäristökeskuksen sivulle, jolla väärää tietoa mainostetaan otsikossa kissan kokoisin kirjaimin: ”Uusi arvio – joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen”. Väite toistuu hakurivillä sivun yläosassa. Tasapuolisuuden nimissä olisi mielestäni pitänyt myös mainita, että sekä vuonna 2010 ja 2019 arvioiduista lajeista tilanne on parantunut 263 lajilla.
En ole puuttunut tässä jutussa vielä ollenkaan siihen, että Suomi on boreaalisen vyöhykkeen länsiosassa, joka vaihtaa lajien yksiöitä ja lajeja Venäjän ja Ruotsin suuntiin jatkuvasti. Lisäksi lajien lukumäärissä on muutakin luontaista vaihtelua – joidenkin lajien yksilömäärä kasvaa ja joidenkin lisääntyy. On varsin keinotekoinen valinta rajata Suomi alueeksi, jossa joku tietty laji eläisi. Miksi ei sitten samalla logiikalla pelkkä vihervasemmiston luontainen esiintymisalue, Kehä 3:sen sisäpuoli?
Näiden tietojen varassa pitäisi sitten tehdä politiikkaa ja kansan äänestää tulevissa vaaleissa? Kyseessä on poliittisesti motivoitunut valheellinen ’uutinen’, jolla pyritään luomaan kiireen tuntua, jopa paniikkia ja saamaan ihmiset äänestämään vihervasemmistoa. Lista on nimetty Punaiseksi listaksi, mikä viittaa oikeaan poliittiseen suuntaan. Suomen ympäristökeskuksen sivuilla lista on nimetty peräti Mao Zedongin mukaan Punaiseksi kirjaksi. Emme tarvitse vaaleihin Venäjän trolleja, sillä meillä ovat nämä ihan ikiomat trollimme, veronmaksajien rahoilla.
Mikä on viranhaltijoiden vastuu tällaisen väärän tiedon levittämisestä? Varsinkin ennen vaaleja? Kyseessä on yritys vaikuttaa demokraattiseen prosessiin levittämällä valheellista ja vääristeltyä tietoa. Kyseessä lienevät virkavirheet ja yleisen syyttäjän toimivaltaan kuuluvat asiat. Kuka tekee kantelun?
Päivitys, lisäys alle 13.3.2019
Sain selville, mistä alun ’Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu Punaiselle listalle’ väite ilmeisesti tulee. Kun lukee raportin kansilehteä Suomen ympäristökeskuksen sivuilta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501 …, niin löytää Punaisen listan luvuksi 6683, mikä on kaukana väitteen ’Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu punaiselle listalle’ kaikista lajeista, joita on vähintään 48.000. Oikea prosenttiluku on siis korkeintaan 6683 / 48 000 = 13,9 %.
’Yli 800 metsän lajia vaarassa kuolla sukupuuttoon’ -väite antaa ymmärtää, että 800 metsän lajia on häviämässä kokonaan kaikkialta, kuolemassa sukupuuttoon. Punainen kirja keskittyy kuitenkin Suomen lajistoon. Mistä tiedetään, ettei lajin yksilöitä ole muualla boreaalisella vyöhykkeellä? Onko Venäjän valtavat metsäalueet todella kartoitettu? Juttu antaa ymmärtää, että nuo 800 lajia olisivat häviämässä nimenomaan Suomesta, koska jutussa kirjoitetaan lähes pelkästään Suomesta. En tiedä, mistä otsikon 800 lajia on napattu, sillä sitä tietoa ei helposti löydy.
Hirtehistä näissä YLE:n julkaisuissa on, että Julkisen Sanan Neuvosto (jonka jäsen YLE on) lanseerasi viime vuonna 2018 sivuston https://vastuullistajournalismia.fi/merkki/, joka painottaa ’reilua ja rehellistä’ journalismia, kts. kuvakaappaus alla. Jos nämä eivät ole valeuutisia valtion omistamalta Suomen pääuutismedialta, niin mitkä sitten ovat?
Ylessä tiedetään varmasti jo tästä kirjoittamastani blogikirjoituksesta. Nähdäkseni mitään oikaisuja tietoihin ei ole tehty. Pyydän nyt YLEä oikaisemaan jutun virheet. Mikäli näin ei tapahdu, tulen tekemään Vastuullistajournalismia -sivuston kannustamana kantelun sivuston ohjeiden mukaan.
Päivitys, lisäys alle 18.3.2019
Olen tänään tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle tästä Yle:n Punainen lista -uutisoinnista, koska Yle ei ole oikaissut uutista tai reagoinut muutenkaan osoittamaani virheisiin.
