Sain alla olevan kirjoituksen julkaistavaksi tuttavaltani DI Ilkka Niemeltä, jolla on 40 vuoden kokemus suurten kansainvälisten rakennuprojektien johtamisesta. Alla oleva karmea kustannuslaskelma on mielestäni jopa alakanttiin. Siinä ei ole nähdäkseni otettu huomioon esimerkiksi tuulimyllyjen sytyttämiä metsäpaloja, joita on vaikea arvioida. Koska olen jälleen FB-bännissä, pyydän tälle jakoja käyttämääsi some-palveluun. (OT)
Ruotsalainen tuulimylly-yhtiö OX2 on julkistanut tietoja Lestijärven projektistaan. Siinä yhtiö rakentaa 69 kpl 6,6 MW:n tuulimyllyjä eli kokonaiskapasiteetti on 455 MW. Projektin investoinnin kokonaishinta on 650 miljoonaa euroa ja sen on arvioitu tuottavan 1,3 TWh sähköä vuodessa (jolloin ns. kapasiteettikertoimeksi tulee 33 %). Arvioin lisäksi kohteen rahoitus- ja käyttökustannusten (korot, hallinto, huolto, kiinteistövero, maan vuokrat, rakenteiden purku ja alueen maisemointi) olevan 20 miljoonaa euroa vuodessa. Näin laskien sain tuotetun sähkön kustannukseksi 30 – 20 vuoden käyttöajoilla 35 – 40 euroa / MWh. Arvioin lisäksi, että mikäli OX2 käyttäisi kaikki tekniset mahdollisuutensa vähäpäästöiseen rakentamiseen (vähähiilinen betoni, vetypelkistetty teräs jne) niin tuotantokustannus olisi 45 – 50 euroa / MWh.
Luottoluokittaja Standard & Poors on laskenut, että Olkiluoto 3 laitos tuottaa valmistuttuaan sähköä hintaan 38 euroa / MWh eli samalla kustannuksella kuin OX2 tuulivoimaa Lestijärvellä. Erona on, että Lestijärvellä tuulimyllyt aiheuttavat terveyshaittoja, luontokatoa, metsien virkistyskäytön rajoituksia, monikymmenkertaisesti päästöjä ja kiinteistöjen arvonlaskua. Suurin ongelma on kuitenkin se, että Lestijärven tuulisähkö on laadultaan lähinnä jätettä. Sitä tuotetaan silloin kun ollaan sillä tuulella. Tämän takia yksikään älykäs ihminen ei voi kannattaa tuulivoimaa.
Sitra laati v. 2021 skenaarion, jossa v. 2050 70 % Suomen tuolloisesta sähköstä eli 120 TWh tuotettaisiin maatuulivoimalla. Mikäli tuulivoiman osuus nousee niin sen on jatkuvasti enenevässä määrin otettava vastuu myös tuulettoman ajan tuotannosta. Tämä nostaa merkittävästi tuulivoiman kokonaiskustannuksia. Sen johdosta kun tuulivoiman osuus kasvaa lineaarisesti sen kustannukset nousevat eksponentiaalisesti. Mikäli Sitran skenaario toteutuu niin ainoa tiedossa oleva tekninen ratkaisu tähän ongelmaan on, että tuulivoimalla valmistetaan elektrolyyserissä vetyä ja tämä varastoidaan ja poltetaan kulutuksen tahdissa vetyvoimaloissa sähköksi. Tällaisen prosessin hyötysuhde on 27 % eli jotta saadaan 120 TWh laatusähköä pitää tuottaa 444 TWh tuulisähköä.
Tällainen sähköjärjestelmä tarkoittaisi sitä, että Suomessa rakennettaisiin joka vuosi tästä eteenpäim esimerkiksi 1515 kpl 5 MW tuulimyllyjä, 83 kpl 20 MW elektrolyysereitä ja 23 kpl 20 MW vetyvoimaloita. Käyttö- ja rahoituskuluineen tämä kustantaisi 27 miljardia euroa vuosittain. Mikäli veronmaksajien tukea kohdistettaisiin elektrolyysereille yhtä paljon kuin nykyisissä pilottikohteissa niin sitä kuluisi 2 miljardia vuodessa ja Ilmastorahasto jakaisi lisäksi 1 miljardia pääomalainoja. Sähkön tuotantokustannus olisi 227 euroa / MWh eli kuusinkertainen ydinvoimaan verrattuna. On jokaiselle tolkun ihmiselle selvää, että tällainen skenaario tuhoaisi Suomen luonnon, pilaisi ihmisten terveyden ja ajaisi maan konkurssiin.
Tuuliliikemiehet kertovat haaveilevansa siitä, että v 2050 mennessä 80 % maailman sähköstä tuotettaisiin tuulivoimalla. Tämä tarkoittaisi 74000 TWh tuulisähköä, josta saataisiin tarvittavat 20000 TWh laatusähköä. Vuosittaiset kulut olisivat 4500 miljardia euroa, maailman betonin tuotanto 1,5 kertaistuisi ja maailman teräksen tuotanto 2,5 kertaistuisi. Sähkö olisi niin kallista, että 99 % maailman 8 miljardista ihmisistä ei pystyisi sitä maksamaan. Tuulivoiman nykyinen parin prosentin markkinaosuus maailman sähkön tuotannosta ei tule kasvamaan. Ja hyvä niin.
Ilkka Niemi
Kirjoittaja on rakennusalan DI, jolla on 40 vuoden kokemus suurten kansainvälisten rakennusprojektien johtamisesta.
