fbpx

Aurinko johtaa maapallon viilenevään vaiheeseen ja meidän tulee varautua, sanoo aurinkotutkija

AURINKOMINIMI JOHTAA ILMASTON VIILENEVÄÄN VAIHEESEEN – MEIDÄN PITÄÄ VARAUTUA NYT, SANOO AURINKOFYYSIKKO

Astrofyysikko Tohtori Valentina Zharkova varoittaa tulevasta globaalista ilmaston viilenemisestä. Katovuosia voi olla tulossa ja ruoka käydä vähiin ellemme varaudu, hän sanoo.

Mediat eivät juuri noteera aurinkotutkijoiden varoituksia, vaan luottavat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kumoavan aurinkosyklien vaikutuksen. Luottaminen alati lämpenevään ilmastoon on historian valossa iso riski. 

Lämmin jakso jota yhä elämme, on seurasta auringon aktiivisesta vaiheesta, jonka aurinkotutkijat ennustivat jo etukäteen. 

Aurinkotutkimus on selvittänyt  350-400 vuotta kestävän aurinkosyklin olemassaolon, joka sopii hyvin vuosituhannen aikana ilmenneisiin auringonpilkkujaksojen vaihteluihin ja ilmastoomme muutoksiin: Maunderin (suuri) minimi (1645-1715), Wolfin (suuri) minimi (1200 ), Oortin (suuri) minimi (1010-1050), Homerin (suuri) minimi (800-900 eKr.) sekä  keskiajan (900-1200) lämpökausi, Rooman lämpökausi (400-10BC) ja muut lämpimät jaksot.

Auringon aktiivisuuden hiipuminen viittaa viileän kauden olevan tulossa 2020-2055 jatkuen vuosikymmeniä. Monien tutkijoiden näkemyksen mukaan, olemme jo kääntyneet viilenevään jaksoon. Kesät saattavat olla jopa lämpöisempiä, mutta talvet kylmempiä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Koska media ei asiaa ota todesta, on meidän pidettävä itse huolta tiedon leviämisestä. Tulevan viilenemisen todennäköisyys tulee huomioida esimerkiksi maataloudessa, energiapolitiikassa ja uudisrakentamisessa.  

Jaa, jos pidät auringon aiheuttamaa viilenemistä mahdollisena ja varautumista aiheellisena.

Valentina Zharkova: “in next 30 yrs, global warming prob. will be last thing in our mind”

Hiilipelottomat-kollektiivi

Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.

Ilmastonmuutoksen poliittisen merkityksen syntyhistoriaa ja kuinka IPCC sai alkunsa

ILMASTONMUUTOS – HISTORIA

Ilmastoon liittyvä paradigma on valitettavasti poliittinen eikä tieteellinen, niin kuin sen pitäisi olla. Vihreän liikkeen manipuloima linja, eli fossiilisten polttoaineiden päästöjen ilmastovaikutusten liioittelu oli jo ennen IPCC:n perustamista 1989 heräämässä eri puolilla länsimaailmaa ympäristö-aktivismin myötä. Voimahahmoina esiintyivät vasemmisto-opin saaneet, nuoret agitaattorit, joiden tavoitteena oli länsimaisen ”kerskakulutuksen” romuttaminen, ehkä osittain myös hyvässä tarkoituksessa?

Historiaa: Margaret Thatcherin pääministerikaudella Neuvostoliiton kouluttamien lobbareiden vaikutuksesta kaivostyöläiset olivat hänelle
jatkuvana riesana. Ongelman tiedostettuaan silloinen Maltan UK-lähettiläs ehdotti kemisti-Thatcherille, että hiilikaivosmiehet voitaisiin panna ahtaalle korostamalla hiilidioksidin turmiollista vaikutusta ilmastoon. Thatcherin tavoitteena oli panostaa ydinvoimaan, jonka ansiosta CO2-päästöt saadaan alennettua; ”ilmaston pelastamiseksi.”

Niinpä Thatcher pani tuulemaan korostamalla hiilidioksidipäästöjen vähentämistarvetta. Siinä yhteydessä hän oli myötävaikuttamassa Hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) perustamisessa. Samalla hän perusti Britannian Met Office’n alaisuuteen Hadley Centren, jonka mandaattiin kuului selvittää missä määrin ihminen (päästöineen) vaikuttaa maapallon ilmastoon. Siitä tuli myös IPCC:n mandaatti. Viimeksi mainittu on vuosien saatossa laajentanut mandaattiaan OSOITTAMAAN ihmisen vaikutusta ja nimenomaan korostamaan lämpenemiseen katastrofaalisia seuraamuksia ellei päästöjä vähennetä nopeasti.

Boris Winterhalter

Lähde:

https://www.petteriorpo.fi/2018/02/markkinat-voivat-torjua-ilmastonmuutosta/

Huom! Alkuperäisistä lähteistä kaikkia ei enää löydy. Linkit on jätetty tarkoituksella muistuttamaan ilmastorealistisen tiedon katoavaisuudesta.
Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.

Ilmaston viilenemisen riski on huomioitava päätöksenteossa

Auringon aktiivinen kausi on väistynyt ja se on normaalien sykliensä mukaisesti vaipumassa mahdollisesti usean vuosikymmenen hiljaiseloon. 

Tässä yhteydessä ilmastomme saattaa hyvinkin  lämpenevistä skenaarioista huolimatta viiletä. Historian valossa vastaavat aurinkominimit, johon nyt mitä ilmeisimmin olemme menossa, ovat johtaneet ilmaston viilenemiseen. Ei ole mitään takeita, etteikö niin voisi käydä nytkin. Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla pieni jääkausi, joka tarkoittaisi keskilämpötilan putoamista noin 1,5 celsiusateella.

Monet tutkijat ennustavatkin nyt viileämpää ilmastoa välille 2017-2053. Hellekesistä huolimatta tästä näkyy maailmalla jo merkkejä, kuten kylmyysennätyksiä ja poikkeuksellisen aikaisia lumisateita. Vallitsevasta poliittisin keinoin rakennetusta ilmastonmuutosagendasta johtuen näistäkään ei juuri mediassa uutisia ole. 

Aurinkominimien aikana ovat katovuodet olleet tavallisia. Myös nälänhätä, tautiepidemiat ja monet muut haitat ovat olleet yleisiä. Riippumatta siitä, toistuuko syklit kuten historiassa, on maalaisjärjen mukaan kannattavaa valmistautua myös viilenemiseen. 

Ilmastossa saattaa tapahtua lämpiminä kausina  yllättäviä viilenemisiä. Tästä yhtenä esimerkkinä Lapin Soklissa tehtyjen kairausten havainnot, joista on päätelty merivirtojen muutosten voivan aiheuttaa äkillistä viilenemistä.

“Ilmastossa tapahtui äkillisiä heilahduksia, keskellä muutoin lämmintä Eem-kautta. Lämpötila laski kuin leikaten useilla asteilla, ja fossiiliaineistot osoittivat metsän harventuneen ja kasvillisuuden muuttuneen avoimeksi. Löysimme tällaisia äkillisiä ilmastotapahtumia ensin yhden, ja myöhemmin vielä toisen, lyhyemmän. Vastaavia ei oltu havaittu aiemmin missään muualla.”

“Käytännössä samaan aikaan kun teimme omat havaintomme, norjalainen tutkijaryhmä julkaisi omat havaintonsa Atlantin valtamereltä. He osoittivat merenpohjan kerrostumien isotooppien perusteella, että Eem-kaudella tapahtui merkittäviä häiriöitä Pohjois-Atlantin lämpimissä merivirroissa. Nämä merivirtojen häiriöt olivat karkeasti saman ikäisiä, kuin Lapissa havaitsemamme kylmät ilmastovaiheet.

Viime vuosikymmenien lämpenemisen yhteydessä on noussut ilmaan myös huoli Pohjois-Atlantin merivirtojen vakaudesta, kun jäätiköiden sulavat ja niiden tuottama makea vesi häiritsee meren kiertoliikettä. Eem-kausi osoittaa huolen aiheelliseksi: kun ilmasto tuolloin lämpeni, kävi Atlantilla juuri kuten on pelätty. Kun planeetta lämpeni, alkoivat merivirrat yskähdellä.”

http://www.muutoslehti.fi/artikkelit/tutkijat-loysivat-lapista-avaimen-jaakautta-edeltaneen-lampiman-ilmaston-dramaattisten-vaiheiden-selvittamiseen/

MITÄ ODOTTAA?

Poikkeukselliset sääilmiöt

Poikkeukselliset sääilmiöt ovat historian valossa tyypillisiä ajanjaksoina, joina maapallo on keskellä siirtymää lämpimästä kylmenevään ilmastoon. Lämmin ilmasto on hyväksi kasvulle ja elämälle, kylmä sen sijaan on uhka.

Viileinä aikoina on tyypillistä paitsi kylmempi sää, myös ilmavirtausten muutokset. Näistä seuraa runsaampia lumisateita, jäätäviä myrskyjä, ja kaatosateita tulvineen.

Viilenemisen seurauksena vuodenaikojen vaihtelu muuttuu epäsäännöllisemmäksi ja satojen menetykset yleistyvät. 

Vuosikymmeniä sitten maapallomme ilmastossa tapahtui dramaattinen muutos, aika tunnetaan pienenä jääkautena.  Samaan aikaan oli auringon aktiivisuus minimaalista, jaksoa kutsutaan Maunderin minimiksi vuosina 1645-1715. Keskilämpö putosi n 1,5 astetta tavanomaisesta. Monet joet, jotka ovat yleensä talvet sulina,  jäätyivät ja keväisin tästä seurasi massiivisia jääpatoja. Siitä seurasi tietysti tulvia ja vahinkoa jokivarsien kylille ja kaupungeille.

Kasvukausi lyheni. Tästä seurasi valtaisia satojen menetyksiä ja nälästä tuli arkea. Ihmisillä ravitsemustilan heikkeneminen johti immuunipuolustuksen romahtamiseen ja kulkutautien leviämiseen. 

Pienen jääkauden ilmastolle olivat tyypillistä pitkät talvet, kovat myrskyt ja pitkät sadejaksot tulvineen. Myös väliin jäävät sateettomat kaudet saattoivat olla hyvin pitkiä ja johtaa kuivuuteen. 

Kaikki tämä voi siis seurata auringon hiljaiseloa, merivirtojen, tuulten ja pilvipeitteen muutosten kautta. Yhteiskunnan olisi hyvä varautua myös tähän mahdollisuuteen. Pitää huolta siitä että löytyy riittävät valmiudet turvata ainakin kansalaisten veden, ravinnon ja energian saanti sekä liikenteen sujuvuus ja jätehuollon toimivuus. 

Siirtymävaiheessa lämpimästä ilmastosta viilenevään, voivat muutokset tapahtua nopeasti. Talvet voivat olla poikkeuksellisen pitkiä, kylmiä ja runsaslumisia. Eikä pelkästään meillä, vaan ehkä koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Viileneminen vaikuttaisi kaikkeen energian saannista, maatalouteen, rahatalouteen, elinolosuhteisiin, politiikkaan…

Jos jatkamme tieteen vastaisen, poliittisin syin kehitetyn hiilipelotteen ylläpitoa, olemme ilmaston kylmetessä suurissa vaikeuksissa. 

Hiilipelottomat-kollektiivi

Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.