Ossi Tiihonen

KUUN ROOLI ILMASTON SÄÄTELYSSÄ

Maahan vaikuttavat vetovoimallaan Aurinkokuntamme kappaleet, Aurinko, planeetat ja Kuu. Ne muuttavat Maan rataliikettä, pyörähdysaikaa ja pyörimisakselin asentoa. Ne vaikuttavat vuorovesi-ilmiöön lukuisin eri syklein ja tätä kautta ilmeisesti myös merivirtoihin ja niiden kautta ilmastoon. Aikakausien kuluessa tapahtuneet muutokset noudattavat tunnetusti ainakin Milankovićin jaksoja, jotka vaikuttavat auringonvalon jakautumiseen maanpinnalla ja sitä kautta ilmaston hitaaseen muuttumiseen.

Kuun osuutta on tutkittu pitkään, itse asiassa jo muinaisten sivilisaatioiden toimesta. Tutkimusta vaikeuttaa esimerkiksi epävarmuus Kuun rataliikkeen historiasta ja Aurinkokunnan kaoottisuus.

DUKEN YLIOPISTON FYYSIKKO NICOLA SCAFETTA HISTORIASTA

”Monien mielestä voi olla yllättävää, että planeetaarinen jaksottainen vaihtelu (planetary oscillation) todennäköisesti on merkittävä tekijä maapallon ilmastojärjestelmässä, kuten tässä asiakirjassa esitetään.

Tämä on kuitenkin se tapa, jolla muinaiset sivilisaatiot tulkitsivat ja ennustivat ilmastonmuutosta jo vuosituhansien ajan. Tähän tarkoitukseen he  rakensivat kehittyneitä tähtitieteellisiä observatorioita.

Ptolemaius totesi, että eetterin liikkeet (eli heliosfäärin heilahtelut, joita aurinko, kuu ja planeetat ohjaavat) muuttavat maapallon ilmakehän ylimpiä osia (jonka uskottiin olevan tulen tekemä), joka sitten vaikuttaa alailmakehään, ja sitä kautta edelleen maaperään ja veteen, kasveihin ja eläimiin, ja myös ihmisiin.

Kepler totesi, että ilmakehän oli vastattava taivaalliseen harmoniseen ohjaukseen ja sanoi, että tämä vaikuttaa luontoon aivan kuten musiikin harmoniat saavat maanviljelijän tanssimaan. Planetaarisia harmonioita käytettiin laajasti ihmisen historian tulkintaan ja monsuunisateiden syklisen esiintymisen ennustamiseen.

Nykyään monet hylkäävät tämän muinaisen tieteen astrologiana, ehkä tajuamatta, että kalenterit ja valtameren vuorovesimallit ovat peräisin astrologiasta. Nykyään nämä mallit on tieteellisesti hyvin selvitetty.

Itse asiassa antiikin astrologia oli sekoitus tosiasioita, jotka kuvaavat tähtitieteellisiä ja geofysikaalisia ilmiöitä ja taikauskoa, ja ymmärtämällä tämä Kepler varoitti, että “Ei pidä heittää lasta pesuveden mukana”.”

IPCC EI HUOMIOI LUONNOLLISIA PLANETAARISIA VAIKUTUKSIA 

IPCC:n julkaisemien ilmastomallien ennusteaika ei skenaarioissaan huomioi mitään tällaisia kuun vuorovesivaikutuksia, eivätkä mallit ole simuloineet valtamerien heilahteluja [tai pilviä, konvektiota, painovoima-aaltoja, auringon pidempiä syklejä, tulivuoria jne.]. 

IPCC sulkee pois luonnolliset planetaariset vaikutukset ilmastoon ja käyttää täysin riittämättömiä ilmastomalleja, jotka eivät kykene simuloimaan todellista luonnollista vaihtelua. Osa malleista saattaisi simuloida ilmastoa paremmin, jos malleihin syötettävät skenaariot kattaisivat puuttuvia tekijöitä.

LÄHTEET JA LISÄTIETOJA:

Solar and planetary oscillation control on climate change: hind-cast, forecast and a comparison with the CMIP5 GCMs

The influence of the lunar nodal cycle on Arctic climate

POSSIBLE LUNAR TIDE EFFECTS ON CLIMATE AND ECOSYSTEM VARIABILITY IN THE NORDIC SEAS AND THE BARENTS SEA

New paper finds the lunar tide cycle influences long-term variability of climate

Kuu on aina pidentänyt Maan vuorokautta

Suurilmaston vaihtelun syy-yhteyksiä, sivulta 19 alkaen (1975) mm. kuun Saros-syklit

Apart from the known influence of the Moon on tidal sedimentation patterns, this evidence suggests that lunar gravitation also modulates the cosmogenic nuclide record through these 133-yr and 209-yr cyclical patterns. Because the 133-yr cycle is strongly featured in solar declination data, modelling of insolation shows patterns of sudden and extreme insolation change, especially at high latitudes. Multiple lines of evidence suggest that the Sun and Moon produce tidally-forced climate signals of Earth’s ocean and atmosphere at multiple time scales, where precession, perihelion, perigee, lunation, and nutation are key components.

Abrupt climate change: correlations of astronomical forcing with the 1470-yr quasi-periodicity

Hiilipelottomat-kollektiivi

Huom! Alkuperäisistä lähteistä kaikkia ei enää löydy. Linkit on jätetty tarkoituksella muistuttamaan ilmastorealistisen tiedon katoavaisuudesta.

Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.

Oheinen kuva esittää erästä eteläamerikkalaista miljoonakaupunkia. Siinä on korkeuseroa. Tietyn korkeuden yläpuolella kaikki on valkoista ja saman korkeuden alapuolella kaikki ei ole valkoista.

Tämä johtuu luonnonlaista.

Noh, meillä on tämä ilmastohuijareiden megavale, että ”ilmasto lämpenee, jäätiköt sulaa, merenpinta nousee”.

Nappaan tuolta toisesta lähteestä sitaatin, joka on ilmastohuijareiden näppäimistöltä: ”jäätiköt sulavat kiihtyvällä tahdilla”

Ensinnäkin maapallolla ei _MIKÄÄN_ tapahdu kiihtyvään tahtiin vaan korkeintaan syklisesti. Sykli eli säännöllisesti toistuva kierros tarkoittaa esimerkiksi vuodenaikoja.

Esim. Norjan jäätiköt ehkä saattavat sulaa kiihtyvään tahtiin heinäkuun aikana mutta ne kumuloituvat eli kasvavat kiihtyvään tahtiin esim. tammikuun aikana. Tämä on syklistä.

Mutta mennäänpä itse megavalheeseen.

Jäätikön sulaminen edellyttää yhtä perusasiaa. Ja tämä on luonnonlaki. Eli mikään ei sula pakkasessa. Sulamiseen tarvitaan plus-asteita.

Eikä vielä + 1 sulata koska on olemassa toinenkin sykli, ja se on 24 tuntia. Esim. jos on +1 kello 13.34 iltapäivällä, on jokseenkin satavarmaa, että klo 03.21 on pakkasta. Silloin mikään ei edelleenkään sula kiihtyvään tahtiin vaan hetkellisesti iltapäivällä.

Mutta vielä tuosta luonnonlaista. Kuten kuva osoittaa, valkoista (lunta ja jäätä) on aina korkealla. Korkealla on kylmempää, minkä huomaa jokainen, joka lähtee vaikkapa Malesian Penangin saaren kuumasta ja kosteasta helteesä viereiselle kukkulalle. Lämpötila laskee selvästi.

Kaikkialla missä trooppisesta kuumuudesta lähdetään korkeammaksi mpy, lämpötila laskee nopeasti. Kenian Nairobi on lähes päiväntasaajalla, ja siellä on illalla ja yöllä tosi kylmä, koska Nairobi on 1660 metriä mpy. Vastaavasti Tansanian Kilimanjarolla on usein lunta, koska se on niin korkea mäki.

Ilmastohuijareiden pääargumentti on se, että CO2 on ”saaste” ja se ”lämmittää ilmaa”. Mitään lämmitä, vaan aurinko lämmittää. Tärkein lämpimän säilyttäjä on kosteus eli vesihöyry.

Jos CO2 lämmittäisikin, sen ongelma on siinä, että CO2 on raskas kaasu ja sikäli mikäli maan vetovoima eli painovoima on totta, silloin raskas on lähempänä maanpintaa kuin kevyt kaasu.

Ja kun mennään jäätiköille, ne ovat yleensä niin korkealla, että se fokin hiilidioksidi enemmänkin laskeutuu alas, kuten kuvassakin näkyy – korkealla on pakkasta, jäätä ja lunta.

Puhumattakaan siitä, että Etelämanner eli Antarktis on maailman korkein manner keskimäärin, ja Grönlanti on myös hyvin korkeiden vuoristojen ja niiden päälle kumuloituneiden jäätiköiden saari.

Eli missään nimessä eivät jäätiköt sula nyt eikä koskaan, koska luonnonlait.

Jos ilmastohörhöt haluaisivat olla uskottavia, he kertoisivat, että myös pakkasessa lumi ja jää sulavat, mutta silloinhan niiden viimeinenkin uskottavuus katoaisi. Eli ilmastohuijarit valehtelevat eivätkä jäätiköt sula.

Markus Lehtipuu

Havaintoja elävästä elämästä -ei tietokonemalleista. Paljon matkustelevana haen tietoa eri puolilta maailmaa eri kysymyksistä.

Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.