Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Uuden Suomen Puheenvuorossa. Mikon luvalla julkaisen sen tässä omassa blogissani. Kommenttejani lopussa. (OT)
Seuraavassa teen yhteenvedon kirjoittamistani kansainvälisistä
energia- ja ilmastopoliittisista raporteistani sekä muista
puheenvuoroistani ja niiden vaikutuksista maailmanlaajuiseen
kehityspoliittiseen keskusteluun.
Vihreä pakkomielle energian ja veden säästämisestä on tuhoisa kehitysmaille
Ensimmäinen raporttini eli Kestävän Kehityksen kritiikkini (1), joka julkaistiin lokakuussa 2017 American Council on Science and Health
sivustolla, kertoo vihreän pakkomielteen eli hintaan mihin hyvänsä
energian ja veden säästämisen valtavista kielteisistä vaikutuksista
kehitysmaiden kansanterveydelle.
Vihreän kehityspolitiikan myötä
länsimaiden kansanterveyden kivijalka eli institutionaalinen
ympäristöterveystyö vietiin sivuraiteelle ja lopulta laiminlyötiin
kokonaan ja talousvesi muuttui vihreässä moraaliposeerauksessa ja
hyvesignaloinnissa ihmisoikeudeksi saada riittävästi puhdasta juomavettä.
Näin
häivytettiin kehitysagendalta Maailman terveysjärjestön (WHO) yhä
edelleen voimassa oleva suositus, jonka mukaan meidän kaikkien on
voitava kuluttaa 200 litraa vettä per päivä erilaisiin hygieenisiin
tarkoituksiin.
Kirjoitin artikkelia yli kymmenen vuotta. Se ei kelvannut yhdellekään tieteelliselle julkaisulle viiden vuoden ajan.
Mikäli
köyhiltä mailta kielletään sama veden kulutuksen taso ja viemäröinti
sekä jatkuvatoimisen sähköverkon mahdollistamat kylmäketju ja
vesihuollon infrastruktuuri eli ne mistä me rikkaissa maissa nautimme ja
pidämme itsestään selvyyksinä, 800 miljoonan ihmisen aliravitsemusta ei
voida eliminoida.
Aliravitsemus johtuu pääasiassa siitä, että
pienet lapset ennen ensimmäistä syntymäpäivää sairastavat jatkuvasti
ripulitauteja. Aliravitsemus ei juuri johdu ruoan puutteesta, vaikka
toisin usein luullaan. Vajaa vuosi sitten julkaistiin aivan viimeinen
todistuskappale tämän näkökulman puolesta (2).
Huonosti perusteltu vihreä kehityspolitiikka institutionalisoitunut YK:ssa ja jopa johtavissa tieteellisissä julkaisuissa
Maailman
YK:n ilmastonmuutosneuvottelumekanismin (UNFCCC) 23. osapuolikokouksen
(COP23, Bonn) ja YK:n ympäristönohjelman (UNEP) korkeimman päättävän
elimen (UNEA) 3. osapuolikokouksen (UNEA3, Nairobi) alla kirjoitin
raportin (3) siitä, kuinka yksi maailman johtavista lääketieteellisistä
julkaisuista The Lancet antoi pikkusormensa virheelliselle
vihreälle narratiiville, jonka mukaan energiantuotannon ja teollisuuden
aiheuttamat ilmansaasteet ratkaisevasti uhkaisivat maailman
kansanterveyden tilaa.
Raporttini epilogissa kerroin, kuinka
historia toistaa itseään. The Lancet pyysi hiljattain anteeksi lähes 160
vuotta myöhässä, kun se oli kohdellut kaltoin analyyttisen
epidemiologian isää eli kollegaani John Snow’ta. The Lancet oli
osallistunut John Snow’n pilkkaamiseen Lontoossa Broad Street’llä 1854
riehuneen koleraepidemian jälkimainingeissa.
Vielä 1858 Snow’n
kuoltua The Lancet muistokirjoituksessaan jätti kertomatta Snow’n olleen
oikeassa hänen osoitettua jo syyskuussa 1854 vastaansanomattomasti,
että saastunut kaivovesi levitti koleraa Lontoon Sohossa.
Silloisen
2000 vuotta jatkuneen miasmauskomuksen mukaisesti kolera levisi ”pahan
ilman välityksellä”. The Lancet tuki voimakkaasti 1800-luvun
esiviherliikkeen eli Sanitary Movement’n miasmalinjaa.
Tähän raporttiini (3) kirjoitti esipuheen Lordi Donoughue (mm. Tony Blairin hallituksen maatalousministeri), joka myös tunnetaan BBC:n ”Kyllä herra ministeri” hupisarjan syväkurkkuna.
Kuinka energiatikapuu syrjäytettiin kehitysagendalta
Toukokuussa
2018 Lontoossa julkaistaan edellistä raporttiani systemaattisesti
energiapolitiikan näkökulmasta tukenut analyysini (4) siitä, kuinka
kehitysmaat eivät voi tukeutua kehittyneiden maiden lailla ns.
energiatikapuumalliin, joka oli vielä vuosituhannen vaihteessa YK:n
kehitysohjelman (UNDP) strategian keskiössä.
Tikapuumallin
mukaisesti mm. Suomi on käytännössä selättänyt sekä sisä- että ulkoilman
saasteongelmat ja luonut pohjan toimivalle ilmansuojelulle ja laajemmin
terveydensuojelulle.
USA:n edellisen presidentin Barack Obaman
aikana Bretton Woods instituutioissa tehty päätös olla lainoittamatta
kivihiilivoimaloita oli viimeinen isku sille, että tikapuumalli hävisi
kehityskirjallisuudesta.
Kesän 2018 raporttini muovinkierrätyksen globaaleista ympäristöhaitoista
Jälleen
Lontoossa kesäkuun lopussa 2018 julkaistussa raportissani (5) kerroin
ilmeisesti aivan ensimmäisten joukossa (länsimaissa), kuinka vihreä
kierrätysteollisuus saastuttaa maailman meriä muoviroskalla ja kuinka
erilaisen kierrätysjätteen holtiton vienti saastuttaa erityisesti Aasian
köyhien ihmisten ympäristön ja pilaa heidän hengittämäänsä ilmaa.
Raporttini sai laajaa maailmanlaajuista huomiota.
Erityisesti Yleisradio osallistui täydellä arsenaalillaan (TV, netti ja radio) kokonaisen viikon ajan Kirkko ja Kaupunki
lehden käynnistämiin mediatalkoisiin, joissa raporttini leimattiin
äärioikeistolaiseksi propagandaksi ja minut leimattiin
diletanttilääkäriksi, joka ei ymmärrä jätehuollosta mitään.
Olen
joutunut perehtymään 20 vuoden ajan jätehuoltoon työkseni, koska sekä
jätelain (1 §) että EU:n jätedirektiivin (1. Artikla) ensimmäinen
suojeltava oikeushyvä on terveydensuojelu ympäristönsuojelun ohella.
YLE
myös kertoi virheellisesti toistuvasti, että Suomi ei ole vastuussa
mistään ja että muovin kierrätys on autuuden lähde. Suomi osana EU:ta on
osasyyllinen maailman muoviongelmaan, koska EU:lla on 100 %
ympäristönsuojelun toimivalta.
Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran asiantuntijat antoivat auliin panoksensa em. mediatalkoisiin.
Vaikutusvaltainen
raporttini on nyt pari viikkoa sitten käännetty myös japanin kielelle
(6), mutta myös osin espanjan kielelle (7).
Energiatuotannon ja teollisuuden savupiiput eivät ole 9 miljoonan vuotuisen ilmansaastekuoleman syy
Seuraavassa
taas Lontoossa tammikuussa 2019 julkaistussa raportissani (8) kerroin,
kuinka UNFCCC, WHO:n toimijat ja YK:n ilmastopaneeli IPCC ovat
virheellisesti edistäneet väitettä, jonka mukaan keskitetty
fossiilipohjainen energiantuotanto ja teollisuuden sekä liikenteen
päästöt ovat vastuussa jopa yhdeksän miljoonan ihmisen kuolemasta
vuosittain.
Näin Suomessakin V-media on voinut jatkuvasti edistää
näkökulmaa, jossa ilmastonmuutoksen torjunnan väitetään ehkäisevän
valtavan määrän ihmishenkiä tulevaisuudessa.
Helsingissä
keskitetyllä kivihiilipohjaisella energiantuotannolla on kuitenkin
päästy maailman parhaimman laatuiseen metropolialueen ilmanlaatuun, joka
alittaa jopa muiden kadehtiman WHO:n erittäin alhaisen
pienhiukkassuosituksen (3,4,8)!
Todellisuudessa tilanne on siis
päinvastainen, koska yli 90 % em. yhdeksästä miljoonasta
ilmansaastekuolemasta johtuu talokohtaisesta lämmityksestä ja
ruoanlaitosta kodeissa eli alikehityksestä ei teollisuuden ja
energiantuotannon korkeista piipuista sekä liikenteen päästöistä.
Lisäksi vesihuollon kehittymättömyydestä johtuvasta hygienian puutteesta
johtuva aliravitsemus lisää erityisesti lasten kuolleisuutta
ilmansaasteisiin.
Ennen lokakuun lopussa 2018 Genevessä pidettyä
WHO:n ensimmäistä maailmalaajuista ilmansaastekokousta ja myöhemmin
joulukuussa pidettyä UNFCCC COP24 kokousta pidin em. raporttieni (1,3,4)
pohjalta lokakuussa esitelmän (9) USA:ssa (Portsmouth New Hampshire)
riippumattoman kansalaisjärjestön järjestämässä kokouksessa, jossa
kritisoin vallitsevaa taantumuksellista vihreää kehityspoliittista
ajattelua, jota edistetään kyseenalaisin argumentein.
Kehitysmaissa
tarvitaan nyt erityisesti panostusta nestekaasuun sekä sisä- että
ulkoilman saasteiden vähentämiseksi! Vaihtoehtoiset energiamuodot eivät
ole ratkaisu ongelmiin.
Nyt näyttää lähes varmalta, että jopa
miljardi köyhää ihmistä saadaan nestekaasutalouden piiriin 2030 mennessä
Aasiassa ja Afrikassa huolimatta ympäristöjärjestöjen ja vihreäksi
muuttuneiden kehitysinstituutioiden – mukaan lukien Bretton Woods
instituutiot – vastustuksesta huolimatta.
Tämäkin erityisesti
IPCC:n maailmanlaajuista pelkoa lasten ja nuorten parissa herättänyttä
ns. Puolentoista asteen erikoisraporttia voimakkaasti kritisoinut
analyysini (8) on pari viikkoa sitten käännetty myös japanin kielelle
(10).
Kesän 2018 muoviraporttini osaltaan auttoi, että 1.1.2021 alkaen rikkaat maat eivät saa viedä muovijätettä köyhiin maihin
Nyt uusin viime kesän muoviraporttini seuranta-analyysi (11) julkaistiin jälleen Lontoossa viime toukokuun puolivälissä.
Siinä
kirjoitan, kuinka YK:n monenkeskiseen Baselin sopimukseen, joka
säätelee vaarallisten jätteiden vientiä ja tuontia, tehtiin
onnistuneesti Norjan ehdotuksesta muutokset, jotka estävät mm. Euroopan
Unionin muoviroskan viennin köyhiin maihin 1.1.2021 alkaen.
YLE osallistui osana lapsellista ”I love muovi”
kampanjaansa vielä kuukautta aikaisemmin huhtikuun alussa 2019 minun ja
viime kesäisen muovin kierrätyksen globaalit ympäristövahingot
paljastaneen raporttini pilkkaamiseen ja kertoi suomalaisille muovin
kierrätyksen olevan lähes autuuden lähde.
Kerroin tässä uusimmassa
raportissani ja lisäkommenteissani myös, kuinka muovinkierrätyksen
aiheuttama jätehuollon globaali kaaos voi tehdä lopullisesti tyhjäksi
EU:n kiertotalouspaketin toimeenpanon koko Unionissa.
Massiivisten
päälle kaatuvien jätehuollon ongelmien ratkaisemiseksi EU:ssa ei voida
tukeutua täysin epäonnistuneeseen muovinkierrätykseen, vaan EU:ssa on
pakko nopeasti rakentaa jätteenpolttokapasiteettia alati pahenevan
tilanteen korjaamiseksi.
EU:n komissio Katowicen UNFCCC COP24:lle
antamassaan viestissä joulukuussa 2018 kertoi, että EU:n jätteenpoltto
pitää kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä! Tosin tätä ei viestiään ei
komissio ole tohtinut saattaa julkiseksi.
Lyhyt kommentti
Seuraavaksi
esitän parilla esimerkillä, että em. muoviraporttini lisäksi
kirjoituksillani alkaa olla merkitystä globaalille ympäristö-, energia-
sekä kehityspoliittiselle keskustelulle.
Maailmanpankin
pääjohtajan vaihduttua viime keväänä intialainen ekonomisti viittasi em.
kirjoituksiini merkittävässä intialaisessa talousalan lehdessä hänen
kritisoidessaan nykyisiä Maailmanpankin vihreitä energialinjauksia (12).
Nämä linjaukset ehkäisevät siis köyhimpiä maita tekemästä
kansanterveyden kannalta välttämättömiä energiainvestointeja, vaikka
kehittyneet maat mukaan lukien Saksa ja erityisesti nyt Japani ovat
näitä investointeja itse tehneet.
Juttu on maksumuurin takana, mutta se löytyy myös täältä (13).
Pariisin sopimuksesta huolimatta maat, jotka voivat investoida kivihiilipohjaiseen energiainfrastruktuuriin ilman Bretton Woods
(mm. Maailmanpankki) instituutioiden myöntämää rahoitusta, tekevät sen
joka tapauksessa ja maailmassa rakennetaan nyt satoja ja taas satoja
kivihiilivoimaloita erityisesti Kiinan ja Japanin rahoituksen turvin.
Tämä tuli eilen ilmi myös Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa.
Erityisesti
Eurooppa on nyt moraaliposeerauksellaan ja hyvesignaloinnillaan
saattamassa itsensä eristyksiin ja sivuraiteille. Tästä Eija-Riitta Korhola
on useasti koettanut suomalaisia varoittaa. Näin Euroopan asema
heikkenee nopeasti vallitsevista ja V-median ylläpitämistä vihreistä
harhaluuloista huolimatta!
Näillä harhaluuloilla poliittinen nomenklatuura uskottelee itselleen Euroopan johtavan maailmaa poliittisesti.
Tässä
vihreät aktivistit, jotka kirjoittavat wiki-, energy- ym. pedioita,
kertovat kuinka heidän ajatukset voittavat ns. fuel stackingillä vanhat
ajatukset eli mainostamani energia-alan kehitystä luontevasti ohjaavan
terveydensuojelusta ammentavan energiatikapuumallin (14).
Vihreät
eivät enää voi vaientaa keskustelua maailman kehityspolitiikan
suunnasta, mutta edelleen pyrkivät väkisin ilmaherruuteen ”–pedioissa”
puhumattakaan siitä, että he edelleen hallitsevat V-median luomaa
virtuaalimaailmankuvaa melko suvereenisti.
Lopuksi
Tässä vielä lopuksi lukijoilla linkkejä (15-17) em. raporttien johdosta kirjoittamiini kansainvälisiin ”kainalojuttuihin”.
Aivan
lopussa (17) on myös kirjoittamani arvio HBO Chernobyl mini
TV-sarjasta. Arvioni julkaistiin Isossa Britanniassa nomenklatuuran
politiikkaan ja kulttuuriin keskittyvässä Reaction-lehdessä.
HBO:n
minisarja viestitti lähinnä vääriä vihreitä uskomuksia Tshernobylin
ydinvoimalaonnettomuuden (1986) levittämän ionisoivan säteilyn
terveysvaikutuksista.
Linkkilistalta puuttuu moni kommentaarini.
Viitteet:
1. https://www.acsh.org/profile/mikko-paunio
2. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30287125
3. https://www.thegwpf.org/public-health-commission-is-sacrificing-the-poor/
4. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/05/Paunio-EnergyLadder.pdf
5. https://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/
6. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/06/SavetheOcean2019_jp.pdf
7. https://www.jornal.cat/video/327/un-estudi-que-proposa-la-incineracio-dels-plastics-davant-del-seu-reciclatge
8. https://www.thegwpf.org/better-for-health-to-ignore-the-climate-movement/
9. https://youtu.be/NiKdIZA-0ns
10. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/06/GWPF-Paunio2019_jp.pdf
11. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/05/Paunio-Baselagreement.pdf
12. https://www.business-standard.com/article/opinion/the-world-bank-and-its-defunct-energy-policy-119022100052_1.html
13. https://us-issues.com/2019/03/10/the-world-bank-and-its-defunct-energy-policy/
14. https://energypedia.info/wiki/From_the_%27Energy_Ladder%27_to_%27Fuel_Stacking%27
15. https://blogs.spectator.co.uk/author/dummy_byzoidbizpq9l69jv8eo7ir6example-com/
16. https://business.financialpost.com/opinion/the-western-worlds-trash-crisis-is-about-to-get-very-very-real
17. https://reaction.life/the-facts-about-chernobyl/
Mikko Paunion esittely:
Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema ”Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.
Ossi Tiihosen kommentit:
Yllä oleva teksti on erittäin tärkeä kannanotto moniin isoihin maailmanlaajuisiin ongelmiin. Kun vuosia sitten tutustuin Mikon ajatuksiin, niin itselleni oli uusi tieto esimerkiksi talousveden merkittävä yhteys aliravitsemukseen – likainen käyttövesi aiheuttaa suolistotulehduksia ja ripulia, joiden seurauksena ravinto ei imeydy kunnolla. Vihreä valtamedia on myös pimittänyt tiedon siitä, että ilmansaastekuolemat alikehittyneissä maissa johtuvat pääasiassa talokohtaisesta puu- tai hiililämmityksestä ja ruoanlaitosta, eikä keskitetystä energiantuotannosta tai teollisuudesta. On huomattava, että tällöin kyse on pienhiukkasista, ei hiilidioksidista, joka on näkymätön, väritön ja hajuton kasvien tarvitsema arvokaasu. Hiilidioksidi ja pienhiukkaset ovat kaksi täysin eri asiaa.
