fbpx

Jordan B. Peterson Helsingissä 11.11.2018, ensivaikutelmat esityksestä

Olin eilen kuuntelemassa Jordan B. Petersonia Kulttuuritalolla. Peterson on kanadalainen psykologi, joka on saavuttanut kuuluisuutta mm. YouTube-videoillaan, nyt Helsinkiin päättyneellä loppuun myydyllä luentokiertueellaan ja terävällä argumentoinnillaan. Kerron omia vaikutelmiani tapahtumasta.

Omat odotukseni tapahtumasta eivät olleet järin korkealla, sillä olen lukenut Viktor E. Frankl:ini jo yli 30 vuotta sitten, paljon muutakin kirjallisuutta ja olen toteuttanut käytännössä monia niistä asioista, joista Peterson puhuu. Olen katsonut pari Petersonin videota ja lukenut useamman häntä parjaavan jutun, jotka vain herättivät kiinnostusta, sillä jos jotakuta kovin tunteellisesti haukutaan ja leimakirvestä ahkerasti heilutellaan, niin syntyy kiinnostus selvittää mistä on kysymys. Minulla on myös Petersonin uusin suomennettu kirja, mutta en ole kerennyt alkua pidemmälle. Olin siis liikkeellä asiasta jonkin verran tietävänä, mutten mitenkään siihen uppoutuneena.

Talo oli tupaten täynnä, liput myytiin loppuun jo kuukausia aiemmin. Silmämääräisesti arvioiden paikalla oli voittopuolisesti miehiä, suhde ehkä 20-80 naiset-miehet.

Hämmästyin hieman paikalla olleita mielestäni ylipukeutuneita nuoria miehiä. Tälle löytyi kuitenkin selitys illan aikana. Nuoret miehet olivat ottaneet mallia idolistaan. Luennon lopun kysymysosuudessa (kysymykset oli esitetty ilmeisesti netissä) joku kysyi, että milloin Petersonista tuli tyyli-ikoni. Peterson on ollut kiertueellaan erittäin hyvin pukeutunut, tällä kertaa hän oli klassisesti harmaassa puvussa, solmiossa ja liivissä. Peterson on hoikka ja kävely lavalla on rauhallista. Hän muistuttaa mielestäni hieman Jeremy Ironsia lyhyessä harmaassa parrassaan. Peterson vastasi kysymykseen tapansa mukaan ensin lyhyesti ja sitten aihetta laventaen. Tapa kertoo mielestäni hyvin kehittyneestä argumentoinnista ja nopeasta ajattelusta. Ehkä myös siitä, että hän on käynyt näitä asioita monta kertaa läpi ja mahdollisesti kuullut samat kysymykset jo aiemminkin. Peterson vastasi kysymykseen ’Tammikuussa, jolloin aloitin kiertueen.’ Laventaen asiaa hän kertoi, että hän otti puhujaopetusta kiertuetta varten ja oraatio-opettaja oli ollut hyvin pukeutunut, ilmeisesti kokopuvussa. Peterson oli sitten käyttänyt samaa räätäliä varmistaen nykyaikaisuuden ottamalla mukaansa tyttärensä. Muuten olisi ollut olemassa vaara, että hän olisi päätynyt liiaksi oman makunsa mukaiseen, vuoden 1983 muotiin, jos muistan anekdootit oikein. Hän kertoi, että hän halusi osoittaa kunnioitusta yleisölleen pukeutumisellaan. Asenne oli sellainen, että tehdään kaikki niin hyvin kuin se on mahdollista, mikä on minusta kunnioitettavaa, vaikka Petersonia selvästi harmittikin pukuihin käytetty suuri rahamäärä. Pukeutumisesta yleensä voisi tehdä ihan oman postauksensa, mutta se on tässä asiassa sivuseikka.

Luennon alussa lämmittelijänä toiminut Dave Rubin kertoi muutamia kaskuja ja huudatti Petersonin lavalle. Aplodit olivat voimakkaat ja ilmassa oli selvästi odotuksen tuntua. Jotkut taputtivat seisaaltaan. Mitään yleistä hurmosta ei näkynyt, vaikka tällaistakin on väitetty tapahtuneen. Peterson on kuvannut itseään preeriasaarnaajaksi, mikä lienee aika hyvä kuvaus.

Noin tunnin mittainen luento eteni hieman sekavasti. Ehkä turnausväsymys painoi, olihan takana jo pitkä kierros. En itse tajunnut, mistä kirjansa osasta hän puhui, vaikka etukäteen olin kuullut, että hän puhuu jokaisessa paikassa hieman eri aiheesta ja jostakin 12 säännöstään, mistä hän kirjassa ’12 elämänohjetta, käsikirja kaaosta vastaan’ kertoo. Oli isänpäivä, joten hän valitsi puhua isyydestä, maskuliinisuudesta ja miehisyydestä.

Tarinat polveilivat melkoisesti. Hänellä ei ollut minkäänlaista vaikeutta puhua tuntia putkeen, tietämystä oli selvästi valtavasti. Hän kertoi mm. pitkään tilanteesta, jossa hän oli ollut pieni poika, joka oli isänsä seurassa käynyt isän hyvän ystävän luona. Hän oli leikkinyt isän ystävän kanssa leikkiä, jossa hän yrittää nyrkillä lyödä isän ystävän jalkaa ja toinen sitä liikuttaa. Pikku-Jordanin isä oli tilanteessa yrittänyt komentaa poikaansa pois, mutta isän ystävä oli sanonut, ettei se haittaa. Tilanne oli jäänyt hyvin Petersonin mieleen – aikuinen iso, kunnianarvoisa mies leikkii hänen kanssaan. Tästä Peterson jatkoi kertomuksella, jossa hän leikkii suunnilleen vastaavaa leikkiä poikansa hieman yli vuoden vanhan tyttären kanssa lusikalla.

Peterson laajensi kertomustaan miehen rooliin yhteiskunnassa, jossa hän näki miehen tehtävänä olevan turvallisen tilan luominen lastensa leikkimistä, jälkeläistensä oppimista varten. Myöhemmin kysymysosuudessa hän sivusi aihetta siten, että hänen mielestään ihmisestä tulee aikuinen vasta kun hän on vastuussa lapsistaan. Elämän tarkoitus, fokus, siirtyy itsestä muihin. Olen sivumennen sanoen samaa mieltä aiheesta. Toki tämän voi toteuttaa muutenkin, kaikkihan eivät saa lapsia. Kysymys, joka tästä aiheesta esitettiin, oli suunnilleen seuraava ’Olen nuorehko nainen, jonka pitäisi valita, alkaako tehdä uraa luovalla alalla vai pitäisikö perustaa perhe ja tehdä lapsia?’ Petersonin vastaus oli selkeä – lasten tekoa ei kannata lykätä, sillä jo yli 30-vuotaana naisen hedelmällisyys alkaa laskea nopeasti ja ’koskaan ei ole oikea aika’.

Kun Peterson kertoi isänsä ystävästä, hän liikuttui selvästi ja äänikin murtui. Tämä hänen isänsä ystävä oli nimittäin kuollut kaksi päivää aikaisemmin 96-vuotiaana. Petersonin kertoessa isänsä ystävästä hän käytti muistaakseni ilmausta ’one of my fathers’ tarkoittaen ilmeisesti sitä, että hän on oppinut miehen mallia muiltakin kuin omalta isältään. Ehkä tämä on osaltaan syy, miksi Peterson on niin suosittu nuorten miesten joukossa. Peterson välittää sukupolvelta toiselle ikiaikaisia hyviä miehen malleja – pidä huolta läheisistäsi, rakenna lapsillesi turvallinen leikkipaikka, jossa he voivat opetella elämää ja valmistautua maailmaa varten, joka tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia jne.

Peterson puhui pitkään siitä, että vanhemmat haluavat yleensä nähdä, että lapset käyttäisivät heillä olevia kykyjään mahdollisimman hyvin ja saavuttaisivat sen potentiaalin mikä heille on mahdollista tai ainakin yrittäisivät sitkeästi näin tehdä. Nuorilla miehillä on monilla se tilanne, ettei heillä ole kunnollisia miehen malleja joko sen vuoksi, ettei isä ole ollut paikalla syystä tai toisesta tai isä on ollut huono malli. Onneksi nykyisin mallia voi hakea muualtakin, esimerkiksi Petersonin videoista. Sekin on mielestäni parempi kuin että mallia ei ole mistään löydettävissä. Onko tässä Petersonin suosion salaisuus? Nuoret miehet etsivät isähahmoa tai vaihtoehtoista tai parempaa miehen mallia?

Onko Petersonin sanoma sitten yksinomaan miehille? Mielestäni ei. Monet Petersonin jutuista sopivat yhtä hyvin naisille. Hän perustaa sanomansa tutkittuun tietoon. Petersonia selvästi ärsyttävät nykyinen postmoderni ’kaikki käy’ -mentaliteetti ja löysät argumentit. Ehkä tarvitsisimme myös naispuolisen Petersonin? Jonkun sellaisen, joka ei pitäisi miessukupuolta vihollisena, patriarkaatin tyrannina ja toksisena maskuliinina, vaan suhtautuisi meihin miehiin yhteistyökumppanina maailman melskeissä?

Petersonin show oli mielestäni ihan viihdyttävä. Menisinkö uudestaan? En. Samat asiat voi nähdä juutuubista tai lukea hänen kirjoistaan. Miettien Petersonin esiintymistä tai hänen sanomaansa, ovat hänestä kirjoitetut parjaavat kolumnit täysin ylimitoitettuja ja kertonevat enemmän kolumnien kirjoittajien omista asenteista kuin Petersonista. Shown katsominen kaukaa katsomosta on jopa vähemmän miellyttävää kuin näytöltä. Sainko esityksestä uusia ajatuksia tai muuttaako se jotenkin käytöstäni? En oikein usko. Voi olla liian aikaista sanoa. Asiaa pitää hiukan haudutella.

Alla on linkkejä aiheeseen liittyvään materiaaliin:

Jordan Peterson YouTubessa

Viimeisin suomennettu kirja:
12 elämänohjetta

Peterson hauskasti ilmastonmuutoksesta:

Logoterapian perustaja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl

Leo Stranius on kuvannut Franklin pääteoksen ideat hienosti kiteyttäen:
http://leostranius.fi/2011/01/ihmisyyden-rajalla/

Tämä kirjoitus on ilmestynyt alun perin Uuden Suomen Puheenvuoroja -blogissani.

Ilmastonmuutoksen hyvät vaikutukset

Edellinen blogikirjoitukseni ilmastonmuutoksesta on saanut kiitettävästi huomiota. Kiitos siitä erityisesti kaikille keskusteluun osallistuneille.

Aprikoin kriittisten Ilmatieteenlaitoksen tutkijoiden kantoja edellisen postauksen kommenteissani: http://ossitiihonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263929-meita-huijataan-tork…

Kommenttini jälkeen sain viestin eräältä tohtorilta, joka haluaa pitää nimensä salassa. Hän spekuloi hieman tilannetta siitä lähtökohdasta, että hiilidioksidimäärä ilmakehässä edelleen nousee ja lämpötila myös nousee jonkin verran. Hän tosin itse olettaa hiilidioksidin nousevan, mutta lämpötilan todennäköisesti laskevan tulevaisuudessa. Hän käy siis alla läpi positiivisia vaikutuksia vs. julkisuudessa yleensä esillä oleviin katastrofiväitteisiin.

————————–

Ilmastonmuutosta (tässä käytännössä siis lämpenemistä) voisi tarkastella myös niin, että katsottaisiin meidän suomalaisten kannalta pääsääntöisesti positiiviset asiat, mitkä seuraavat hiilidioksidin noususta (mitä ilmeisemmin kiistämätön tosiasia viimeisten vuosikymmenien aikana) ja pienestä (luontaisesta) lämpötilannoususta. Mentäisiin siis suuren maailman malliin tyyliin ”Suomi ensin”!

– Hiilidioksidin nousu kasvattaa kaiken viherkasvullisuuden kasvua. Puumäärä lisääntyy, luonto vihertyy, hiilen sidonta kasvaa jne. Puuraja siirtyy pohjoisemmaksi. Metsät kasvavat enemmän ja hakattavaa syntyy enemmän.

– Lämpötilannousu vähentää massiivisen lämmityksen tarvetta, energiaa säästyy, hiiltä säästyy, polton pienenemisen seurauksena hiilidioksidin tuotto pienenee. Ei tarvitse lämmittää autoa joka aamu niin paljon. Lumen auraus vähenee, liukkaat kelit ehkä harvinaistuvat.

– Biodiversitetti kasvaa: lajisto monipuolistuu, koska ei ole niin arktinen ilmanala. Eläinlajeja siirtyy pohjoisemmaksi.

– Merien pinnannousun uhkakuva (maailman lämpötilannousun uhkakuvan yksi teoretisoitu seuraus) ei Suomessa päde, maa nousee edelleen edellisen jääkauden jälkeen (Perämeren rannikolla taitaa vieläkin nousta 60 – 80 cm sadassa vuodessa, jopa Helsingissäkin maa nousee.)

– Sään ääri-ilmiöt kenties vähenevät, koska lämpötilaerot tasoittuvat. Monet pikkuasiat menevät täällä eri suuntaan kuin suuressa maailmassa, (kun hiukan / jos enemmän) lämpötila edelleen nousee.

Näiden asioiden esiin nosto saattaisi herättää muutkin ajattelemaan asioita enemmän omalta kannaltamme ja voisi olla entistä vaikeampaa perustella sitä, miksi tänne pitäisi edelleen saada hinnalla millä hyvänsä kylmät talvet jne. Tuskin täältä talven kylmyys kokonaan kaikkoaa tänäkään talvena – tai tulevina. Tämmöisellä ajattelulla voisi saada ainakin yhden positiivisen sävyn muuten niin synkisteleviin skenaarioihin.

————————


Selvyyden vuoksi totean etten ole ’ilmastodenialisti’. Ilmastonmuutos on todellinen luonnollinen ilmiö kuten se on ollut koko maapallon olemassaolon ajan. Ihmisellä on ilmastoon jokin, todennäköisesti pieni, vaikutus.

Tämä kirjoitus on ilmestynyt alun perin Uuden Suomen Puheenvuoroja -blogissani.

Meitä huijataan törkeästi ilmastonmuutoksesta

Aloin noin kymmenen vuotta sitten ihmetellä, että loppuuko ihmiskunnan elo todella lähitulevaisuudessa ilmastonmuutoksen seurauksena. Miten tällaiset katastrofiväitteet voisivat pitää paikkansa, koska onhan täällä maapallolla ollut aiemmin paljon lämpimämpääkin ja ihmiskunta on silti selvinnyt, jopa kukoistanut? Suunnilleen tuon verran aiheesta tiesin silloin, mutta ymmärsin kuitenkin, ettei ihmiskunta ollut aiheuttanut ilmaston lämpenemistä tuhat tai kuusi tuhatta vuotta sitten. Ihan lyhyellä aiheeseen tutustumisella ja faktojen tarkastuksella selvisi, ettei koko jutussa ole päätä eikä häntää.

Aloin pohtimaan mm. seuraavia kysymyksiä: Kun tiedetään, että esimerkiksi kuusi tuhatta vuotta sitten Suomessa oli useita asteita lämpimämpää, niin mikä muutoksen aiheutti? Eihän se ihmiskunta ainakaan voinut tuolloin olla. Voisiko kyse olla luontaisesta vaihtelusta? Pian selvisi, että maapallon ilmasto on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Ilmastoon vaikuttavat monet tekijät – aurinko, pilvet, kasvillisuus, meret, tulivuoret, kaasujen koostumus jne. jne. Mitään varmaa totuutta ei ole olemassa, eikä konsensusta tutkijoiden keskuudessa. Ilmasto muuttuu ja on aina muuttunut.

Vaikka ihmiskunnalla olisikin jotain vaikutusta esimerkiksi aurinkoon verrattuna, niin miten suuri vaikutus olisi? Voisiko vaikutuksen erottaa luontaisesta vaihtelusta? Ja mihin seikkoihin väitetty vaikutus perustuu? Nopeasti asiaa arkijärjellä tutkiessa selvisi, että ihmiskunnan vaikutusta ei pysty millään erottamaan luontaisesta vaihtelusta, ilmastomallit eivät toimi ja alarmisteille kiusallisesti edes lämpötila ei nouse. Tiesitkö, että vuosina 1940-1975 hiilidioksidin määrä ilmakehässä nousi, mutta lämpötila laski? Tiesitkö, ettei globaali ilmasto ole lämmennyt 20 vuoteen? Jos todellisuuden havainnot eivät pidä paikkaansa teorian kanssa, niin silloin yleensä korjataan teoriaa, eikä esitetä yhä kovempia katastrofiväitteitä. Vaikka hiilidioksidi olisi voimakas kasvihuonekaasu (mitä se ei ole), niin mikä meidän suomalaisten osuus päästöistä globaalisti on? Prosentin tuhannesosia? Tilastokeskuksen mukaan Suomen hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet vuodesta 1990 lähtien 22 %. Jokohan alkaisi riittää? Jäätikkökairausten perusteella tiedetään, että hiilidioksidin määrän nousu ilmakehässä on todennäköisesti seurausta lämpötilan noususta, eikä päinvastoin, sillä lämpötila nousee ensin ja hiilidioksidin määrä vasta sitten.

Ehdankin, että jokainen etsii itse monipuolista tietoa netistä ja muodostaa oman mielipiteensä, sillä vallalla on laajalti joukkohysteria, eivätkä sellaiset uutiset myy, joissa todetaan, että ’näyttäähän tuo ilmasto normaalisti vaihtelevan’. Ehdotan, että aloitat haun sanoilla ’ilmastorealismia’, ’The Great Global Warming Swindle’ tai ’Confessions of a Greenpeace Dropout – Dr Patrick Moore’:


Selvyyden vuoksi totean etten ole ’ilmastodenialisti’. Ilmastonmuutos on todellinen luonnollinen ilmiö kuten se on ollut koko maapallon olemassaolon ajan. Ihmisellä on ilmastoon jokin, todennäköisesti pieni, vaikutus.

Tämä kirjoitus on ilmestynyt alun perin Uuden Suomen Puheenvuoroja -blogissani.