Välillä törmää materiaaliin, josta ensimmäisenä ajattelee, että se on vitsi, huijaus tai vähintään Keijo Kaarisateen tuotosta. Törmäsin tällaiseen twitterissä muutama päivä sitten. Ehkä asia on aiemminkin ollut esillä, mutta ei se ole ainakaan minun silmiini osunut. Rupesin kaivamaa asiaa ja valitettavasti kyse ei ole vitsistä, vaan se on täyttä totta.
Sisäministeriön julkaisu 25/2017 on huimaa luettavaa. Kohdassa 7.1.3 Skenaario 3: ”Vakava kriisi” – 1.000.000 turvapaikan hakijaa vuodessa on mm. seuraavat maininnat:
Yllä olevassa tekstissä väläytellään mm. pakolaisten kotimajoittamista, ilmeisesti pakolla. Myös ajoneuvot voitaisiin ottaa ’viranomaiskäyttöön’.
Poliittisen kriisin sivuuttamisella taidetaan tarkoittaa demokratian kuoppaamista ja vallankaappausta nimittämällä ’tilapäishallinto tai virkamieshallitus’. Kukahan hallituksen nimittäisi? Vihreä sisäministeri Maria Ohisalo? Protestoijat hiljennettäisiin EU:n kriisinhallintajoukoilla?
Turvapaikanhakijat itse mukaan järjestyksen ylläpitoon? Anteeksi kuinka? Osana poliisia? Aseistettaisiin turvapaikanhakijat kantaväestöä vastaan? Yllä mainitaan turvapaikanhakijoiden muodostavan turvallisuusuhkia muille turvapaikanhakijoille. Entäs kantaväestöä kohtaan? Nuoret irakilaismiehet osaavat käsitellä asetta, sillä merkittävä osa heistä on sotilaskarkureita, kuten Ilta-Sanomien jutussa olleesta Migrin edustajan lausunnosta ilmenee:
Edellisen hallituksen aikana tehty suunnitelma tai skenaario, millä nimellä sitä nyt sitten haluaa nimittääkään, on nykyhallituksen ja vihreän sisäministerin käsissä erittäin vaarallinen. Mitä tehdään, jos Euroopan läpi taas vaeltaa Tornion rajalle iso joukko maahanpyrkijöitä?
Siltä varalta, että dokumentti salaperäisesti ’häviäisi’ hallituksen sivuilta, niin se löytyy myös tästä.
Alla oleva teksti on käännös saksankielisestä artikkelista. Artikkelin jälkeen muutamia omia huomioitani (OT).
Satoja tieteellisiä tutkimuksia ilmanpaineen vaihtelujen terveysvaikutuksista ihmisiin ja eläimiin on jo tehty. Ilmanpaineen vaihtelu on ääntä, infraääntä. Räjähdyksen tuottama ilmanpaineaalto voi aiheuttaa ihmisessä akuutin tappavan keuhkorepeämän, koska kun paineaalto leviää keuhkoputkien hienoimpiin haaroihin ja keuhkorakkuloihin, kudos kuormittuu äärimmilleen ja repeää. Tuulivoimalan roottorin ilmanpaineen vaihtelut eivät riitä tappamaan ihmistä heti, mutta herkät lepakot kuolevat juuri tällä tavalla. Lähellä pyörivää tuulivoimalan siipeä ne putoavat elottomina alas ilman että olisivat edes koskettaneet siipeä tai että ilmanpyörteet olisivat katkaisseet niiden siivet. Tämän ilmiön nimi on barotrauma.
Onneksi näiden paineaaltojen voimakkuus heikkenee, mitä kauemmas tuulivoimalasta mennään. Ja tässä mielipiteet eroavat toisistaan. Millä etäisyydellä näitä ääni- ja infrapäästöjä voidaan pitää vaarattomina? Joka tapauksessa äskettäin julkaistut WHO:n ohjeet vahvistavat, että melu on yksi tärkeimmistä ympäristöuhista fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle sekä väestön hyvinvoinnille.
Ongelma
Jo huomattavasti pienemmät ilmanpaineaallot rasittavat ihmisen kudoksia ja kuten laajat tutkimukset lentohenkilöstöstä ja eläinkokeista (Castello Branko / Alvez Pereira) ovat osoittaneet. Ne eivät aiheuta suurta, välittömästi kuolemaan johtavaa keuhkorepeämää, mutta altistumisen kestosta riippuen seuraa mikroskooppisia vammoja etenkin rintakudoksissa, mutta myös muissa kehon osissa. Kävi myös ilmi, että voimakkaat infraäänet aiheuttavat saman vahingon lyhyempinä ajanjaksoina kuin heikot infraäänet pitempinä ajanjaksoina. Me tiedämme, että krooninen vamma ja siihen liittyvä tulehdus eivät voi vain edistää taipumusta syöpään ja rasittaa koko kehoa, vaan jatkuva arpien muodostuminen voi myös tehdä aiemmin joustavista elimistä jäykkiä. Esimerkiksi ihmisillä ja eläinkokeissa esiintyi enemmän keuhkofibroosia, sydänkammion jäykistymistä ja tietysti ongelmia herkissä kuulo- ja tasapainoelimissä ja muita muutoksia. Professori Vahlin (Mainzin yliopisto) äskettäiset tutkimukset osoittivat sydänkudosten huomattavaa heikkenemistä, kun ne ovat altistuneet infraäänelle. Tästä eivät vaurioidu vain herkät ihmiset, vaan kaikki.
Kuinka viranomaiset käsittelevät näitä havaintoja?
Saksan viranomaisilla on aina ongelma tunnistaa tällaiset pitkäaikaiset vaikutukset hyvissä ajoin ja ryhtyä vastatoimiin. Tämä tietysti etenkin, jos haluaa antaa väestölle kuvan siitä, että pystyy hoitamaan heidän huolensa pätevästi yrittämällä pelastaa ilmaston yhä useammilla tuulivoimaloilla. Mutta kuka tahansa, joka ajattelee tämän toimenpiteen teknistä / taloudellista mielekkyyttä, tietää, että ennen kaikkea se on harhauttamista, sillä kansalaisten kaikilla rahoilla voisi toteuttaa paljon tehokkaampia toimenpiteitä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Koska, kuten lukuisat liittovaltion hallituksen itse tilaamat asiantuntijalausunnot osoittavat, tuulivoimalat säästävät tuskin mitään hiilidioksidia, eivätkä siksi ole tehokkaita ilmastonsuojelussa. Mutta se on toinen tarina.
Kesti liian monta vuotta ja maksoi monien leukemiaa sairastavien ihmisten elämän, jotka työskentelivät röntgenkuvaustehtävissä, että säteilyn haittojen ehkäisyyn saatiin pitävät säännöt. Samalla tämä esimerkki osoittaa myös, kuinka vastuutonta ovat viranomaisten ja liittovaltion ympäristökeskuksen perustelut, jotka lääketieteellisten yhdistysten ja ympäristöalan lääkäreiden selkeistä varoituksista huolimatta väittävät edelleen: mitä et voi nähdä ja kuulla, se ei voi vahingoittaa. Vastuun kantaminen on ihan jotain muuta. Etenkin terveyden suhteen on noudatettava varovaisuusperiaatetta.
Infraääni: ”Juokse henkesi edestä”
Pitkän aikaa oli mysteeri, miksi eläimet pakenevat maanjäristyksen alueelta useita päiviä ennen varsinaista maanjäristystä ikään kuin niillä olisi seitsemäs aisti. Nykyään tiedetään, että infraäänialueella sekä ilman että maan kautta välittyy ihmiselle havaitsemattomia esimaanjäristyksiä. Mutta ei pelkästään maanjäristyksiä, vaan myös monia hengenvaarallisia tapahtumia edeltävät matalat äänet ja infraäänet. Sellaisia tapahtumia ovat myrskyt, lumivyöryt, kivivyöryt, suurten eläinten liikkeet, eläinlaumat, metsäpalot. Itse asiassa Berliinin Charité-sairaalassa tehty tutkimus on osoittanut, että havaintokynnyksen alapuolella olevat infraäänet, siis myös unen aikana, laukaisevat aivokeskuksissa reaktioita, joista johtuu pelkoa, paniikkia, stressiä ja masennusta, tietoisuuden ulkopuolella. Siksi on oletettava, että tuulivoimaloiden tyypilliset infraäänet (kapeakaistaiset jaksolliset voimapiikit) sisältävät viestin: ”Sinua uhkaa vaara, juokse henkesi edestä!” Siis viesti, joka ei juuri auta nukahtamaan.
Krooniset vakavat unihäiriöt ja niiden dramaattiset fyysiset seuraukset, mukaan lukien sydänkohtaukset ja aivohalvaukset, ovat kärjessä asukkaiden valitusten luettelossa (katso videot osoitteessa www.DSGS.info). Saksassa, jossa tuulivoimaloita on koko maailmassa suhteellisesti eniten, unihäiriöt ovat saavuttaneet epidemian kaltaiset mittasuhteet.
Samaan aikaan tuulienergiaa tulisi rakentaa moninkertaisesti lisää, etäisyyksiä tulisi pienentää ja rakentaa yhä suurempia voimaloita, joiden infraäänipäästöt ovat yhä voimakkaampia.
Kuka ottaa vastuun?
Tämän selvästi lisääntyvän ongelman aiheuttavat tuulivoimateollisuuden insinöörit, teknikot ja fyysikot, joihin viranomaiset ja liittovaltion ympäristövirasto luottavat. Ja he toistavat mantran lailla: ”tuulivoimaloiden tuottama infraääni on vaaratonta”, koska sallituilla etäisyyksillä asuinrakennuksiin ei kuulu niin paljon ääntä, että se havaitaan tai voitaisiin havaita. Eikä kukaan lääkäri, joka on käsitellyt aihetta perusteellisesti, nouse ja sano, että kuormitus on kiistaton, otan vastuun. Nimenomaan tuulipuistojen operaattorit tai poliitikot eivät ota vastuuta terveyshaitoista, jotka liittyvät tähän ennennäkemättömän laajamittaiseen tekniseen kokeeseen väestössä. Toisaalta liittovaltion ympäristövirasto valitti pitkäaikaisten tutkimusten puutteesta, mutta ei edes pystynyt tekemään yksinkertaisia kyselyjä terveysongelmien tunnistamiseksi niillä alueilla, joilla ihmiset kärsivät tuulivoimasta.
Kuinka infraääni tulee asuntoihin?
Infraääni tunkeutuu asukkaiden asuinhuoneisiin monin tavoin. Viranomaiset ottavat huomioon vain äänen leviämisen tuulivoimalasta ”lähtöpisteestä” ilman kautta, kuten paljon siteeratussa LUBW-tutkimuksessa (https://pudi.lubw.de/detailseite/-/publication/84558).
Infraääntä vastaan ei ole olemassa mitään järkeviä suojausmahdollisuuksia. Se tunkeutuu heikentymättä rakennukseen ikkunoiden, kattojen ja jokaisen ilmarakosen läpi.
Tuulivoimalan värähtelyt kulkevat lattian kautta rakenteesta aiheutuvana meluna jopa kymmenien kilometrien etäisyydelle. Erityisen hyvin korkean pohjaveden alueilla, kuten pohjoisen ja Itämeren soilla, jäätyneessä tai kivisessä maassa. Sitten perustat ja seinät värisevät asukkaiden taloissa ja tuottavat usein huomattavasti korkeamman infraäänen asunnoissa kuin rakennuksen ulkopuolella. Yhdessä rakennuksessa, jossa vierailimme saadaksemme näyttöä infraäänen aiheuttamasta kärsimyksestä, tunsimme kellarin seinässä olevan tuulivoimalan aiheuttaman tärinän kädellä koskettaen (virallisesti sallitulla etäisyydellä!). Jos et enää voi asua talossasi tämän takia, vahinkojen todistustaakka kuuluu sinulle. Tämä pätee myös nk. seisoviin aaltoihin, jotka voivat jäädä rakennuksiin ja olohuoneisiin ja ovat silloin voimakkaampia kuin ulkona. On mahdollista, että useat tuulivoimaloiden ja tuulipuistojen aiheuttamien infraäänien pitkät aallot yltävät jopa useiden satojen metrien päähän, heijastuvat laaksojen seiniin ja rinteisiin ja siten vahvistuvat, jota asiaa ei lainkaan missään otettu huomioon. Toinen näkökohta, jota ei oteta huomioon paikallisten asukkaiden toisinaan dramaattisissa sairauksissa: tuulivoimaloiden lavat, kuten lentokoneiden siivet, aiheuttavat energiaa sisältäviä ja vakaita vetopyörteitä. Frankfurtin lentokentällä pyörteet yltivät taloihin 6 kilometrin päähän kiitoradalta, ja merellä sijaitsevien tuulipuistojen pyörteet voitiin vielä havaita 70 kilometrin päässä. Jos nämä pyörteet yltävät vähintään 2 kilometrin päähän tuulivoimalasta ja osuvat talon katolle, ne hajoavat ja vasta silloin niistä muodostuu infraääni.
On siis vain hurskas toive, että väestöä suojeltaisiin tuulienergian ilmeisiltä terveysriskeiltä 1000 metrin etäisyyssääntöjen avulla, ja luottamus viranomaisiin tässä asiassa ei ole mitenkään perusteltua. Liittovaltion ympäristövirasto yksinkertaisesti jättää huomioimatta vuosikausien huolenaiheet ja asiaan perehtyneiden lääkärien varoitukset.
Perustuslaillinen velvoite puntaroida asioita
Ilmastomuutoksen vastaisessa sodassa me saksalaiset julistimme tavoitteen pelastaa planeetta. Me uskomme naiivisti, että voimme saavuttaa tämän tavoitteen tuulivoiman avulla ripottelemalla tuulivoimaloita kaikille kukkuloille riippumatta siitä, onko se järkevää vai ei. Poliitikkomme siis selvästikin katsovat, että omalle väestölle aiheutuvat vahingot ovat hyväksyttäviä.
Tähän politiikkaan liittyy jopa monia perustuslaillisia huolenaiheita monilta tahoilta katsottuna. Erityisesti perustuslain lakimies prof. Murswiek (ks. FAZ, 21.11.2019) on vakuuttavasti osoittanut, että tuulivoiman lisääminen rikkoo perustuslain artiklaa 20, koska hallitus ei ole toistaiseksi pystynyt harkitsemaan asioita. Siitä huolimatta maaseudulle asennetaan yhä enemmän tuuliteollisuuslaitoksia.
On jo kauan ollut aika arvioida uudelleen tuulienergian lisääntyminen ottaen huomioon hyödyt, riskit ja haitat. Meidän kansalaisten on nyt vaadittava arviota selvästi ja äänekkäästi. On pelättävissä, etteivät tiedotusvälineemme, ”neljäs valta”, kykene täyttämään tiedottamistehtäväänsä ja että poliitikkomme tekisivät mitään asian eteen omasta aloitteestaan.
Toistaiseksi yksikään puolue ei ole antanut teknologiavaliokunnalle tehtäväksi punnita kaikkia luonnolle ja ihmisille aiheutuvia riskejä ja haittoja täysin holtittomassa energiapolitiikassamme. Miksi? Nousee kysymys, eivätkö puolueemme halua ylipäänsä kuulla järjen ääntä vai pelkäävätkö he jo, että heidät niistä tuomitaan?
Yllä olevat terveysriskit eivät ole ainoita, mitä tuulivoimaloihin liittyy. Eläimistölle tuulivoimalat ovat tappavia, kuten ao. videossa oleva kotka saa huomata.
Linnut ja lepakot eivät ole ainoita lentäviä eläimiä, jotka tuulivoimaloista kärsivät. Tuulimyllyt tappavat lentäviä hyönteisiä valtavia määriä. Tuulimyllyjen siivet saattavat olla niin hyönteisten kuorruttamia, että niitä joudutaan pesemään.
Saksassa tuulivoima on osoittaunut erheeksi. Alla oleva lainaus on Aamulehden kirjoituksesta:
”Saksan energiakäänne on osoittautumassa suureksi poliittiseksi virheeksi. Sen kustannukset kansalaisille on arvioitu 1 000 miljardin euron luokkaan kun on päätetty ajaa alas ydinvoima ja luopua hiilestä niin, että nämä korvataan uusiutuvalla energialla kuten tuulivoimalla sähkön tuotannossa.”
”Maan hiilidioksidipäästöt eivät ole vähentyneet 29 000 tuulivoimalasta huolimatta ja sähkön hinta on Euroopan korkein. Koko tuulivoimala-ala on ajautunut kriisiin. Tuulivoimaloiden valmistajia on mennyt konkurssiin, on jouduttu raskaisiin toimialarationalisointeihin ja alalta on hävinnyt 26 000 työpaikkaa.”
”Tuulivoimaa vastustaa Saksassa 1 100 kansalaisjärjestöä.”
Tuulivoimaloiden muodostamasta jäteongelmasta on blogissani aiempi kirjoitus. Erityisesti myllyjen lavat ovat hankalaa tavaraa. Tuulivoimaloiden haitoista yleisemmin on myös aiempi kirjoitus.
Luin vihdoin kirjan, joka on ollut pitkään lukulistallani. Suomen ulkoministeriössä pitkään palvellut diplomaatti Matti Kääriäinen kirjoitti vuonna 2015 kirjan Kehitysavun kirous, joka ”sai demareille ja vihreille täyshälytyksen päälle” kuten Verkkouutiset kirjoitti. Kääriäinen toimi pääasiassa kehitystehtävien parissa, viimeisinä vuosinaan ulkoasiainneuvos Kääriäinen oli suurlähettiläänä.
Harvoin saa lukea näin suoraa tekstiä. Kritiikkiä ei todellakaan säästellä. Alla muutama lainaus kirjasta.
”Ikuista taistelua käytiin projektiautoista, joihin paikalliset johtajat kovin mielellään halusivat päästä käsiksi, vaikka ne oli tarkoitettu suomalaisten asiantuntijoiden kuljetustarpeisiin. Kehitysavulla hankitut, hienot nelivetoautot ovatkin olleet näihin päiviin asti kaikkein halutuimpia kehitysyhteistyötuotteita.”
”Yksi pysyvä seuraus kehitysyhteistyöstämme Somaliassa oli myös tuolloin alkanut pakolaisvirta Suomeen.”
”Nykyisin Afrikka kuitenkin tuottaa henkeä kohden vähemmän maataloustuotteita kuin 50 vuotta sitten, jolloin kehitysapua alettiin laajemmassa määrin Afrikalle antaa.”
”Todellisuudessa apu on tehokkaasti estänyt paikallista tuotantoa kehittymästä. Lisäksi se on tuhonnut paikallisten viljelijöiden motivaation ja kilpailukyvyn.”
”Kehitysyhteistyön laatu oli yleisesti ottaen heikkoa eikä osoittanut viitteitä kestävistä tuloksista. Projektien suunnittelu ja tulosjohtaminen olivat riittämättömiä. Niiden perusteella ei yleisesti ottaen pystynyt seuraamaan hankkeen edistymistä, mittaamaan tuloksia tai analysoimaan riskejä.”
”Teemana oli hankkeiden kyky tulla toimeen ja jatkaa aktiviteetteja sen jälkeen, kun Suomen apu loppuisi. Asiaa kutsutaan englanniksi termillä sustainability . Kuvasin laveasti apuriippuvuuden taustoja ja kysyin läsnäolijoilta, josko kukaan heistä osaisi kertoa mitä sustainability oikein käytännössä heidän työlleen tarkoittaa. Vallitsi hetken syvä hiljaisuus, mutta sitten yksi käsi nousi ylös. ”Se tarkoittaa sitä”, ilmoitti kokenut naisedustaja itsevarmalla tyylillä, ”että hyvissä ajoin ennen kuin Suomen tuki loppuu, meidän tulee löytää uusi avunantaja jatkamaan tukea. Esimerkiksi Saksa tai Ruotsi.” Tähän vastaukseen tiivistyy yksi kehitysyhteistyön keskeisimmistä epäonnistumisista.”
”Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt niissä maissa, jotka eivät ole saaneet kehitysapua, mutta se on jopa lisääntynyt niissä maissa, jotka ovat olleet kehitysyhteistyön erityisenä kohdealueena. Eniten äärimmäinen köyhyys on vähentynyt Kiinassa ja muissa nousevissa talouksissa, joiden kehityksessä kehitysyhteistyöllä ei ole ollut mitään roolia. Huonointa kehitys on ollut kehitysyhteistyön pääkohdealueella eli Saharan eteläpuolisissa maissa.”
”Suomen kehitysyhteistyöstä tehtyjen metaevaluointien havaintojen valossa kehitysyhteistyöllämme ei näytä olevan vaikutusta köyhyyden vähenemiseen, eikä Suomi myöskään ole kiinnostunut mittaamaan avun vaikuttavuutta.”
”Toinen myytti on se, että kehitysavulla voidaan vaikuttaa maiden demokratiakehitykseen ja hyvän hallinnon vahvistumiseen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Käytännössä pyrkimykset länsimaisten demokratiakäytäntöjen luomiseksi köyhiin kehitysmaihin ovat tuottaneet päinvastaisen tuloksen. Ne ovat heikentäneet demokratian ja hyvän hallinnon toimivuutta. Asiaa on selvitelty useissa tutkimuksissa.”
”Maailmanpankin tutkimuksessa The Curse of Aid (Avun kirous) vuodelta 2005. Tutkimuksen johtopäätös on, että kehitysapu on demokratian kehittymisen kannalta vielä suurempi kirous kuin luonnonvarat. Ne ovat ohjanneet kohdemaiden hallintoa kilpailemaan siitä, kuinka hyötyä eniten saadusta kehitysavusta sen sijaan että energiaa käytettäisiin maan todelliseen kehittämiseen.”
”Kolmas kehitysyhteistyöhön liittyvä myytti kuuluu: kehitysyhteistyö on yhteistyötä ja perustuu aidosti kohdemaiden omistajuuteen ja niiden omien pyrkimysten kunnioittamiseen . Todellisuus on juuri päinvastainen. Tämä johtuu siitä, että kaikista puheista huolimatta avunantajille on ollut mahdotonta hyväksyä kehitysmaiden analyyseja omasta tilanteestaan ja tarpeistaan. Kehitysyhteistyöhön juurtunut lähtökohta on, että kehitysmaat ovat kehitysmaita juuri siksi, että ne eivät tiedä mikä niille olisi hyväksi.”
”Kriittisen toiminnan ongelmallisuus ulkoministeriössä oli tullut esiin jo aiemmin laajan niin sanottua tulosperustaista johtamista koskevan ulkoisen evaluoinnin yhteydessä. Loppuraportissaan evaluoijat toteavat UM:n toimintakulttuurin olevan tulosperustaiselle toiminnalle vastakkaista:”
”Riskien ottamisen sijaan niitä vältellään. Virkamiehille tärkeintä on uraeteneminen eikä riskejä haluta ottaa. On tärkeintä olla samaa mieltä enemmistön kanssa ja virheitä on helpoin vältellä, kun ei tee päätöksiä lainkaan.”
”Kriittisen ajattelun perinne ei ole vahva monissakaan organisaatioissa eikä etenkään ulkoministeriössä, jossa totuudet tulevat ylhäältä annettuina.”
”Tärkeintä on saada yksityissektorin valtavat resurssit yleisen hyvän palvelukseen.”
”Uusi kehitysagenda tarkoittaa ennen kaikkea ”hyvän hallinnon” toteuttamista globaalilla tasolla .”
”Todelliseen muutoksen tähtäävä kehityspolitiikka olisi enemmänkin rikkaisiin maihin ja niiden yrityksiin kohdistuvaa toimintaa kuin kaivojen kaivamista kehitysmaihin.”
”Kesti yli 30 vuotta ennen kuin pystyin tunnustamaan, että kehitysapu ei nykyisellään toimi.”
Kirjan ilmestyessä vuonna 2015 jopa Yle teki asiasta jutun. Näinköhän tekisi enää nykypäivänä? Ylessä on ollut nähtävissä historian uudelleenkirjoitusta. Esimerkiksi Ylen MOT-ohjelman Jääkausihälytys -dokumentti on piilotettu Ylen arkistosta.
Kyllähän minä tiesin, että kehitysavusta suuri osa menee hukkaan, mutta en tajunnut, että tilanne on noin paha. Rahaa ja resursseja on sata vuotta kaadettu Afrikan kankkuloiden kaivoihin. Suosittelen kirjaa silmät avaavana lukukokemuksena.
