Kirjoitin tähän blogiin 6.8.2020 analyysin talven 2019-2020 kokonaiskuolleisuudesta, jossa kävin läpi ylikuolleisuutta tuon talven osalta. Olen tehnyt nyt tähän vastaavan analyysin viimeisimmästä talvesta 2020-2021.
Analyysissä on hyödynnetty aiempaan tapaan tilastokeskuksen viikottaisia kuolleisuuslukuja. Yllä olevassa taulukossa ovat luvut ns. räkätautikaudesta, eli syksyn viikosta 40 kevään viikkoon 20. Viimeisimmän talven luvut ovat viikosta 41 viikkoon 20, sillä vuodessa 2020 oli 53 viikkoa ja viikkojen määrän on vertailussa oltava sama 33.
Luvuista havaitaan, että kokonaiskuolleisuudessa on palattu varhaisempien vuosien tasolle hieman alhaisempien parin vuoden talvista. Kokonaisuutena erot vuosien välillä ovat hyvin vähäisiä. Mikäli graafien palkit piirrettäisiin pohjasta asti, erot olisivat tuskin havaittavia.
En ole yo. laskelmassa huomioinut pientä väestönkasvua (2019=>2020 8501 henkilöä), enkä ole tehnyt ikävakiointia, jotka molemmat laskisivat hieman prosentuaalista kuolleisuutta. Ikävakiointi olisi ehkä jatkossa järkevää tehdä, sillä sotien jälkeen vuosina 1946-1955 syntyneet ns. suuret ikäluokat alkavat tulla siihen ikään, jolloin he kuolevat. Noina vuosina syntyi noin 100.000 suomalaista ja lähivuosina kokonaiskuolleisuus tulee olevaan vastaavasti korkeampaa. Esimerkiksi Ruotsissa väestönkasvu ja ikävakiointi on tehtävä, sillä niiden vaikutus on huomattavasti suurempaa. Ruotsin lukuja olen analysoinut erikseen – niissäkään ei näy mitään ihmeellistä.
Tarkasteltaessa pidemmän aikavälin viikottaista kuolleisuutta, on havaittavissa pientä aaltoilua kuolleisuudessa talvien räkätautien erottuessa kohoumina. Pari viimeistä vuotta tai talvea eivät erotu aiemmista vuosista.
Sama tilanne nähdään myös EuroMoMo-tietokannasta:
Kun lukuja tarkastelee, niin herää luonnollisesti kysymys, että missä se väitetty koronaepidemia, saati -pandemia piileskelee? Ei sitä ainakaan Suomessa ole. Samaa on kysynyt mm. professori Paul Lillrank. Yleisin vastaväite on, että vähäinen kuolleisuus johtuu onnistuneista torjuntatoimista. Nyt on vain niin, että jo noin sata vuotta on tiedetty, ettei virusepidemioita hillitä maskeilla ja rajoitustoimilla ja aivan viime vuosina tämä vanha tieto on vain vahvistunut.
Tyypillisistä kokonaiskuolleisuusluvuista voi olla iloinen myös siinä mielessä, etteivät luvut osoita merkittävää kuolleisuuden lisääntymistä myöskään koronarokotuksista johtuen. On tosin huomattava, että satojenkin ihmisten kuolleisuus hukkuu suurten kokonaislukujen joukkoon. Koronarokotusten pitkäaikaisia vaikutuksia näemme vasta tulevina talvina.