Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä on jälleen kiihtynyt samalla kun Putinin Venäjä hyökkää kohti Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa. Putinistit ja Nato-trollit, sekä hätääntyneet kansalaiset pyrkivät jakamaan Suomen kansan vain kahteen luokkaan – joko olet putinisti tai sitten Nato-trolli. Mihin on unohtunut Suomen perinteinen linja pysytellä puolueettomana, jolla on tähän asti pärjätty hyvin 78 vuotta?
Voi havaita, että Suomea ohjaillaan sekä valtalehdistön, että joidenkin poliitikkojen toimesta Naton suuntaan. Todella ikäviä rimanalituksiakin tulee – kokeneet toimittajat ovat syyllistämässä kokonaisia kansoja ja yllyttämässä vihaan. Eivät Suomessa asuvat venäläissyntyiset tai venäjänkieliset, varsinkaan lapset, ole syyllisiä Putinin toimiin.
Onko kansa valmis ottamaan riskin Venäjän vastatoimista, jos Natoon liitytään? Mitä Natoon liittymisellä saavutettaisiin? Mitä sillä voitaisiin hävitä? Yritän tässä kirjoituksessa tuoda omia näkemyksiäni esiin, sillä kävin muutama päivä sitten puhelun erään arvostamani poliittisen vaikuttajan kanssa – hänelle oli joistain twiiteistäni jäänyt käsitys, että olen Natoon liittymisen kannalla. Erityisesti häntä oli jäänyt mietityttämään koska jaoin Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon venäjänkielisen puheen. Olin lähes täydellisesti samaa mieltä Halla-ahon kanssa tuon puheen sanomasta.
Samaa mieltä oleminen juuri tuosta puheesta ei tarkoita, että olisin kaikesta samaa mieltä Halla-ahon kanssa. Pyrin yleensäkin kuuntelemaan ihmisen kulloisenkin sanoman, enkä luokittelemaan ihmistä yhden mielipiteen perusteella johonkin lokeroon. Tästä puheesta olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä – Venäjän hyökkäys Ukrainaan on yksiselitteisesti väärin. Tyrannin voima ei ole hänessä itsessään, vaan niissä ihmisissä jotka häntä tottelevat. Tämän Halla-aho tuo karusti esille. Selityksiä ja syitä sotaan voi aina olla ja niitä voi tarvittaessa keksiä. Ukrainan tilanne on ollut noin kahdeksan vuotta hankala. Etniset venäläiset Ukrainan alueella ovat kokeneet sortoa, tämä lienee selvää. Mutta onko se pätevä syy puuttua naapurimaan sisäisiin asioihin? Ei tietenkään.
Sen sijaan Halla-ahon twiittailuihin Naton tuomisesta mukaan sotaan en voi mitenkään yhtyä. Halla-ahon ehdotus on erittäin vaarallinen, sillä Venäjä on edelleen ydinasevalta. Miksi Halla-aho haluaa laajentaa konfliktia? Eikö hän muista miten ensimmäinen maailmansota syttyi? Tällä kertaa kyseessä voi olla viimeinen sota, sillä sitä ei välttämättä sodita pelkillä konventionaalisilla aseilla.
Suomen kyky puolustautua on Ukrainaan verrattuna aivan eri tasolla. Me emme ole toisen maailmansodan jälkeen unohtaneet maanpuolustusta. Me tiedämme, ettei Venäjän johdon sanomisiin voi luottaa.
Muutamia esimerkkejä Suomen puolustuskyvystä:
– Moni ei tiedä sitä, että Suomen armeija on yksi maailman suurimmista. Suomi saa aseisiin miljoona miestä. Lähes kaikki miehet on koulutettu taistelemaan ja ensilinjan kalustoa löytyy 280.000 miehelle. Tämän lisäksi pelkästään siviileillä olevia aseita on noin 1,5 miljoonaa.
– Puolustustahto on korkealla tasolla lähes mihin tahansa maahan verrattuna.
– Yleisin väite on, että ilmavoimissa on vain 60 hävittäjää. Tämä ei pidä paikkaansa. Hawk-harjoitushävittäjiin on aseistus olemassa. Todellisuudessa Suomen hävittäjiä on siis 120 kappaletta.
– Suomen ilmapuolustus on korkealla tasolla. Haluaisinpa nähdä venäläisen koneen ohjaajan ilmeen, jos hän tosipaikan tullen joutuisi rynnäköimään Suomen ilmapuolustusta vastaan.
– Suomen tykistö on erittäin suuri. Vuonna 2016 puolustusvoimat liputti näkyviin, että se on kaksi kertaa suurempi kuin on aiemmin ilmoitettu. Nykyaikaisia konflikteja tutkittaessa on havaittu, että toisin kuin luullaan, tykistö aiheuttaa suurimman osan tappioista. Nykyaikaiset ammukset ovat vielä lisänneet tykistön iskuvoimaa ja rakettiaseet kantamaa. Jokainen neliömetri on kartoitettu tykistön iskuja varten.
– Suomella on valmiit suunnitelmat Venäjän invaasiota vastaan. Katseltuani kuvia Ukrainasta, minua on esimerkiksi hämmästyttänyt, että panssariajoneuvot seisovat keskellä tietä, eikä mitään muita esteitä ole. Suomessa tehtäisiin kaikkiin kriittisiin paikkoihin sulutus, eli tiet kaivettaisiin auki ja paikat miinoitettaisiin. Suomen rikkonaisessa maastossa kolonnan pysähtyminen kilometrien mittaisiin letkoihin aiheuttaisi Suomen tykistön välittömän kiinnostuksen.
Suomeen hyökkääminen olisi venäläisille karmea kokemus. Vastassa olisi hyvin varustautunut, motivoitunut puolustaja ja puolustajaa suosiva maasto. En pidä edellä mainituista syistä Venäjän uhkaa akuuttina tai todennäköisenä. Tosin suurvaltajohtajien aivoituksista ei tiedä. Viisainta on lähteä siitä, että hyökkäys voi tulla ja varustautua sen mukaan. Jos haluat rauhaa, varustaudu sotaan.
Venäjä on muuttunut. Onko Putin tajunnut muutoksen suuruuden? Venäläiset ovat olleet kansainvälisen tietovirran äärellä jo kymmeniä vuosia. Propagandaa ei enää niin helposti uskota. Kuinka motivoituneita venäläiset sotilaat ovat hyökkäämään naapurimaan kimppuun? Omaa maataan puolustavat ukrainalaiset näyttävät pärjäävän yllättävän hyvin materiaalipuutteista huolimatta. Väistämättä tulee Talvisota mieleen.
Oletan Putinin tavoitteiden olevan rajattuja. Ei kai hän kuvittele hallitsevansa 44-miljoonaista kansaa vastoin heidän tahtoaan? Sodan jälkeen? On mahdollista, että Putin kaatuu Ukraina-hyökkäyksen johdosta. On myös muistettava, ettei Putin elä ikuisesti. Tilanteet muuttuvat. Viro ja muut Baltian maat hakeutuivat Naton jäseniksi tilanteessa, jossa Venäjä oli sekasortoisessa tilassa. Muutamista ongelmista huolimatta Viron, Latvian ja Venäjän suhde rajanaapureina on ollut toimiva. Jos Suomi olisi liittynyt samassa yhteydessä Natoon, olisi tilanne luultavasti sama. Kysymys siitä, onko Venäjän naapurimaa Naton jäsen vai ei, ei ole relevantti, vaan siitä, miten Venäjän johto asiaan haluaa suhtautua. Ukrainan kyseessä ollessa Putin on halunnut nähdä asiassa ongelman.
Mitä hyötyä Nato-jäsenyydestä voisi Suomelle olla? Nopeasti tulevat mieleen tiedustelutiedot ja varustetäydennykset, mutta nämä saadaan muutenkin. Suomihan on jo Naton rauhankumppani ja ns. isäntämaasopimus on olemassa. Ukrainaankin virtaa tällä hetkellä mm. panssari- ja ilmatorjunta-aseistusta, vaikka Ukraina ei ole Naton jäsen.
Entä mitä haittaa Nato-jäsenyydestä voisi olla? Paljonkin. Lähinnä siksi, että Venäjän johto haluaa nähdä asiassa ongelman. Painostustoimia on vaikea ennakoida – ne voivat olla mitä tahansa mitä Putinin mieleen juolahtaa.
Venäjän toimien lisäksi Nato-jäsenyys olisi jälleen yksi keino sitoa Suomi haitalliseen ylikansalliseen organisaatioon. Jos katsotaan, millainen tyrannia koronan varjolla on länsimaihin luotu, niin suomalaisten sortaminen ulkomaisin Nato-joukoin jonkinlaisen kriisitilan varjolla on mahdollinen skenaario. Suomalaisia rauhallisia koronatyranniaa vastustavia mielenosoittajia pamputtamassa saattaisi olla esimerkiksi turkkilaisia Nato-joukkoja.
Nato halunnee Suomen mukaan myös Baltian maiden puolustuksen vuoksi ja ehkä muihinkin operaatioihin. Suomen asevelvollisuusarmeija on laadukas ja iso. Asevelvollisuusarmeijassa puolustukseen on käytettävissä ikäluokkien parhaimmisto. Sotaharjoituksissa on havaittu, että suomalaiset hyvin koulutetut reserviläiset pärjäävät erinomaisesti verrattuna palkkasotilaisiin. Mutta haluammeko mukaan isojen maiden konflikteihin?
Oma näkemykseni on, että Suomen on pysyttävä erossa isojen maiden kahinoista ja oltava sovittelija. Tämä ei tarkoita, etteikö voisi selvästi sanoa, että Venäjän toimet Ukrainassa ovat väärin. Eikä se tarkoita myöskään Nato-liittoutumista. Mutta minä olenkin itsenäisyysmies ja sitä mieltä, että meidän on hoidettava oma puolustuksemme luottamatta muiden apuun. Nato-kiima erityisesti nyt on vaarallista. Meillä ei ole mitään syytä tuntea myöskään pelkoa. Pelko on huono päätöksenteon pohja. Pysykäämme Suomen pitkäaikaisella liittoutumattomuuden linjalla.
Ossi Tiihonen
kansalaisaktivisti
Vapauden liiton puheenjohtaja