Olen seurannut nyt neljä vuotta kokonais- ja ylikuolleisuutta Suomessa. Kiinnostuin asiasta ns. ’koronapandemian’ vuoksi, sillä kiinnitin huomiota jo vuonna 2020 siihen, ettei tämä ’pandemia’ näkynyt kokonaiskuolleisuudessa käytännössä mitenkään, vaikka media, poliitikot ja virkamiehet väittivät ruumiskasojen ulottuvan taivaisiin. THL on aiemmin seurannus ns. talven influenssakauden, viikkojen 40-20 kuolleisuutta. Tästä en ole nähnyt enää päivityksiä vuosiin. Jokainen voi miettiä miksi.
Asiassa oli paljon muutakin hämärää – rokotepropaganda oli valtavaa ja sitä puskettiin jopa täysin perusoikeuksien vastaisesti pakolla ihmisille. Kulkemista rajoitettiin, työpaikkojen menetyksellä uhattiin ja niitä myös menetettiin täysin laittomien koronarokotusvaatimusten vuoksi jne.
Aiemmat tätä aihetta käsittelevät kirjoitukseni löytyvät näistä linkeistä:
https://ossitiihonen.com/2020/08/06/talven-2019-2020-rakatautikausi-oli-suomessa-lieva-mukaan-lukien-koronaepidemia-covid-19/
https://ossitiihonen.com/2021/07/02/talvella-2020-2021-ei-edelleenkaan-ylikuolleisuutta/
https://ossitiihonen.com/2022/06/23/talvella-2021-2022-karmeaa-ylikuolleisuutta/
Entäpä viimeisin talvi 2022-2023? Huonolta näyttää. Kuten otsikkokuvasta näkyy, kuolleisuus on tilastokeskuksen lukujen perusteella edeltävän talven 2021-2022 tavoin korkealla. Korkeammalla kuin tilastokeskuksen odotuskäyrät antaisivat odottaa. Positiivinen seikka on se, että kuolleisuuden kasvu ei näytä kiihtyvän. Jos kuolleisuuden nousu edelleen kiihtyisi, olisi ns. piru merrassa. Vielä nykyistä enemmän.
Toistan jälleen oleellisen havainnon: Talvina 2019-2020 ja 2020-2021, jolloin ns. pandemian olisi pitänyt niittää väkeä, kokonaiskuolleisuudessa ei näy merkittävää eroa aiempiin vuosiin tai tilastokeskuksen ennusteisiin. Kuolleisuus alkaa nousta vasta toisesta koronarokotuskierroksesta lähtien, touko-kesäkuussa 2021.
Viikottaisissa kokonaiskuolleisuuden luvuissa näkyy nousevia käyriä. Sekä piikkien (sic!) korkeus, että pohjataso nousee.
Tilastokeskus julkaisi koko vuotta 2022 koskevat karut kuolleisuusluvut 21.4.2023:
Kalenterivuoden käyttämisessä kuolleisuuden laskennassa on se ongelma, että se katkaisee räkätautikauden keskeltä ja vuosittaiset luvut voivat heitellä merkittävästi sen mukaan, kummalle puolelle vuodenvaihdetta sen talvinen epidemia ajoittuu. Tämän vuoksi tein graafin kesästä kesään, eli viikosta 27 (heinäkuun alku) viikkoon 26 (kesäkuun loppu). Näiden lukujen perusteella kuolleita on ollut kolmena viimeisenä vuotena noin 16.000 enemmän yhteensä kuin mitä pitkäaikainen kuolleisuus antaisi olettaa.
Väestön ikääntyminen, eli kuolleisuusiässä olevien ikäluokkien kasvu selittää tästä osan, mutta verrattaessa tilastokeskuksen odotuksiin, tämä ei ole kuin osatekijä.
Kasvaneeseen kuolleisuuteen kun yhdistetään tuore tieto alkuvuoden 2023 ennätyksellisen pienestä syntyvyydestä, voidaan todeta Suomen olevan valtavien haasteiden edessä:
”Syntyvyyden lasku on tänä vuonna edelleen jatkunut, sillä viimeisen 12 kuukauden (heinäkuu 2022–kesäkuu 2023) ennakolliseksi kokonaishedelmällisyysluvuksi kertyi 1,28. Luku on ennätyksellisen alhainen”, yliaktuaari Joonas Toivola kertoo.”
Myös media on havahtunut siihen, että jotakin kummallista tapahtui vuonna 2022. Sekä viranomaiset, että media jättävät kuitenkin johtopäätökset syistä tekemättä ja kiertelevät kuolleisuuden nousun yhteyttä koronarokotusten ajoituksiin.
Ongelmana poliitikkojen osalta on se, että suurin osa nykyisistä poliittisista päättäjistä on ollut mukana koronakusetuksessa itse. Jos he ottaisivat kantaa tähän asiaa, kuten heidän pitäisi, he myöntäisivät olleensa itse tekemässä tuhoisia päätöksiä. Seuraavana kysyttäisiin tietenkin myös poliittisten päättäjien vastuuta päätöksistä.
Emme voi siis odottaa tämänkään asian perusteellista läpikäyntiä nykyisten päättäjien vallassa ollessa, joskin Orpon hallituksen ohjelmassa on asiasta korulauseita. Nämä lauseet lähtevät siitä valheellisesta lähtökohdasta, että itse koronaepidemia olisi ollut erityisen vaarallinen, vaikka vaarallisia olivat nimenomaan sen aiheuttamat toimenpiteet. Vuoden 2021 syksyllä blogissani oleva Korruptiopandemia-kirjoitus kuvaa paremmin todellisuutta ja on edelleen ajankohtainen.
