fbpx

Kategoria: Terveydenhoito

Talven 2023-2024 kokonaiskuolleisuus yhä korkealla tasolla

Olen seurannut nyt viisi vuotta kokonais- ja ylikuolleisuutta Suomessa. Kiinnostuin asiasta ns. ’koronapandemian’ vuoksi, sillä kiinnitin huomiota jo vuonna 2020 siihen, ettei tämä ’pandemia’ näkynyt kokonaiskuolleisuudessa käytännössä mitenkään, vaikka media, poliitikot ja virkamiehet väittivät koronaviruksen aiheuttavan suurta kuolleisuuden lisäystä.

THL on aiemmin seurannus ns. talven influenssakauden, viikkojen 40-20 kuolleisuutta. Tästä en ole nähnyt enää päivityksiä vuosiin. Jokainen voi miettiä miksi. THL sivuilla asia vain todetaan seuraavasti:

Luulisi, että juuri ’pandemian’ aikaan olisi tärkeää seurata räkätauteja, joihin korona kuuluu. Koronavirukset aiheuttivat aiemmin 10-20 % räkätautikuolleisuudesta. THL toimii juuri päinvastoin. Miksi? Voi olettaa, että siksi, että luvut paljastaisivat oleellisen seikan:
Talvina 2019-2020 ja 2020-2021, jolloin ns. pandemian olisi pitänyt niittää väkeä, kokonaiskuolleisuudessa ei näy merkittävää eroa aiempiin vuosiin tai tilastokeskuksen ennusteisiin. Kuolleisuus alkaa nousta vasta toisesta koronarokotuskierroksesta lähtien, touko-kesäkuussa 2021.

Asiassa on paljon muutakin hämärää – rokotepropaganda oli valtavaa ja sitä puskettiin jopa täysin perusoikeuksien vastaisesti pakolla ihmisille. Kulkemista rajoitettiin, työpaikkojen menetyksellä uhattiin ja niitä myös menetettiin täysin laittomien koronarokotusvaatimusten vuoksi jne. THL lopetti muiden räkätautimikrobien seurannan ja keskittyi pelkästään koronaviruksiin jne. jne. Asiantuntijan synteesi jo vuoden 2021 syksyltä koostaa blogini Korruptiopandemia-kirjoituksessa oleellisimmat asiat yhteen.

Valitettavasti ei voi todeta, että joukkopsykoosi on ohi – Maailman terveysjärjestö WHO yrittää saada korruptoituneelle johdolleen maailmanlaajuisen päätäntävallan terveysasioista pandemiasopimuksella ja kansainvälisten terveyssääntöjen muutoksilla. Fasismi kehittyy silmiemme edessä – suurin osa ihmisistä ei halua sitä huomata.

Aiemmat kokonaiskuolleisuutta käsittelevät analyysini löytyvät näistä linkeistä:
https://ossitiihonen.com/2020/08/06/talven-2019-2020-rakatautikausi-oli-suomessa-lieva-mukaan-lukien-koronaepidemia-covid-19/
https://ossitiihonen.com/2021/07/02/talvella-2020-2021-ei-edelleenkaan-ylikuolleisuutta/
https://ossitiihonen.com/2022/06/23/talvella-2021-2022-karmeaa-ylikuolleisuutta/
https://ossitiihonen.com/2023/07/31/talven-2022-2023-kokonaiskuolleisuus-edelleen-korkealla-tasolla/

Entäpä viimeisin talvi 2023-2024? Huonolta näyttää, vaikka voisi toki näyttää pahemmaltakin. Kuten otsikkokuvasta näkyy, kuolleisuus on tilastokeskuksen lukujen perusteella kahden edeltävän talven tavoin korkealla. Korkeammalla kuin tilastokeskuksen odotuskäyrät antaisivat odottaa. Positiivinen seikka on se, että kuolleisuuden kasvu ei näytä kiihtyvän.

Viikottaisissa kokonaiskuolleisuuden luvuissa näkyy nousevia käyriä. Osa kuolleisuuden noususta johtuu vuosien 1945-1955 suurista ikäluokista, mutta tämä ei selitä kesästä 2021 alkanutta hyppäyksenomaista kuolleisuuden kasvua.

Kalenterivuoden käyttämisessä kuolleisuuden laskennassa on se ongelma, että se katkaisee räkätautikauden keskeltä ja vuosittaiset luvut voivat heitellä merkittävästi sen mukaan, kummalle puolelle vuodenvaihdetta sen talvinen epidemia ajoittuu. Tämän vuoksi olen tehnyt vertailuja myös kesästä kesään, eli viikosta 27 (heinäkuun alku) viikkoon 26 (kesäkuun loppu). Näiden lukujen perusteella kuolleita on ollut neljänä viimeisenä laskentavuotena jopa noin 16.000 enemmän yhteensä kuin mitä pitkäaikainen kuolleisuus antaisi olettaa. Alkuvuoden 2024 kuolleisuusluvuista saattaa osa puuttua. Tilastokeskus on päivittänyt jälkikäteen viikkotason lukuihin lisää jopa satoja kuolemia.

Jos kuvaan piirtää käsivaralla ikäluokkien perusteella aiemmin oletetun trendikäyrän, niin voi varovasti toivoa, että koronarokotteiden aiheuttamat lisäkuolemat vähentyvät ja kuolleisuus palaa aiemmalle perusuralle.

Mitään takeita tästä ei kuitenkaan ole, sillä mRNA-rokotteiden pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä, sillä niitä ei ole ihmisillä tutkittu. Eläinkokeet viittaisivat siihen suuntaan, että vaikutukset ovat vaarallisia. Samaan kun yhdistetään yhä laskeva syntyvyys, niin huomaamme olevamme suomalaisen yhteiskunnan elossa säilymisen peruskysymysten äärellä.

Päivitys 1.9.2024

Tilastokeskus on päivittänyt 22.8.2024 vuoden 2024 kuolleisiin 82 kuolemaa lisää, joten kesästä kesään 2023-2024 luku on yhteensä 59 898 kuollutta. Tilanne on siis pahempi kuin alustavat luvut antoivat ymmärtää.

RNA-rokotteiden ikuiset vaarat

Tämä artikkeli on käännös Doctors for Covid Ethics -sivuston artikkelista https://doctors4covidethics.org/the-eternal-dangers-of-rna-vaccines/
Suomen kieliasun on tarkastanut LKT, patologian dosentti Seppo Sutinen. Alkuperäiseltä sivulta löytyvät artikkelin käännökset 18 kielelle. (OT)

——————

Sucharit Bhakdi MD, Karina Reiss PhD ja Michael Palmer MD

Tässä avoimessa kirjeessä selitetään mRNA-rokotteiden aiheuttamat vaarat, nimittäin se, että solut ja kudokset, jotka ottavat vastaan rokotehiukkasia, tulevat kärsimään tuhoutumisesta immuunijärjestelmän toimesta ja että lisäksi tuhoutumisen välttävät solut voivat päätyä geneettisesti muunnetuiksi. Geneettisen muuntelun riski koskee myös munasoluja ja siittiösoluja ja siten tulevia sukupolvia. Molemmat riskit ovat luontaisia tälle rokoteteknologialle – ne eivät rajoitu pelkästään COVID-19: n vaan myös tuleviin mRNA-rokotteisiin.

Tämän kirjeen kansainvälisen levityksen ja jakelun helpottamiseksi se on käännetty monille kielille. Pyydämme teitä lataamaan kirjeen äidinkielellänne ja auttamaan sen jakelussa omassa maassanne.

RNA-rokotteiden uusi käsite

Kromosomit ovat elämän kirjoja, jotka sisältävät DNA-koodattuja reseptejä proteiinimolekyylien tuottamiseksi. Tarvittaessa kirja avataan ja kopio tarvittavasta reseptistä tehdään. Kopio on mRNA, joka ohjaa proteiinin tuotantoa, minkä jälkeen se hävitetään.

RNA-rokotteet ovat sellaisia lyhytikäisiä kopioita kromosomiresepteistä, jotka ohjaavat valittujen antigeenien, kuten SARS-CoV-2-piikkiproteiinin, tuotantoa. Jokaisen injektion yhteydessä annetaan yli miljardi RNA-molekyylin kopiota. mRNA: n massatuotanto edellyttää DNA-reseptien massasaatavuutta. Miten tämä voidaan saavuttaa?

Ratkaisu on geeniteknologian peruspilari. DNA-reseptien miljardit ja biljoonat kopiot ovat peräisin bakteereista. Reseptit sisältyvät pieniin bakteerikromosomeihin, joita kutsutaan plasmideiksi. Bakteerien jakautumisaika on noin 20 minuuttia – solujen määrä noin kahdeksankertaistuu tunnin välein. Kirjaimellisesti suunnaton määrä
bakteereita plasmideineen voidaan siis kerätä nesteviljelmästä vain
muutamassa päivässä.

Plasmidit ovat helposti manipuloitavissa. Vieraita reseptejä eli geenejä, kuten virusproteiineja koodaavia geenejä voidaan lisätä. Bakteerien lisääntymisen jälkeen plasmidit kerätään ja niitä käytetään malleina mRNA-kopioiden tuottamiseksi.

RNA-molekyylit pakataan sitten pieniksi rasvapalloiksi, joita kutsutaan lipidinanohiukkasiksi (LNP). LNP:n olennaiset komponentit ovat ihmisen tekemiä ja mahdollisesti erittäin myrkyllisiä. Niiden käyttö ihmisillä kiellettiin ennen vuotta 2020. Tätä sääntöä rikottiin, kun hyväksyttiin COVID-RNA-rokotteiden hätäkäyttö. Pakkausmateriaali on välttämätön RNA:n suojaamiseksi tuhoutumiselta, jotta se voi kulkea verenkierrossa päästäkseen kaikkiin kehon elimiin. Siellä pallot toimivat ”troijan hevosina” (tarkoittaa mitä tahansa juonta, jossa uhri houkutellaan vapaaehtoisesti päästämään vihollinen luokseen). Solut ottavat ne vastaan ja niiden lasti vapautetaan. Piikkiproteiinin tuotanto ja immuunivasteen laukaisu seuraavat, mikä johtaa erityisten vastaaineiden muodostumiseen, joiden oletetaan suojaavan tulevilta
tartunnoilta.

Kohtalokas virhe

Immuunijärjestelmä tunnistaa ja tuhoaa kehon solut, jotka tuottavat vieraita proteiineja, mikä tapahtuu, kun ne tulevat virusten tartuttamiksi. Tämä kyky tunnistaa vieras (non-self) annetaan syntymässä. Se suojaa meitä koko elämän ajan, koska viruksen saastuttamat solut poistetaan siten tehokkaasti. Sitä ei voida tukahduttaa. Siksi, jos mRNA, joka koodaa mitä tahansa vierasta proteiinia, viedään soluun, immuunijärjestelmä hyökkää kyseistä solua vastaan. Tämä on kohtalokas virhe, joka on koko käsitteen taustalla. Jokaisen ruiskeen yhteydessä annettujen pakattujen RNA-kopioiden määrä on valtava. Suunnaton joukko immuunihyökkäyksiä tapahtuu koko kehossa, ja ne voivat pysähtyä vasta, kun vieraan proteiinin tuotanto loppuu. Kuinka kauan tämä kestää? Vain muutaman päivänkö, kuten rokotevalmistajat ja sääntelyviranomaiset toistuvasti ovat vakuuttaneet?

Lopullinen katastrofi

Viime vuoden aikana tuli esiin hälyttävä havainto, joka oli ristiriidassa tuon väitteen kanssa. Piikkiproteiini- ja monielintulehdus havaittiin rokotetuilla viikkoja ja jopa kuukausia injektioiden jälkeen (1-3). Ja tämä liittyi vakavaan ja usein kuolemaan johtavaan sairauteen (2,3). Mikä mahdollinen syy RNA-koodatun proteiinin ja tulehduksen pitkäaikaiseen tuotantoon olisi voinut olla ja voisi vielä olla?

Mahdollinen ja erittäin kauhistuttava vastaus tuli McKernanin ja kollegoiden äskettäisen löydön myötä (4). Rokotteen tuotantoprosessissa plasmidi-DNA-mallit on poistettava tuotetusta mRNA:sta ennen kuin jälkimmäinen pakataan lipidinanohiukkasiin (LNP). Muuten plasmidit päätyvät myös rasvapalloihin. McKernan havaitsi, että tätä ratkaisevaa vaihetta plasmidi-DNA:n poistamiseksi ei ollut tehty huolellisesti. Valtavia määriä plasmidi-DNA:ta löydettiin paketoidussa muodossa, mikä takasi niiden onnistuneen toimituksen soluihin, joissa ne voisivat toimia pitkiä aikoja.

Toiminnallisen vieraan kromosomin ottaminen soluun ei vastaa vähempää kuin geneettistä muutosta. Tämä tulee olemaan niiden ihmisten kohtalo, joihin injektoidaan pakattuja bakteeriplasmideja. Lisäksi vieraan geenin ilmentyminen käynnistää immuunihyökkäyksen niitä tuottavia soluja vastaan. Vieraan proteiinin jatkuva ja pitkäaikainen tuotanto voimistaa elinvaurioita ja tulehdusta. Tämä tapahtuu koko kehossa. Verihyytymiä muodostuu, kun verisuonet vaurioituvat ja kudokset kuolevat hapenpuutteen vuoksi. Sydän on elin, jonka kuolleet solut eivät voi korvautua uusilla. Kuka ei olisi kuullut salaperäisistä äkillisistä sydänkuolemista, joita tapahtuu ympäri maailmaa? Ne ovat vain jäävuoren huippu. Rokotteiden aiheuttamat sydänsairaudet ovat tulleet jokapäiväisiksi tutuiksi nuorille ja vanhoille. Toinen elin, jonka kuolleet solut eivät voi korvautua uusilla, ovat aivot. Riippuen siitä, missä rokotevahinko tapahtuu, seurauksena voi olla mitä tahansa neurologisia ja psykiatrisia vaivoja.

Vastaavia autoimmuunimaisia sairauksia voi kehittyä samanaikaisesti eri elimissä. Tämä rokotusten aiheuttaman vamman monitahoinen piirre on ainutlaatuinen, jota havainnollistaa kertomus järkyttävän surullisesta tapauksesta, jossa 14-vuotias lapsi kuoli monielintulehdukseen, jollaista ei ole koskaan ennen nähty (5).

Rokotusten kyky vaikuttaa kielteisesti hedelmällisyyteen ja lisääntymiseen on valtava. Rokotteet kertyvät lisääntymiselimiin, mikä voi välittömästi heikentää hedelmällisyyttä. Kiertävän RNA: n ja DNA: n imeytyminen istukan soluihin voi johtaa sikiön syntymiseen kuolleena. Istukan vauriot voivat myös mahdollistaa pakattujen geenien pääsyn sikiön verenkiertoon. Napanuoran veren kantasolut vähenevät ja heikkenevät rokotuksen jälkeen (6), ja on pelättävissä, että tämä johtuu siitä, että rasvapallot pääsevät vauvaan äidin kohdussa. Rasvapallojen lasteineen tiedetään myös löytävän tiensä äidinmaitoon (7). Suolen läpäisevyys on korkea ensimmäisten viikkojen aikana syntymän jälkeen (8), ja on olemassa kauhea mahdollisuus, että imetys johtaa rokotteiden suoraan kulkeutumiseen vauvaan, jossa voivat laueta itsemurhamekanismit.

Laboratoriossa on mahdollista lisätä plasmidi-DNA elämän kirjaan. Jos näin tapahtuu rokotetuilla ihmisillä, mahdolliset seuraukset ovat loputtomia. Solujen jakautumista ja erilaistumista ohjaavan hienosti viritetyn verkon häiriöt voivat johtaa syöpään. Muutokset siittiöissä ja hedelmöittyneissä munasoluissa voivat tehdä muuttuneista ominaisuuksista periytyviä ja johtaa sellaisten olentojen luomiseen, jotka ovat poikenneet ihmisrodun lajinkehityksen raiteilta.

Lopuksi

On odotettavissa, että immuunijärjestelmän hyökkäys piikkiproteiineja tuottavia soluja vastaan saa aikaan kudoksiin ja verisuoniin kohdistuvan laajalle levinneen ja pitkäaikaisen vaurion. Tämä hyökkäys tapahtuu, koska piikkiproteiini on vieras (non-self); ja koska kaikki muutkin mRNA-rokotteet tulevat koodaamaan vierasta proteiinia, meidän on odotettava, että se tulee aiheuttamaan haittaa samalla mekanismilla ja samassa määrin. Nämä painajaismaiset näkymät pahenevat jokaisen tehosterokotuksen myötä.

Kaiken lisäksi rokote-erien saastuminen toimivalla plasmidi-DNA:lla on odotettavissa oleva sääntö eikä poikkeus, koska ei ole olemassa kustannustehokasta menettelyä massatuotetun RNA:n erottamiseksi
luotettavasti plasmideista. Vieraan kromosomin käyttöönotto vastaa
genomin muutosta. Pitkäkestoinen autoimmuunihyökkäys soluihin on
väistämätöntä.

Lisäksi on odotettavissa, että plasmidi-DNA integroituu satunnaisesti
ihmisen kromosomiin. Valtava määrä solutoimintoja voi sitten
häiriintyä pysyvästi. Pahanlaatuisia kasvaimia voi syntyä ja
elinajanodote voi laskea. Syntyy kauhunäytelmä, joka voi vaikuttaa
lukemattomiin ihmisiin, joita rakastamme ja arvostamme. Meidän on
estettävä tämä.

Lääketieteellisen maailman on noustava vastustamaan ja lopetettava
RNA-injektioiden käyttö kokonaan.

Viitteet:

  1. (2021) Cutting Edge: BNT162b2 (Pfizer-BioNTech) -rokotus indusoi
    kiertäviä eksosomeja COVID-piikkiproteiinilla ennen vasta-aineiden
    kehittämistä: uusi mekanismi mRNA-rokotteiden immuuniaktivaatiolle.
    J Immunol 207: 2405-2410.
  2. Mörz M. (2022) Tapausraportti: Multifokaalinen nekrotisoiva enkefaliitti
    ja sydänlihastulehdus BNT162b2 mRNA -rokotuksen jälkeen COVID-19:
    tä vastaan.
    Vaccines 10:1651.
  3. Bhakdi, S. ja Burkhardt, A. (2021) COVID-rokotteista: miksi ne eivät voi
    toimia, ja kiistattomia todisteita niiden aiheuttamasta roolista
    rokotuksen jälkeen tapahtuvaan kuolemaan .
    https://doctors4covidethics.org/on-covid-vaccines-why-they-cannotwork-
    and-irrefutable-evidence-of-their-causative-role-in-deaths-aftervaccination/
  4. McKernan, K. (2023) Kaksiarvoisten Modernan ja Pfizerin mRNArokotteiden
    sekvensointi paljastaa nanogrammasta mikrogrammaan
    ilmentymisvektorin dsDNA:ta annosta kohti.
    https://osf.io/b9t7m/
  5. Nushida H. et al. (2023) Tapaus kuolemaan johtavasta
    monielintulehduksesta COVID-19-rokotuksen jälkeen.
    Leg Med 63: 102244.
  6. (2023) CD34+ HSPC:iden vino kohtalo ja hematopoieesi napanuoran
    veressä COVID-19-pandemian keskellä.
    iScience 25: 105544.
  7. Hanna N. et al. (2022) Lähetti-RNA COVID-19 -rokotteiden havaitseminen
    ihmisen äidinmaidosta.
    JAMA Pediatr. 176: 1268-1270.
  8. Weström B. et al. (2020) Epäkypsä suolistoeste ja sen merkitys
    vastasyntyneiden nisäkkäiden immuniteetin luomisessa.
    Front Immunol. 11: 1153.

Mikrobiologi Tamara Tuuminen: Lintuinfluenssatesti on huijaus

Lintuinfluenssan testaamiseen käytetty testi on samanlainen huijaus kuten koronatestikin. Alla on mikrobiologi Tamara Tuumisen tekninen analyysi asiasta. Otsikointi allekirjoittaneen.

Oleellinen tiivistettynä kahteen lauseeseen: ”Siksi on todennäköistä, että tämä menetelmä, joka on tarkoitettu One Health -lähestymistavaksi lintuinfluenssan havaitsemiseksi (ja joka on nyt Suomen viranomaisten käytössä), tuottaa suuren määrän vääriä positiivisia tuloksia, mikä paisuttaa A-influenssan diagnooseja ihmisillä, linnuilla ja muilla eläimillä. Epäspesifisen menetelmän käyttö rutiiniluonteisesti voi johtaa tuhoisiin eläinlääkinnällisiin ja kansanterveydellisiin toimenpiteisiin.”

Ossi Tiihonen

Huomautuksia tutkimuksesta Nagy et al, Development and evaluation of a one-step real-time RT-PCR assay for universal detection of influenza A viruses from avian and mammal species. Arch Virol 2010; 155: 665–673

Tässä artikkelissa kuvataan käänteinen reaaliaikainen PCR-testi geneettisen materiaalin havaitsemiseksi erilaisista näytteistä perustuen A-influenssavirusten membraaniproteiineissa (MP) stabiilin sekvenssin havaitsemiseen.

Menetelmän kuvauksen perusteella menetelmä ei ole spesifinen. PCR-syklien lukumäärä on 45. Virusten havaitsemisessa yli 35 syklin määrällä havaitaan vain signaaleja, jotka eivät korreloi soluviljelmästä eristämällä määritetyn tartuttamiskykyisen viruksen kanssa. Jos näytettä testataan PCR-testillä positiiviseksi käyttämällä vähintään 35 syklin kynnysarvoa, todennäköisyys sille, että kyseinen henkilö on todella saanut tartunnan, on alle 3 %, ja todennäköisyys sille, että kyseinen tulos on väärä positiivinen (false positive), on 97 prosenttia (1).

On siis odotettavissa, että menetelmä antaa enimmäkseen vääriä positiivisia tuloksia.

Kuten PCR-menetelmän keksijä ja nobelisti, tohtori Kary Mullis selitti, PCR tekniikka ei sovellu diagnostisiin tarkoituksiin. PCR on suunniteltu ainoastaan monistamaan  geneettistä materiaalia näytteestä. Tämän vuoksi on väistämättä väärin tehdä mitään kansanterveydellisiä ja eläinlääkinnällisiä toimenpiteitä epidemioiden ehkäisemiseksi pelkästään membraaniproteiinien geneettisen sekvenssin havaitsemisen perusteella.

Lisäksi tämä sekvenssi valittiin bioinformatiikan perusteella eikä testaamalla kliinisesti karakterisoituja näytteitä. Kuten COVID-19 PCR-pandemian kohdalla, myös tässä tutkimuksessa on kyse in silico -biologiasta, ei todellisesta biologiasta.

Eteenpäin ja taaksepäin suuntautuvien alukkeiden sekvenssit on kuvattu, mutta koettimen sekvenssiä ei ole kuvattu (ainoastaan viite). Kirjoittajat eivät käsittele CG-nukleotidien suhdetta etu- ja käänteisalukkeissa. Tässä tapauksessa CG-pitoisuus etummaisessa alukkeessa on 70 % (12/17) ja käänteisen alukkeen pitoisuus on vähintään 58 % (10/17). Yksi positio käänteisen alukkeen sisällä on degeneroitunut, joten se voi olla mikä tahansa nukleotidi. Tämä lisää epäspesifisyyttä. Kuten PCR-tekniikan asiantuntijat (1) neuvovat, CG-pitoisuuden tulisi olla 40–60 %, ja jos suhde on suurempi, lujittumislämpötila (Tm,  annealing temperature) saattaa olla suboptimaalinen molemmille tai jommalle kummalle alukkeista, korkeampi, jolloin alukkeet voivat tarttua  lujittuvat mihin tahansa näytteessä olevaan sekvenssiin, mikä johtaa testin epäspesifisyyteen.

Eteenpäin ja taaksepäin suuntautuvien alukkeiden pitoisuus on 600 nM, kun sen pitäisi optimaalisesti olla 100-200 nM (1). Tätä korkeammat pitoisuudet johtavat testin spesifiyden heikentymiseen.

Molekyylibiologista validointia sekvensoimalla tai ajamalla geeliä, jossa on DNA molekyylimarkkerit mukana, DNA-viivaimella (1) ei esitetty.

Virusdiagnostiikassa vähintään kolmen alukeparin on tunnistettava kolme erillistä viruksen geeniä (mieluiten mahdollisimman kaukana toisistaan viruksen genomissa) (1). Tässä tapauksessa vain MP-geeni todennettiin. (kursivointi – lainaus viitatusta julkaisusta (1).

PCR-testiputkessa ei mainita olleen negatiivista kontrollia.

Testin todentamiseen käytettyjä näytteitä ei ole karakterisoitu. Jää epäselväksi, millä perusteella ne on luokiteltu influenssa A:ksi tai joksikin muuksi virukseksi.

Ei ole mainintaa kultaisesta standardista tai mistään muusta menetelmästä (esim. immunofluoresenssi mikroskopointi), jota olisi pitänyt käyttää vertailumenetelmänä.

Kliinisiä potilasnäytteitä ei ole kuvattu.

Menetelmän spesifisyyttä ei ole määritetty. Spesifisyyden tutkimiseksi olisi käytettävä kliinisiä näytteitä, jotka liittyvät samanlaisiin oireisiin, mutta joilla on todistetusti muu etiologia.

Kommentit artikkeliin Nagy et al., A universal RT-qPCR assay for ”One Health” detection of influenza A viruses. PLoS ONE 2021 16(1): e0244669

Tässä saman tutkimusryhmän julkaisussa kuvataan menetelmä, jota kirjoittajien mukaan tulisi käyttää One Health -lähestymistapana influenssa A:n diagnosoimiseksi ihmisillä, nisäkkäillä ja siipikarjalla.

Vaikka se on kirjoitettu yli kymmenen vuotta myöhemmin, kirjoittajat eivät ole korjanneet edellisen asiakirjan puutteita.

Syklien määrä on sama 45, mikä johtaa epäspesifisyyteen.

Näytteitä, joita käytettiin ”validointiin”, ei ollut kliinisesti karakterisoitu.

Eteenpäin ja taaksepäin suuntautuvat alukkeet ovat samat kuin edellisessä tutkimuksessa (GC-suhde 12/17 ja 10/17). Tällä kertaa julkaistiin koettimen sekvenssi. Tässä julkaisussa alukkeiden pitoisuus oli 1400 nM, mikä on suurempi kuin aiemmin (600 nM), kun sen pitäisi olla 100–200 nM.

Edelleen on epäselvää, mitä menetelmää vasten kuvattu menetelmä validoitiin.

Johtopäätökset

Tarkastelluissa julkaisuissa (Nagy et al. 2010 ja 2021) on useita teknisiä puutteita. Kuvattu menetelmä näyttää olevan huomattavan epäspesifinen. Siksi on todennäköistä, että tämä menetelmä, joka on tarkoitettu One Health -lähestymistavaksi lintuinfluenssan havaitsemiseksi (ja joka on nyt Suomen viranomaisten käytössä), tuottaa suuren määrän vääriä positiivisia tuloksia, mikä paisuttaa A-influenssan diagnooseja ihmisillä, linnuilla ja muilla eläimillä. Epäspesifisen menetelmän käyttö rutiiniluonteisesti voi johtaa tuhoisiin eläinlääkinnällisiin ja kansanterveydellisiin toimenpiteisiin.

Tamara Tuuminen, MD, PhD, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, lääketieteellisen mikrobiologian dosentti, apulaisprofessori.

Helsingissä 8. elokuuta 2023

Viite

1.                        Corman-Drosten review report BY AN INTERNATIONAL CONSORTIUM OF SCIENTISTS IN LIFE SCIENCES (ICSLS) Review report Corman-Drosten et al. Eurosurveillance 2020 November 27, 2020