Ossi Tiihonen

Meille on kerrottu, että maapallon keskilämpötila on noussut +0,6 astetta sadassa vuodessa. Varmasti on paljon muutakin kerrottu, mutta lähdetään nyt tuosta.

Periaatteessa, jos vaikkapa Siperiassa olisi normaalisti -56 astetta, niin nyt onkin vain -55,4 astetta, se on ”Ilmastonmuutos” ja se tuhoaa maapallon, ja sen takia on lopetettava lihan syönti ja maksettava päästöoikeuksia ja tehtävä NYT ratkaisu, koska vuonna 2007 on enää 10 vuotta aikaa, ja vuonna 2018 on enää 10 vuotta aikaa jne jne jne.

Vastaavasti jos tropiikissa olis normaalisti +34 astetta niin nyt on +34,6 astetta ja taas me kuollaan kaikki.

Jos vaihdetaan tarkastelua, siellä Siperiassa on kesällä parhaimmillaan +30 astetta ja talvella pahimmillaan -60 astetta niin mikä lämpötila on se, missä maapallo tuhoutuu? Se, että onkin +30,6 astetta vai se, että on -59,4 astetta? Miksi Siperian männyt tai puskat ei pärjää, jos lämpötiloissa esiintyy muutoksia suhteessa keskimääräiseen? Tietävätkö edes kasvit, että on olemassa keskimääräisiä lämpötiloja?

Mutta asiaan. Oheisessa kuvassa on satunnainen hallintorakennus Malesiassa, joka on kuuma ja kostea maa, paitsi vuorilla, jossa on kylmää ja kuivaa.

Noin 50 ilmastointilaitetta runsaan 10 toimistohuoneen kohdalla.

Koska meille puhutaan muutoksista 100 vuoden aikana, meillä pitää olla vertailukohtia vuodelta 1918.

Kuvitellaanpa siis mittauspiste vuonna 1918. Oletetaan, että se on kaupungissa nimeltä Kairo tai Kuala Lumpur tai Bangkok tai Jesselton, nykyinen Kota Kinabalu.

Kuvitellaan kaupunkimaisema vuonna 1918. Hevoskärryt kuskaavat koppavia engelsmanneja, jotka kutsuvat paikallisia nimellä ”boy” ja jotka kokoontuvat eksklusiivissa klubeissaan siemailemaan gintonicceja ja keskustelemaan säästä.

Kuninkaallinen säätoimisto käy joka päivä tsiigaamassa monokkelin läpi lämpömittarin lukemaa ja raapustaa sitten lontooksi nähdyn lukeman ja se on sitten siinä. Tilastot ovat syntyneet.

Palataan samaan paikkaan vuonna 2018 ja verrataan maisemaa. Mikä on muuttunut?

Ensinnäkin nuo ilmastointilaitteet viilentävät betonirakennusten sisätiloja, ja puhaltavat tulikuumaa ilmaa ulos. En tiedä mutta voin olettaa, että se vuoden 1918 mittauspaikka on saanut lähistölle tuhansia ilmastointilaitteita. Ne eivät lämmitä laajemmin ilmaa mutta mittauslaitteen ympäristöä todennäköisesti. Näin vuoden 2018 lukemat voivat keskimäärin nousta tuon 0,6 astetta.

Toinen ilmiö on asfaltti, jota ei ollut 1918 mutta vuonna 2018 on. Asfaltti on aluksi pikimustaa ja musta imee lämpöä ja muodostaa siten eräänlaisen lämpöpatterin. Kuuma asfalttipinta sitten heijastaa lämpöä ympäristöönsä, ja jos siellä on se mittauspiste lähellä, taas voidaan arvioida, että ainakin 0,6 astetta on vaikutus.

Kuumissa kaupungeissa muutenkin isot betonirakennukset lämpenevät päivän mittaan, ja se lämpö hehkuu lähiympäristöön. Jos siellä on se mittauspiste, ollaan taas lämpenevän mittarin maailmassa.

Nuo ovat siis numeroita. Meille on numeroita tuputettu ja siksi meidän pitää ymmärtää miten numerot tulevat: Sata vuotta sitten kolonialistisen englesmannin tekemä silmämääräinen havainto elohopeamittarista, mahdollisesti ilman kymmenesosia, ja nyt globaali data joka hetki kaikkialta maailmasta.

Siten nuo kaksi lukemaa eivät ole yhteismitallisia. Ei teknisiltä ominaisuuksiltaan eikä lähiympäristön ominaisuuksiltaan. Sata vuotta sitten ei ollut mustaa asfalttia, tuhansia ja tuhansia kuumaa ilmaa puhaltavia ilmastointilaitteita eikä liioin isoja betonirakennuksia, jotka sitovat trooppisen kuumuuden lämpöä itseensä.

Ja sitä paitsi 0,6 astetta on naurettavan pieni tilastollinen ero, menee siis tilastolliseen virhemarginaaliin.

Markus Lehtipuu

Havaintoja elävästä elämästä -ei tietokonemalleista. Paljon matkustelevana haen tietoa eri puolilta maailmaa eri kysymyksistä.

---

Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.

KIVIHIILEN JA ÖLJYN KULUTUKSESTA

Olen ollut 42 vuotta voimalaitoksilla eri tehtävissä ja sivutoimisen energiatekniikan opettamisen kautta olen syvemmin perehtynyt energiatekniikkaan, -talouteen ja energian tuotantoon liittyvään ympäristönsuojeluun, jota myös opiskelin TKK:ssa. Siis käytäntö ja teoria ovat jonkin verran tuttuja.

Kivihiilen ja öljyn kulutuksessa ei ole mitään järkeä, mutta korvaavien energiamuotojen löytäminen on hankalaa niin, että Suomen arktisen talven enrgianhuoltovarmuus säilyy. Hiilen polttaminen Suomessa tehdään niin puhtaasti, että siitä ei ole haittaa kenellekään, koska savut puhdistetaan tehokkaasti, mutta maan pinnalla tapahtuva öljyn polttaminen autoissa ja pienkattiloissa synnyttää maan pinnalle päästöjä, jotka katupölyn lisäksi ovat suurin mitattava haitta Helsingin ilmanlaadussa. Puun pienpoltto lisää päästöjä ja samaten rekkaralli, jolla aletaan kuljettaa haketta, pellettiä yms Helsinkiin, kun hiilen poltto loppuu Hanasaaressa 2024 ja Suomessa 2029.

Mitä vielä hiilen polttoon tulee vaikkapa Helsingissä, niin se on todella hyvä, että se loppuu, mutta se lopettaminen kannattaisi tehdä teknistaloudellisesti järkevästi ja luonnonvaroja säästämällä, eli käyttämällä nykyiset maailman puhtaimmat ja tehokkaimmat hiilivoimalat käyttöikänsä loppuun asti.

VIHREÄÄ KERSKAKULUTUSTA

On suoranaista vihreää kerskakulutusta purkaa pois hienot, paljon arvokkaita luonnonvaroja sisältävät ja puhtaat voimalaitokset tilanteessa, jossa toimitaan EU:n päästökaupan piirissä, eli siten, että globaalit CO2-päästöt eivät vähene grammaakaan, kun ennenaikaisesti puretaan pois toimivat voimalaitokset. Siksi Helsingin alkuperäinen 2050 mennessä tapahtuva hiilenkäytön lopettamissuunnitelma olisi ollut kestävän kehityksen ja luonnonvarojen säästämisen kannalta sopivin tie lopettaa hiilen poltto Helsingissä ja myös muualla Suomessa CHP-laitoksissa.

Tähän toimivien cleantech hiilivoimaloiden purkamiseen liittyy vielä sekin, että niissä on erittäin tehokkaat savukaasujen puhdistuslaitteet, joista osa (rikinpoistolaitokset/pölyhiukkasten kangasfiltterisuodatus, lownox-polttimet ja katalysaattorit, sähkösuodattimien ohjausjärjestelmien modernisoinnit) on Helsingissä tehty vasta voimalaitosten valmistumisten jälkeen suurelta osin vasta 2000-luvulla, kun tiukka EU:n päästödirektiivi astui voimaan 2016.

INVESTOIDUT MILJOONAT

Nämä äskettäin jälkiasennetut puhdistuslaitteet ovat Helsingissä kaikki yhdessä maksaneet yli 100 miljoonaa euroa. Sipilän ja Mykkäsen lupaamilla kehitysmaiden 114 miljoonalla ilmastonmuutoseurolla saisi maapallon jossakin kolkassa pari kolme hiilivoimalaitosta modernisoitua Hanasaaren ja Salmisaaren tasolle savukaasujen puhdistuksen osalta.

Sen lisäksi pitäisi vielä investoida kymmeniä miljoonia euroja energiatehokkuuden osalle samaan tapaan, mitä Helsingissä on viimeisen 10 vuoden aikana tehty. Siellä on kymmenien miljoonien eurojen voimin uusittu voimalaitosten automaatiot, sähköistykset, hankittu älykkäitä säätötapoja kuten inverttereitä jne, jotta saadaan polttoaineesta mahdollisimman suuri hyöty talteen, eikä polttoaineen energiaa turhaan haaskaudu käyttämättömänä ympäristöön.

Kaiken huipuksi hiilivoimalaitokset on varustettu lämpöpumpuilla, joilla saadaan eri laitteisiin liittyvät hukkalämmöt talteen kaukolämpöveteen.

HIILI POLTTOAINEENA

Mitä vielä hiileen polttoaineena tulee, niin hiilen ylivoimaisesti paras ominaisuus on sen sisältämä suuri energiamäärä ja suhteellisen hyvä varastoitavuus. Niiden ominaisuuksien kautta turvataan pääkaupunginkin energianhuoltovarmuus kaikkein parhaiten ja siksi mm. metsien ja soiden keskellä sijaitseva Jyväskylä rakensi 16 miljoonalla eurolla vuonna 2013 hiilijärjestelmän ja -varaston biovoimalaansa. Sen takia arktinen kylmä ja pimeä Suomi on viimeisiä maailman kolkkia, joissa hiilenpoltto pitäisi lopettaa varsinkin, kun täällä polttoaine voidaan hyödyntää 90 -prosenttisesti.

Siirtyminen ydinvoimalämpöön olisi oikea tie myös Helsingissä, mutta onko Suomi valmis pieniin torium-voimaloihin vielä 2029? En jaksa uskoa.

Jyrki Itkonen, DI, eläköitynyt voimalaitospäällikkö

Tämä kirjoitus on julkaistu eri versioina aiemmin vuonna 2018.
Tämä blogikirjoitus on osa sarjaa ’15 päivää ilmastoa’, jossa erään lopetetun blogin parhaat kirjoitukset on kopioitu tähän blogiin. Kirjoituksia tulee yksi päivässä 15 päivän ajan alkaen 24.10.2023.