Ossi Tiihonen

Kirjoitin melko tarkkaan kaksi vuotta sitten vieraskirjoituksen Ossin blogiin kansankapitalismista.

Asiat ovat menneet yksityissijoittamisen osalta periaatteessa hyvään suuntaan, vaikka tällä hetkellä maata johtaa sosialistihallitus. Suvi Tuppurainen kirjoittaa Kauppalehden mielipidekirjoituksessa, että suoraan osakkeita omistavia suomalaisia on yli 887 000. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/osakesaastotilit-auttavat-suomalaisia-vaurastumaan-kansankapitalismi-vaatii-kuitenkin-syvempaa-muutosta/eb63c734-2a8f-4fbc-a3fd-cfd2a3b0e8b8

2020 alussa voimaan astunut edellisen hallituksen lanseeraama osakesäästötili on varmaankin edesauttanut tätä, vaikka tilin toteutuksesta ja hyödystä voidaan olla montaa mieltä. Itse näen suurempana syynä sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun ja sitä kautta myönteisen asenteen leviämisen yksityissijoittamista kohtaan etenkin nuoremmassa väessä. Tai sitten porukalle on hiipinyt karmaisevasti tietoisuuteen, että parempi alkaa säästämään vanhuuden varalle äkkiä, koska räjähdysmäisesti velkaantuvan valtion tarjoama eläke valuu yhä kauemmaksi horisonttiin.

Toivoa sopii ettei nykyhallitus ennätä ryvettämään hyvin alkanutta yksityissijoittamiskehitystä. Pääomaverotuksen kiristäminen olisi myrkkyä orastavalle sijoitusvarallisuuden kerryttämiselle Suomessa. Ainakin jos korotukset osuisivat taas meihin rahvaisiin eikä esim. verovapaudesta nauttiviin ”yleishyödyllisiin” etujärjestöihin ja säätiöihin. Sijoittaminen muuttuu vähemmän houkuttelevammaksi, jos ennestään korkeat verot nousevat lisää. Toinen vaaranpaikka on ansiotulojen verotuksen kiristyminen ja välttämättömien kulutustavaroiden kuten ruuan, asumisen ja polttoaineen hintojen nousu kulutusverojen kiristymisen myötä. Mitä vähemmän palkasta jää käteen välttämättömien menojen jälkeen, sitä vähemmän yksityissijoittaja voi laittaa uutta rahaa markkinoille töihin tuottamaan verotettavaa pääomatuloa.

En ole aktivoinut osakesäästötiliä, koska veroporkkana on lopulta niin pitkän ajan päässä verrattuna normaaliin arvo-osuustiliin, jossa veroseuraamus tulee heti. Sijoitan lisäksi osan varallisuudesta ulkomaisiin osakkeisiin, joita ei kannata ostaa osakesäästötilille, koska verohyöty ei toteudu ulkomaisten osinkojen kohdalla enkä jaksa/osaa veivata osakkeita edes takaisin myyntivoittoa tehden. Helsingin pörssissä on listattuna pari ”ansaa” osakesäästötilin osinkomyllyn kannalta: Telia ja SSAB. Nämä ovat kotipaikaltaan ruotsalaisia ja osingoista jää hyöty saamatta osakesäästötilin sisällä. Noin yleensä ulkomaisten osakkeiden omistamisessa osinkotulot tulevat muualta Suomeen ja verottajakin saa osansa, eräänlaista ”vientituloa” siis.

Perinteisen arvo-osuustilin kautta voi tehdä kätevämmin laillista verosuunnittelua, eli hyödyntää tappioita verotuksessa ja tätä kautta pienentää verovuotena maksettavia pääomaveroja. Käytännössä veroja ei pääse pakoon ellei tee vuodesta toiseen tappiota, mutta niitä voi siirtää myöhemmin maksettavaksi esim. sellaisen hallinnon aikakauteen, jolloin yhteisten verorahojen käyttö toissijaisiin kohteisiin on vähäisempää. Lompakolla äänestäminen on ihan mukava bonusominaisuus. Osakesäästötilin eräänlaisena sopimuskumppanina on valtio. Tämä on arveluttavaa, koska tilin hyöty tulee laskelmissa vasta todella pitkän ajan päästä. Monet sosialistihallitukset ennättävät tehdä tällä välillä ”uudistuksiaan”, ja osakesäästötilin ehtojen muuttamisen houkutus voi käydä näissä liian suureksi.

Vaikka yksityissijoittamisen asiat ovat kehittyneet, on yhteiskunnassa edelleen havaittavissa samaa työntekijät vs. omistajat asetelmaa, josta kirjoitin pari vuotta sitten. Jopa pääministeri on alkanut syyttelemään yrityksiä yhteiskuntavastuun puuttumisesta, kun nämä ovat tehneet ikäviä toimenpiteitä turvatakseen kilpailukykyään globaaleilla markkinoilla koronakriisin jyllätessä taustalla. Tilanne saattaa parantua pienin askelin, kun kansankapitalismi etenee. Kun on enemmän porukkaa omistajana ja samalla työntekijänä, lisääntyy ymmärrys talousasioista. Osakkeita omistavien suomalaisten kappalemäärän lisäämisen ohessa pitäisi myös huomioida osakepotin euromääräisen arvon kasvattaminen per omistaja. Tähän ei ole hokkuspokkuskeinoja, mutta ennakoitava ja kohtuullisella tasolla oleva verotus auttaisi asiaan. Tämä taas tarkoittaa, että valtion pitäisi pystyä priorisoimaan rahankäyttöään. Suomalainen veronmaksaja ei voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia, mutta se voidaan kyllä verottaa hengiltä.

Osakesäästötili tuli vuoden 2020 alussa juuri ennen koronakriisiä. Tammikuussa aloittanut on saanut heti kovan koulun, kun talouksia suljettiin paniikin edetessä. Toivottavasti mahdollisimman moni on pitänyt päänsä kylmänä ja ehkä jopa tehnyt edullisia hankintoja. Tulevaisuutta ei voi tietää varmasti, mutta todennäköisesti osakesijoitukset ovat edelleen numero 1 pitkän aikavälin sijoituksina. Yksityissijoittaja kantaa oman vaurastumisen ohessa myös yhteiskuntavastuuta. Suomalainen omistajuus hidastaa yhtiöiden valumista ulkomaiseen komentoon. Valtio tai sen sijoitusyhtiö Solidium ei voi, eikä sen pidä tehdä tätä yksin. Tosin voihan valtio periaatteessa omistaa vaikka kaikki paperitehtaat ja muut tuotantovälineet. Tällaista mallia kokeiltiin aikanaan itänaapurissa ja tuloksen tiedämme.

Oma sijoitustoimintani on pysynyt ennallaan. Sijoitan osan palkastani osakemarkkinoille suomalaisiin ja ulkomaisiin osakkeisiin sekä ajoittain passiivisiin indeksirahastoihin. Omistusten kasvaessa, myös osinkotulot kasvavat. Nämä rahat ovat ohjautuneet täysimääräisesti takaisin osakemarkkinoille. Joskus tulee se päivä, että rahat ohjautuvat täysimääräisesti kulutukseen. Toivottavasti tämä tapahtuu järkevän ja kohtuullisen veroasteen Suomessa eikä maastapoistumisverotettuna pakolaisena ulkomailla ihmettelemässä, että miten tässä näin kävi.

Antero T (twitter: @realPseudonyymi)

Sain jälleen yo. hyvän jutun julkaistavaksi tuttavaltani. Olen itse kirjoittanut useita juttuja eläkkeistä, joiden rahoittamisessa sijoitustoiminnalla on aivan oleellinen rooli. Eläkejärjestelmässä olisi paljon korjattavaa. Itselläni on myös merkittävä sijoitussalkku. (OT)