fbpx

THL pimittää koronavirukseen liittyviä kuolinsyitä – kuolevatko koronapotilaat vanhuuteen?

Olen kolme kuukautta penännyt Twitterissä vastauksia koronaviruksen Covid-19 kanssa kuolleiden kuolinsyistä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta THL:lta saamatta niitä, kts. osa kuvista alta.

Kansalaisaktivistien (itseni mukaan lukien) toiminnan tuloksena THL muutti koronauutisointiaan huhtikuussa. Aiemmin THL ja sen perässä valtamedia kirjoitti kissan kokoisin kirjaimin ’koronakuolemista’ ja ’koronavirukseen kuolleista’ ja osa mediasta jatkaa edelleen tätä valheellista uutisointia.

THL korjasi uutisointiaan sen jälkeen kun tuli selväksi, että uutisointi oli paisuttelevaa. Kyseessä eivät nimittäin ole ’koronavirukseen kuolleet’ henkilöt, vaan tartuntatautirekisterin ’koronakuolemaksi’ päätyy, jos täyttää kaksi ehtoa: 1. On kuollut väestötietojärjestelmän mukaan ja 2. Kuollessa on ollut laboratoriovarmistettu koronavirustartunta. THL:n tartuntatautirekisteri ei ota kantaa kuolinsyihin, eikä niitä siellä ole.

Mihin ’koronan kanssa kuolleet’ sitten kuolevat? Emme tiedä tarkasti. THL ei ole halunnut joko tehdä tarkempaa analyysiä kuolinsyistä tai sitten ei sitä halua julkaista. Itse veikkaan jälkimmäistä. Tulokset saattaisivat olla kiusallisia THL:lle ja myös Suomen hallitukselle.

THL on julkaissut yleisellä tasolla olevia tietoja kuolleista, viimeisimmät tiedot pe 17.7.2020 klo 14.10:

Julkistetuista tiedoista voidaan päätellä mm. että viruksen kanssa ei ole kuollut yhtään alle 20-vuotiasta ja 20-50 -vuotiaita on kuollut yhteensä vain viisi. Jälkimmäisen luvun pystyy laskemaan yo. taulukosta 326-84-135-66-25-11=5.

Menehtyneiden jakauma terveydenhuollon eri yksiköissä herättää kysymyksiä: Miksi erikoissairaanhoidon osuus on vain 19 prosenttia? Tarkoittavatko perusterveydenhuollon yksiköt terveyskeskusten vuodeosastoja ja sosiaalihuollon yksiköt vanhainkoteja? Miksi näitä tapauksia ei hoidettu erikoissairaanhoidossa, jos kerran koronatauti oli vakava? Tilaahan erikoissairaanhoitoon varattiin valtavasti. Mitä ovat kotona tai muualla kuolleet? Miksi nämä tapaukset eivät olleet erikoissairaanhoidossa? Onko tässä ryhmässä esim. tapaturmaisesti kuolleita? Tartuntatautirekisterin tilastointitapahan johtaa siihen, että ’koronakuolemaksi’ päätyy autokolarissa kuollut, jos hänellä on kuollessaan ollut laboratoriovarmistettu koronavirustartunta.

Yllä olevissa tiedoissa kerrotaan sama asia, joka on ulkomaisistakin tiedoista tullut esille – kuolleista lähes kaikilla on ollut yksi tai useampi pitkäaikaissairaus. Tästä voidaan päätellä, että koronavirustartunta on voinut olla ns. viimeinen pisara, laukaiseva tekijä, joka on johtanut kuolemaan vastustuskyvyn ollessa jo muutenkin alhaalla.

Kuolleiden mediaani-ikä on tuon THL:n julkaisun mukaan ollut 84 vuotta. Tämä luku on korkeampi kuin keskimääräisen suomalaisen kuolleen mediaani-ikä 81 vuotta. Jos tauti olisi tavanomaista vakavampi, niin olettaisi mediaani-iän olevan alhaisempi kuin tavallinen kuolinikä. Nyt on päinvastoin. Voidaan kysyä, että onko koronavirustapauksia hoidettu tavallista tehokkaammin ja se on nostanut kuolleiden mediaani-ikää. Olisivatko nämä ihmiset kuolleet joka tapauksessa johonkin samaan aikaan? Voiko olla niin, että tavallisia ikääntymisestä ja vastustuskyvyn vähenemisestä johtuvia muista syistä tapahtuvia kuolemia on tilastointitavan johdosta kirjaantunut tartuntatautirekisteriin?

Yllä oleviin kysymyksiin ei pysty vastaamaan, koska THL ei ole julkistanut analyysiä kuolinsyistä. Muiden maiden kokemusten perusteella voidaan kuitenkin tehdä valistuneita arvauksia:

  • Koronavirus pääkuolinsyynä on harvinainen. Onko näitä Suomessa?
  • Koronavirus yhtenä tekijänä vaikuttamassa. Näitä lienee jonkin verran.
  • Koronavirusta ei mainita kuolinsyynä ollenkaan. Kuinka paljon tällaisia tapauksia on?

Laitoin keskiviikkona 15.7.2020 joukon kysymyksiä THL:n viralliseen sähköpostiosoitteeseen ja kerroin, että olen tekemässä yo. aiheesta juttua. Soitin myös THL:n tiedotusjohdon läpi varmistaakseni, että viesti kysymyksistäni tulee huomatuksi. Sain viestintäjohtaja Marjo Loisan kiinni, joka lupasi heidän tutustuvan viestiini. Tähän mennessä (la 18.7.2020) en ole saanut viestiini vastausta. En usko näin tapahtuvankaan, sillä onhan THL pysytellyt hiljaa Twitterissäkin aiheesta jo kolme kuukautta.

Mitä koronavirusepidemian vaarallisuuteen tulee, julkaisin maaliskuun lopussa aiheesta jutun ’Epidemiologit: Koronaepidemia ei näytä eroavan kausittaisesta räkätaudista’. Kirjoitus on kestänyt harvinaisen hyvin aikaa – jo tuolloin oli todellisten asiantuntijoiden toimesta havaittavissa, ettei nykyinen koronaepidemia ole tavanomaista räkätautiaepidemiaa vaarallisempi.

Tapahtumat ovat todistaneet tuolloiset analyysit paikkansa pitäviksi. Suomessa tilastoituja kuolemia tartuntatautirekisterissä on nyt 328, joka on alhainen luku mm. pariin edeltävään vuoteen verrattuna, jolloin kausiräkätauti aiheutti noin tuhat ’ylikuolemaa’:

Epidemian vaarallisuutta, levinneisyyttä jne. arvioitaessa on valitettavasti niin, että kaikkeen saatavilla olevaan informaatioon on suhtauduttava kriittisesti. Esimerkiksi viruksen testaamiseen käytetyissä testeissä on merkittäviä eroja ja luotettavuusongelmia. Sama pätee sairaala- ja tehohoitoon joutuneiden osalta. Lukuihin vaikuttavat terveydenhuoltojärjestelmien erot, lähetekynnykset jne. Italian ja Espanjan korkeita kuolleisuuslukuja selittänevät jälkitauteina tulevien bakteerien vastustuskyky antibiooteille, antibiooottiresistenssi. Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti aiheesta hyvän jutun. Muita väestökohtaisia eroja ja riskitekijöitä ovat esimerkiksi voimakas ylipaino, metabolinen oireyhtymä, kuolinsyyn kirjaaminen jne.

Luotettavin tilastotieto on nähdäkseni absoluuttinen kuolleisuusluku. Suomessa luvuissa ei ole nähtävissä mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Kuolleisuusluvut viikottaisina kuolemina viikkoon 26 asti, eli kesäkuun loppupuolelle, ovat Tilastokeskuksen mukaan tavanomaista alhaisempia verrattuina lähivuosiin:

Talvikautiset räkätautiepidemiat laantuvat tyypillisesti kesäkuun puoliväliiin mennessä:

Näin kävi tämänkertaisenkin koronavirusepidemian kanssa vuonna 2020:

Itse en usko mihinkään merkittävään ’toiseen aaltoon’ koska kyseessä vaikuttaa olevan varsin tavanomainen koronavirusepidemia. Marraskuussa alkaa jälleen kausittainen räkätautikausi, jolloin aiheuttajamikrobina voi olla melkein mikä tahansa.

Talous nousuun – Jokaiselle työntekijälle 10 % palkankorotus ja työnantajalle 40 % alennus eläkemaksuihin!

Miten otsikon mukainen muutos olisi mahdollinen? Korjaamalla nykyisen surkean eläkejärjestelmän viat. Mutta ensin vähän taustaa.

Olen kirjoittanut tähän blogiini useita kirjoituksia eläkkeistä:

Kuinka eläkejärjestelmä hukkaa yhdeksän (9) miljardia euroa joka vuosi: https://ossitiihonen.com/2018/12/05/elakejarjestelmamme-hukkaa-9-miljardia-euroa-joka-vuosi/

Millainen olisi parempi eläkejärjestelmä? https://ossitiihonen.com/2019/02/17/parempi-elakejarjestelma/

Mitä tänä keväänä 2020 olisi voitu tehdä koronakriisin runtelemien yritysten avustamiseksi: https://ossitiihonen.com/2020/03/21/tyel-maksujen-1-3-2020-valiton-palautus-yrityksille-elakeuudistus-voi-pelastaa-talouden/

Miksi yrittäjät eivät pidä YEL-eläkkeistä? https://ossitiihonen.com/2018/11/15/elakeyhtio-elon-tj-satu-huber-moittii-asiakkaitaan-helsingin-sanomissa/

Eläkkeesi voisi olla kuusinkertainen, jos eläkemaksusi olisi sijoitettu hyvin: https://ossitiihonen.com/2018/11/21/elakkeesi-voisi-olla-kuusinkertainen-ja-lapsesi-saisivat-ison-perinnon/

Jos eläkejärjestelmä korjattaisiin ’parempi eläkejärjestelmä’ -kirjoituksessa ehdottamallani mallilla, jossa rahastoissa olevat 200 miljardia tuottavat osakemarkkinoiden keskituoton ja kulut ovat järkevällä tasolla, voitaisiin järjestelmää muuttaa siten, että pakollisia eläkemaksuja alennettaisiin viidennekseen nykyisestä 25% => 5%. Erotus 20%-yksikköä voitaisiin jakaa puoliksi työntekijöiden ja työnantajien kesken siten, että jokainen työntekijä saisi 10 prosentin palkankorotuksen ja työnantajien maksamaa 25% eläkemaksua pudotettaisiin 15 prosenttiin, jolloin eläkemaksujen alennus olisi 40%.

Jäljelle jäävällä 5% pakollisella eläkemaksulla katettaisiin kaikille kohtuullinen uusi kansaneläke. Työntekijä voisi ottaa palkankorotuksensa heti käteen, jolloin siitä maksettaisiin normaalit palkkaverot tai sijoittaa sen yksityiseen eläkevakuutukseen, jolloin sijoitukselle voisi antaa verovähennysoikeuden.

Tällä hetkellä rahastoissa olevat noin 200 miljardia euroa antavat eläkevakuutusyhtiöille suuren vallan ja vaikutuksen. Eläkkeensaaja on vakuutusyhtiöiden ja poliitikkojen armoilla, eikä edes rahastojen pääoman säilymisestä ole mitään takeita. Punavihreiden poliitikkojen suunnalta on jo esitetty, että rahastojen varoja pitäisi käyttää ’tulevaisuusinvestointeihin’, ts. että rahat tuhlattaisiin poliitikkojen haluamiin kohteisiin. Kunkin omat eläkevarat olisi parempi antaa ihmisten itsensä haltuun kansaneläkettä lukuun ottamatta. Rahastoja olisi em. syystä järkevää myös purkaa. Pahimmat nykyjärjestelmää vaivaavat ongelmat ovat rahastojen surkea tuotto ja korkeat kulut. Niiden korjaaminen ei vaadi edes koko järjestelmän muutosta. Mikäli ehdottamani muutokset toteutettaisiin edes osin, voitaisiin myös nykyjärjestelmän mukaisia eläkkeitä korottaa esimerkiksi ns. taitetun indeksin aiheuttaman eläkeleikkauksen verran.

Olen aiemmin ehdottanut rahastojen purkamista porrastetusti esimerkiksi kymmenen vuoden aikana. Nykyisessä tilanteessa on valitettavasti niin, ettei korkosijoituksille saada käytännössä minkäänlaista tuottoa. Teinkin pienen ao. laskelman siitä lähtökohdasta, että allokaation (sijoitusten jakautuminen eri lajeihin) muutos tehtäisiin kertarysäyksellä. Korkosijoitukset myytäisiin ja varat sijoitettaisiin hajautetusti maailmanlaajuisesti pörssi-indekseihin. Ehdotin tätä viime keväänä kun koronakriisi pudotti tilapäisesti osakkeiden hintoja noin kolmanneksen. Toivottavasti eläkeyhtiöt tekivät noin, mitä tosin epäilen, sillä laki rajoittaa osin eläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa huonosti tuottaviin korkosijoituksiin.

Uusi kansaneläke

Yllä oleva laskelma on yksi skenaario, miten muutos voitaisiin tehdä ja mitä siitä todennäköisesti seuraisi. Rahaluvut ovat miljardeja euroja. Rahastojen tuotto on laskettu 9% vuotuisella tuotolla. US pörssi-indeksi on tuottanut viimeiset sata vuotta noin 10% vuosittain. Laskelmassa ei ole otettu huomioon rahan arvon muutosta. Laskelmassa lähdetään siitä, että allokaatio muutetaan ensin ja sitten parempien tuottojen lisäksi rahastoja puretaan. Uutta pääomaa laitetaan sisään pakollisen 5% eläkemaksun verran. Tällä hetkellä eläkemaksuina kerätään 25% palkkasummasta, noin 25 mrd euroa. Palkkasummana on käytetty nykyistä noin 100 miljardin euron kokonaispalkkasummaa. Eläkkeiden maksuun käytettäisiin ensimmäiset kuusi vuotta saman verran varoja kuin mitä tällä hetkellä maksetaan ja tämän jälkeen nykyjärjestelmän maksamat eläkkeet alkavat pienentyä kunnes ne noin 20 vuoden kuluessa saavuttavat tasapainotilan, jossa kansaneläkkeet rahoittuvat jäljelle jäävien noin sadan miljardin euron rahastojen tuoton ja vuotuisen 5% lisäpanostuksen avulla. Nykyisten ja jo luvattujen eläkkeiden tasoon ei nähdäkseni tarvitse yo. mallilla koskea. Ihmisen eläkkeelläoloikä on keskimäärin 15 vuotta. ’Uuden kansaneläkkeen’ maksuun käytettävä summa voi pienentyä saajien vähetessä. Muutoksen ideana on, että nykyisellä järjestelmällä jatketaan niin pitkään kuin siitä rahansa saavia on, eli käytännössä jopa 60 vuotta ja uuteen järjestelmään siirrytään liukuvasti. Esimerkki: 25-vuotias on kerennyt kerryttää hieman eläkettä. Se maksetaan hänelle nykyjärjestelmän mukaan, mutta muutoksen jälkeen uuden järjestelmän mukaisesti.

Yo. mallia miettiessä kannattaa siis huomata, että heti ensimmäisestä vuodesta alkaen ihmisille alkaa kertyä omassa hallinnassa olevia vapaaehtoisia eläkkeitä ’uuden kansaneläkkeen’ lisäksi. Viiden prosentin pakollinen eläkevakuutusmaksutaso on käytössä Sveitsissä. Suomen nykyinen 25% taso on viisinkertainen tarvittavaan.

Yllä oleva muutos, jossa nykyisestä surkeasta järjestelmästä siirryttäisiin paremmin tuottavaan järjestelmään, tarkoittaisi samalla 20 miljardin euron vuotuista tulonsiirtoa kansalaisille. Tällä hetkellä rahastoihin menevä vastaava summa on ikään kuin lisäverotusta, jolla ei rahoiteta todellisuudessa eläkkeitä. Mikäli järjestelmää muutettaisiin ehdottamallani tavalla, sillä olisi valtavat vaikutukset talouteen. Ihmisten käytettävissä olevat varat kulutukseen, investointeihin ja sijoituksiin lisääntyisivät 20 mrd euroa vuodessa. Kasvanut palkka ja suurempi omassa hallinnassa oleva eläkerahoitus kannustaisi huomattavasti työntekoon. Voi vain arvailla miten paljon yritysten kannattavuuden suuri lisääntyminen nostaisi työllisyysastetta.

Olen pallotellut yllä olevia ajatuksia joidenkin tuttavieni kanssa. Tähän mennessä ehdottamastani järjestelmämuutoksesta ei ole löydetty oleellisia virheitä. Otan mielelläni kommentteja vastaan asiasta eri kanaviin, eli esim. Twitter, FB, sähköposti ja tämä blogi.

Muistatko ’happamat sateet’, joiden piti tappaa metsät? Sekin oli vihreä valhe.

Metsäntutkimuslaitoksen emeritusprofessori Kari Mielikäinen kirjoitti silmät avaavan kuvauksen Ilmastosi-seminaarin esittelyyn ’happamista sateista’, joiden piti tappaa Suomen ja muidenkin maiden metsät 1900-luvun lopulla. Kyseessä oli median ja joidenkin tieteilijöiden luoma joukkopsykoosi, joka on vastaava ilmiö, mikä nykyään vuonna 2020 vallitsee luonnollisen ilmastonmuutoksen ympärillä. ’Metsäkuolemien’ vähentäminen esitellään joissain punavihreissä medioissa edelleen ympäristöliikkeen saavutuksena.

Julkaisen Mielikäisen kirjoituksen alla sellaisenaan, korostukset allekirjoittaneen. Kirjoituksen jälkeen muutama oma huomioni (OT).

Kari Mielikäinen, NOLO OLO

Esitykseni otsikko on otettu Lapin Kansan pääkirjoituksesta 1990-luvun loppupuolelta. Päätoimittaja tunnusti kirjoituksessaan median seuranneen lähes kaksi vuosikymmentä ”vääriä profeettoja”, jotka olivat saaneet lehdistön, radion, TV:n ja suuren yleisön uskomaan lähes sokeasti laaja-alaiseen metsäkuolemaan, joka oli tulossa pikaisesti ilmansaasteiden, erityisesti rikkidioksidin, mutta myös typen ja otsonin aiheuttamana. Kuolema oli hiipimässä metsään sekä neulasten (kaasut) että maan (hapan sade) kautta.

Metsäkeskustelu alkoi 1970-luvun lopulla, jolloin suurten ruskohiilivoimaloiden ja metallisulattojen lähiympäristössä (muutaman kilometrin säteellä) alkoi kuolla puita erityisesti itäisen Euroopan vuoristoseuduilla. Valppaat kansalaiset ja tutkijat alkoivat katsella kaikkia metsiä ”sillä silmällä” ja olivat näkevinään neulasiaan varistavia metsiä ja puita kaikkialla. Tilanne oli niin huolestuttava, että tutkijat ja poliitikot käynnistivät laajan ympäristönseurannan kaikissa 28:ssa EU:n jäsenvaltioissa. Maata, kasvillisuutta, ilmaa, vesistöjä ja puita monitoroitiin parikymmentä vuotta sadoilla miljoonilla euroilla.

Ennen ensimmäistäkään mittausta muutamat tohtorit ja professorit katselivat tehtaiden lähellä kasvavien puiden neulasten solurakenteita mikroskoopilla tai monitoroivat latvusten muotoja ja harsuuntumista silmävaraisesti ja totesivat metsien tuhoutuvan laaja-alaisesti pikavauhdilla. Samoihin aikoihin Tsekinmaan vuoristosta löytyi muutamia laaja-alaisia metsäalueita, joilla puusto oli kuollut yhtenä vuodenvaihteena muutamassa kuukaudessa. Näitä kuvia näytettiin myös Suomen TV:ssä ja tehtiin näyttäviä ”luurankometsäanimaatioita” tuleville vuosikymmenille. Kuoleman ahdistus oli tämän jälkeen taattu.

1980-luvun puolivälissä Suomen Lapista löytyi montakin heikkokuntoista metsäaluetta, jotka pika-arvioiden mukaan olivat ilmansaasteiden runtelemia. Laajimmat alueet olivat keväällä 1985 Rovaniemen ympäristössä ja pari vuotta myöhemmin Itä-Lapin Sallassa. Lisäksi Levillä löytyi laskettelukeskuksen rinteessä kapea vyö, jossa puiden neulaset ruskettuivat ja tippuivat pois muutamassa viikossa kevättalvella. Sallan metsätuhon syyksi arveltiin Kuolan niemimaan nikkelisulattojen rikkidioksidipäästöjä, jotka vastasivat suuruudeltaan koko Suomen päästöjä.

Lapin metsissä aloitettiin pikaisesti laaja (kymmeniä miljoonia markkoja) tutkimusohjelma yhdessä Neuvostoliiton tutkimusorganisaatioiden kanssa.
Metsäntutkimuslaitoksen kasvututkijat olivat 1980-luvulla hankalassa tilanteessa. Laitoksen tuhannet pitkäaikaiskokeet ja valtakunnan metsien inventoinnit eivät suostuneet osoittamaan metsissä kuoleman merkkejä, vaan päinvastoin metsien kasvu oli kaiken aikaa nousussa. Käymäni keskustelut kollegoideni kanssa viittasi siihen, että tilanne oli sama monissa muissakin Euroopan maissa. Siirryin vuonna 1993 vierailevaksi tutkijaksi Etelä-Saksan Freiburgiin, jossa käynnistimme yhdessä sikäläisen kasvuprofessorin kanssa laajan tutkimushankkeen, jossa oli vain yksi kysymys: ”Onko maanne metsissä näkyvissä kasvun muutoksia, joita ei voida selittää metsien hoidolla tai metsien rakenteen muutoksilla?” Tarkasteluajanjakso oli 1900-luku tai pidempi.

Saimme mukaan lähes 50 tutkijaa kahdestatoista Euroopan maasta ilman ulkopuolista rahoitusta. Kaikki yrittivät penkoa kysymystä omien yliopistojensa tai tutkimuslaitosten voimavaroilla.

Mistä se nolo olo sitten tuli? Se tuli siinä, että ennusteet metsäkuolemasta ja sen syistä olivat kymmenkertaisesti liioiteltuja. Toisin sanoen mallien desimaalipilkku oli väärässä paikassa. Vuosikymmenien ympäristönseurannan lopputulos oli se, että puiden kunto (neulasmäärä -harsuuntuminen) vaihteli koko seurannan ajan ylös-alas ilman mitään trendiä. Puiden ajoittaisen huonokuntoisuuden syyt olivat suurimpien saastuttajien lähialueita lukuun ottamatta luonnollisia. Koko Euroopan tarkastelu osoitti puiden kunnon korreloivat voimakkaimmin metsien iän, kuivuuden, vuoristoisuuden, hyönteistuhoepidemioiden ja meren läheisyyden kanssa. Kaikkein heikoimmin puiden kunto korreloi alueen rikkidioksidipitoisuuden kanssa. Keski-Euroopan metsiä runteli pakkastuho vuodenvaihteessa 1978/79.

Ilman epäpuhtauksilla ei ollut myöskään mitään tekemistä Lapin metsätuhojen kanssa. Sallan metsiä kuritti sateisen kesän aikaansaaman sienitauti, versosurma, joka tappoi muutaman hehtaarin metsää Sallan Sätsissä (Ylen uutisten ennuste kuolevan metsän määrästä oli ollut ennen tutkimuksia tuhansia tai kymmeniä tuhansia hehtaareja). Rovaniemen ympäristön tuhot aiheutuivat lumettoman ja kylmän talven syvästä roudasta, joka viipyi soilla pahimmillaan seuraavan kesän loppupuolelle. Puiden oli pakko tiputtaa haihduttavia neulasia pelastautuakseen tilanteessa, jossa juuret eivät saaneet vettä jäätyneestä maasta. Levin tuho aiheutui inversioilmiöstä, eli kylmä ja lämpimän ilmakerroksen sekoittumisesta tunturin rinteessä.

Vuosina 1993-1996 toteutetun Euroopan metsien kasvutrenditutkimuksen lopputulokset olivat myös sen verran järkyttäviä, ettei Suomen media niitä pahemmin noteerannut. Tulosten mukaan Keski- ja Etelä-Euroopan metsien (=puiden) kasvu oli lisääntynyt koko 1900-luvun ajan. Pohjoisessa luonnonsuojelualueilla metsänhoidolta ”rauhassa” kasvaneiden puiden kasvu ei ollut muuttunut mihinkään suuntaan. Tutkijoiden yhteinen käsitys kasvun muutoksen syistä oli liikenteestä ja maataloudesta peräisin oleva lannoittava typpilaskeuma, joka vastasi Keski-Euroopassa metsänlannoituksessa käytettävä annostusta (25 kg N/ha/v).

Sanoin, ettei media noteerannut tuloksia, mutta se ei aivan pidä paikkaansa. Sain Freiburgissa lokakuussa 1996 pidettyyn loppuseminaariin soiton Helsingin Sanomien toimittajalta. Keskustelu johti seuraavana päivänä pieneen pääkirjoitukseen otsikolla ”Hyvä uutinen Euroopan metsistä”. Siinä sanottiin hyvin lyhyesti, etteivät metsät kuolekaan. Lapin Kansan päätoimittaja kertoi suurin piirtein samoihin aikoihin, että media oli innostunut (höyrähtänyt) maailmanloppua ennustavien väärien profeettojen kelkkaan. Hän pyysi myös anteeksi sitä, miten he olivat myös pilkanneet silloisia ”toisinajattelijoita” väärin perustein.

Mitä haittaa metsäkuoleman uhkan liioittelusta sitten oli? Saatiinhan kohulla aikaan ainakin se, että ilman puhtaudesta alettiin huolehtia. Suurin hyötyjä ilman puhdistumisesta ei ollut metsä, vaan ihmisten keuhkot. Suurin häpeä koitui tiedeyhteisön joillekin jäsenille, jotka pilasivat koko tieteellisen tutkimuksen mainetta ja rehellisyyttä.

Ilmansuojelua olisi pitänyt perustella metsien sijaan yksinkertaisesti saasteiden terveysvaikutuksilla. Tämän päivän ympäristökeskustelua pitäisi suunnata energiapolitiikkaan, uusiutumattomien raaka-aineiden säästöön ja ympäristön pilaamiseen (pienhiukkaset, vedet, muovit). Jos ihmisen ja hiilidioksidin vaikutus ilmastoon osoittautuu samanlaiseksi kuplaksi kuin liioiteltu metsäkuolema, aika monella asiantuntijalla saattaa olla jälleen ”nolo olo”.

Alkuperäinen kirjoitus löytyy Ilmastosi-seminaarin puhujaesittelystä. Seminaari järjestetään Messukeskuksessa 15.8.2020. Tiedossa on monia kiinnostavia esityksiä ja näkökulmia, joita punavihreä valtamedia ei suvaitse julkaista.

Yllä oleva ’happamat sateet’ -psykoosi on vain yksi vihreä valhe pitkässä listassa, joista yksi on tämän vuosituhannen suurin huijaus – ihmisen syyllisyys ilmastonmuutokseen – ilmastohan muuttuu kuten se on aina muuttunut. Tässä blogissani on ilmastonmuutoksesta paljon materiaalia. Viime aikoina vihreät ovat yrittäneet esittää, että menossa olisi ’kuudes sukupuuttoaalto’, vaikka lajien määrässä ei ole havaittavissa mitään erityistä. Punavihreän liikkeen olemassaolo perustuu ihmisten pelotteluun erilaisilla katastrofeilla.