Tämä artikkeli on käännös Doctors for Covid Ethics -sivuston artikkelista https://doctors4covidethics.org/the-eternal-dangers-of-rna-vaccines/
Suomen kieliasun on tarkastanut LKT, patologian dosentti Seppo Sutinen. Alkuperäiseltä sivulta löytyvät artikkelin käännökset 18 kielelle. (OT)
——————
Sucharit Bhakdi MD, Karina Reiss PhD ja Michael Palmer MD
Tässä avoimessa kirjeessä selitetään mRNA-rokotteiden aiheuttamat vaarat, nimittäin se, että solut ja kudokset, jotka ottavat vastaan rokotehiukkasia, tulevat kärsimään tuhoutumisesta immuunijärjestelmän toimesta ja että lisäksi tuhoutumisen välttävät solut voivat päätyä geneettisesti muunnetuiksi. Geneettisen muuntelun riski koskee myös munasoluja ja siittiösoluja ja siten tulevia sukupolvia. Molemmat riskit ovat luontaisia tälle rokoteteknologialle – ne eivät rajoitu pelkästään COVID-19: n vaan myös tuleviin mRNA-rokotteisiin.
Tämän kirjeen kansainvälisen levityksen ja jakelun helpottamiseksi se on käännetty monille kielille. Pyydämme teitä lataamaan kirjeen äidinkielellänne ja auttamaan sen jakelussa omassa maassanne.
RNA-rokotteiden uusi käsite
Kromosomit ovat elämän kirjoja, jotka sisältävät DNA-koodattuja reseptejä proteiinimolekyylien tuottamiseksi. Tarvittaessa kirja avataan ja kopio tarvittavasta reseptistä tehdään. Kopio on mRNA, joka ohjaa proteiinin tuotantoa, minkä jälkeen se hävitetään.
RNA-rokotteet ovat sellaisia lyhytikäisiä kopioita kromosomiresepteistä, jotka ohjaavat valittujen antigeenien, kuten SARS-CoV-2-piikkiproteiinin, tuotantoa. Jokaisen injektion yhteydessä annetaan yli miljardi RNA-molekyylin kopiota. mRNA: n massatuotanto edellyttää DNA-reseptien massasaatavuutta. Miten tämä voidaan saavuttaa?
Ratkaisu on geeniteknologian peruspilari. DNA-reseptien miljardit ja biljoonat kopiot ovat peräisin bakteereista. Reseptit sisältyvät pieniin bakteerikromosomeihin, joita kutsutaan plasmideiksi. Bakteerien jakautumisaika on noin 20 minuuttia – solujen määrä noin kahdeksankertaistuu tunnin välein. Kirjaimellisesti suunnaton määrä
bakteereita plasmideineen voidaan siis kerätä nesteviljelmästä vain
muutamassa päivässä.
Plasmidit ovat helposti manipuloitavissa. Vieraita reseptejä eli geenejä, kuten virusproteiineja koodaavia geenejä voidaan lisätä. Bakteerien lisääntymisen jälkeen plasmidit kerätään ja niitä käytetään malleina mRNA-kopioiden tuottamiseksi.
RNA-molekyylit pakataan sitten pieniksi rasvapalloiksi, joita kutsutaan lipidinanohiukkasiksi (LNP). LNP:n olennaiset komponentit ovat ihmisen tekemiä ja mahdollisesti erittäin myrkyllisiä. Niiden käyttö ihmisillä kiellettiin ennen vuotta 2020. Tätä sääntöä rikottiin, kun hyväksyttiin COVID-RNA-rokotteiden hätäkäyttö. Pakkausmateriaali on välttämätön RNA:n suojaamiseksi tuhoutumiselta, jotta se voi kulkea verenkierrossa päästäkseen kaikkiin kehon elimiin. Siellä pallot toimivat ”troijan hevosina” (tarkoittaa mitä tahansa juonta, jossa uhri houkutellaan vapaaehtoisesti päästämään vihollinen luokseen). Solut ottavat ne vastaan ja niiden lasti vapautetaan. Piikkiproteiinin tuotanto ja immuunivasteen laukaisu seuraavat, mikä johtaa erityisten vastaaineiden muodostumiseen, joiden oletetaan suojaavan tulevilta
tartunnoilta.
Kohtalokas virhe
Immuunijärjestelmä tunnistaa ja tuhoaa kehon solut, jotka tuottavat vieraita proteiineja, mikä tapahtuu, kun ne tulevat virusten tartuttamiksi. Tämä kyky tunnistaa vieras (non-self) annetaan syntymässä. Se suojaa meitä koko elämän ajan, koska viruksen saastuttamat solut poistetaan siten tehokkaasti. Sitä ei voida tukahduttaa. Siksi, jos mRNA, joka koodaa mitä tahansa vierasta proteiinia, viedään soluun, immuunijärjestelmä hyökkää kyseistä solua vastaan. Tämä on kohtalokas virhe, joka on koko käsitteen taustalla. Jokaisen ruiskeen yhteydessä annettujen pakattujen RNA-kopioiden määrä on valtava. Suunnaton joukko immuunihyökkäyksiä tapahtuu koko kehossa, ja ne voivat pysähtyä vasta, kun vieraan proteiinin tuotanto loppuu. Kuinka kauan tämä kestää? Vain muutaman päivänkö, kuten rokotevalmistajat ja sääntelyviranomaiset toistuvasti ovat vakuuttaneet?
Lopullinen katastrofi
Viime vuoden aikana tuli esiin hälyttävä havainto, joka oli ristiriidassa tuon väitteen kanssa. Piikkiproteiini- ja monielintulehdus havaittiin rokotetuilla viikkoja ja jopa kuukausia injektioiden jälkeen (1-3). Ja tämä liittyi vakavaan ja usein kuolemaan johtavaan sairauteen (2,3). Mikä mahdollinen syy RNA-koodatun proteiinin ja tulehduksen pitkäaikaiseen tuotantoon olisi voinut olla ja voisi vielä olla?
Mahdollinen ja erittäin kauhistuttava vastaus tuli McKernanin ja kollegoiden äskettäisen löydön myötä (4). Rokotteen tuotantoprosessissa plasmidi-DNA-mallit on poistettava tuotetusta mRNA:sta ennen kuin jälkimmäinen pakataan lipidinanohiukkasiin (LNP). Muuten plasmidit päätyvät myös rasvapalloihin. McKernan havaitsi, että tätä ratkaisevaa vaihetta plasmidi-DNA:n poistamiseksi ei ollut tehty huolellisesti. Valtavia määriä plasmidi-DNA:ta löydettiin paketoidussa muodossa, mikä takasi niiden onnistuneen toimituksen soluihin, joissa ne voisivat toimia pitkiä aikoja.
Toiminnallisen vieraan kromosomin ottaminen soluun ei vastaa vähempää kuin geneettistä muutosta. Tämä tulee olemaan niiden ihmisten kohtalo, joihin injektoidaan pakattuja bakteeriplasmideja. Lisäksi vieraan geenin ilmentyminen käynnistää immuunihyökkäyksen niitä tuottavia soluja vastaan. Vieraan proteiinin jatkuva ja pitkäaikainen tuotanto voimistaa elinvaurioita ja tulehdusta. Tämä tapahtuu koko kehossa. Verihyytymiä muodostuu, kun verisuonet vaurioituvat ja kudokset kuolevat hapenpuutteen vuoksi. Sydän on elin, jonka kuolleet solut eivät voi korvautua uusilla. Kuka ei olisi kuullut salaperäisistä äkillisistä sydänkuolemista, joita tapahtuu ympäri maailmaa? Ne ovat vain jäävuoren huippu. Rokotteiden aiheuttamat sydänsairaudet ovat tulleet jokapäiväisiksi tutuiksi nuorille ja vanhoille. Toinen elin, jonka kuolleet solut eivät voi korvautua uusilla, ovat aivot. Riippuen siitä, missä rokotevahinko tapahtuu, seurauksena voi olla mitä tahansa neurologisia ja psykiatrisia vaivoja.
Vastaavia autoimmuunimaisia sairauksia voi kehittyä samanaikaisesti eri elimissä. Tämä rokotusten aiheuttaman vamman monitahoinen piirre on ainutlaatuinen, jota havainnollistaa kertomus järkyttävän surullisesta tapauksesta, jossa 14-vuotias lapsi kuoli monielintulehdukseen, jollaista ei ole koskaan ennen nähty (5).
Rokotusten kyky vaikuttaa kielteisesti hedelmällisyyteen ja lisääntymiseen on valtava. Rokotteet kertyvät lisääntymiselimiin, mikä voi välittömästi heikentää hedelmällisyyttä. Kiertävän RNA: n ja DNA: n imeytyminen istukan soluihin voi johtaa sikiön syntymiseen kuolleena. Istukan vauriot voivat myös mahdollistaa pakattujen geenien pääsyn sikiön verenkiertoon. Napanuoran veren kantasolut vähenevät ja heikkenevät rokotuksen jälkeen (6), ja on pelättävissä, että tämä johtuu siitä, että rasvapallot pääsevät vauvaan äidin kohdussa. Rasvapallojen lasteineen tiedetään myös löytävän tiensä äidinmaitoon (7). Suolen läpäisevyys on korkea ensimmäisten viikkojen aikana syntymän jälkeen (8), ja on olemassa kauhea mahdollisuus, että imetys johtaa rokotteiden suoraan kulkeutumiseen vauvaan, jossa voivat laueta itsemurhamekanismit.
Laboratoriossa on mahdollista lisätä plasmidi-DNA elämän kirjaan. Jos näin tapahtuu rokotetuilla ihmisillä, mahdolliset seuraukset ovat loputtomia. Solujen jakautumista ja erilaistumista ohjaavan hienosti viritetyn verkon häiriöt voivat johtaa syöpään. Muutokset siittiöissä ja hedelmöittyneissä munasoluissa voivat tehdä muuttuneista ominaisuuksista periytyviä ja johtaa sellaisten olentojen luomiseen, jotka ovat poikenneet ihmisrodun lajinkehityksen raiteilta.
Lopuksi
On odotettavissa, että immuunijärjestelmän hyökkäys piikkiproteiineja tuottavia soluja vastaan saa aikaan kudoksiin ja verisuoniin kohdistuvan laajalle levinneen ja pitkäaikaisen vaurion. Tämä hyökkäys tapahtuu, koska piikkiproteiini on vieras (non-self); ja koska kaikki muutkin mRNA-rokotteet tulevat koodaamaan vierasta proteiinia, meidän on odotettava, että se tulee aiheuttamaan haittaa samalla mekanismilla ja samassa määrin. Nämä painajaismaiset näkymät pahenevat jokaisen tehosterokotuksen myötä.
Kaiken lisäksi rokote-erien saastuminen toimivalla plasmidi-DNA:lla on odotettavissa oleva sääntö eikä poikkeus, koska ei ole olemassa kustannustehokasta menettelyä massatuotetun RNA:n erottamiseksi
luotettavasti plasmideista. Vieraan kromosomin käyttöönotto vastaa
genomin muutosta. Pitkäkestoinen autoimmuunihyökkäys soluihin on
väistämätöntä.
Lisäksi on odotettavissa, että plasmidi-DNA integroituu satunnaisesti
ihmisen kromosomiin. Valtava määrä solutoimintoja voi sitten
häiriintyä pysyvästi. Pahanlaatuisia kasvaimia voi syntyä ja
elinajanodote voi laskea. Syntyy kauhunäytelmä, joka voi vaikuttaa
lukemattomiin ihmisiin, joita rakastamme ja arvostamme. Meidän on
estettävä tämä.
Lääketieteellisen maailman on noustava vastustamaan ja lopetettava
RNA-injektioiden käyttö kokonaan.
Viitteet:
- (2021) Cutting Edge: BNT162b2 (Pfizer-BioNTech) -rokotus indusoi
kiertäviä eksosomeja COVID-piikkiproteiinilla ennen vasta-aineiden
kehittämistä: uusi mekanismi mRNA-rokotteiden immuuniaktivaatiolle.
J Immunol 207: 2405-2410.
- Mörz M. (2022) Tapausraportti: Multifokaalinen nekrotisoiva enkefaliitti
ja sydänlihastulehdus BNT162b2 mRNA -rokotuksen jälkeen COVID-19:
tä vastaan.
Vaccines 10:1651.
- Bhakdi, S. ja Burkhardt, A. (2021) COVID-rokotteista: miksi ne eivät voi
toimia, ja kiistattomia todisteita niiden aiheuttamasta roolista
rokotuksen jälkeen tapahtuvaan kuolemaan .
https://doctors4covidethics.org/on-covid-vaccines-why-they-cannotwork-
and-irrefutable-evidence-of-their-causative-role-in-deaths-aftervaccination/
- McKernan, K. (2023) Kaksiarvoisten Modernan ja Pfizerin mRNArokotteiden
sekvensointi paljastaa nanogrammasta mikrogrammaan
ilmentymisvektorin dsDNA:ta annosta kohti.
https://osf.io/b9t7m/
- Nushida H. et al. (2023) Tapaus kuolemaan johtavasta
monielintulehduksesta COVID-19-rokotuksen jälkeen.
Leg Med 63: 102244.
- (2023) CD34+ HSPC:iden vino kohtalo ja hematopoieesi napanuoran
veressä COVID-19-pandemian keskellä.
iScience 25: 105544.
- Hanna N. et al. (2022) Lähetti-RNA COVID-19 -rokotteiden havaitseminen
ihmisen äidinmaidosta.
JAMA Pediatr. 176: 1268-1270.
- Weström B. et al. (2020) Epäkypsä suolistoeste ja sen merkitys
vastasyntyneiden nisäkkäiden immuniteetin luomisessa.
Front Immunol. 11: 1153.
