Kansalaisten liikkumisoikeuden rajoittaminen
Hallitus päätti keväällä koronaepidemian yhteydessä rajoittaa kansalaisten liikkumisoikeutta mm. siten ettei Suomen rajojen yli saanut käytännössä kulkea. Professori Martin Scheinin on 28.4.2020 kirjoittanut perustuslakiblogissa seuraavasti: ”Onko Suomen kansalaisen perusoikeus lähteä maasta unohdettu?”
Oikeuskansleri Pöysti teki päätöksen viisi kuukautta myöhemmin 1.10.2020, jossa hän lausunnossaan tosiasiassa toteaa useilla esimerkeillä tapahtuneet perustuslain loukkaukset, mutta sitten päätyy lopputulokseen ettei perustuslakia kuitenkaan ole rikottu.
”Päätöksissä mainittu ”välttämätön syy” rajan ylittämisen on kattanut tulkinnallisesti perustuslain suojaamaat oikeudet lähteä maasta ja palata maahan.” Perustuslaissa ei ole sellaista rajausta, että rajan ylittämiseen pitäisi olla välttämätön syy.
”Rajanylityspaikkoja on ollut avoinna siten, että nämä oikeudet ovat myös käytännössä voineet toteutua.” Käytännössä missä? Käytännössä liikkuminen kiellettiin, teoriassa rajanylitysmahdollisuus on voinut olla. Jos ei osannut tiukasti vaatia oikeuksiaan, niin käytännössä perustuslakia rikottiin.
”Päätöksissä olisi tullut myös selkeämmin tuoda esiin se, missä määrin kyse on ollut suosituksista ja missä määrin oikeudellisesti velvoittavista päätöksistä.” Jos ei ole kerrottu, että kyse on suosituksesta, niin kyseessä on todellisuudessa määräys ja sen mukaan rajavartiolaitos on toiminutkin.
Päätöksessä huomio kiinnittyy kaksi kertaa käytettyyn sanaan ’tulkinnallisesti’. Melkoista tulkintaa on todella tarvittu, että on päädytty johtopäätökseen että kaikki on kunnossa!
Perustuslakivaliokunnan antamien ohjeiden rikkominen
Perustuslakivaliokunta antoi pääministeri Marinille ohjeita heinäkuussa käytyihin EU-neuvotteluihin. Näissä ohjeissa todetaan:
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan hyvin selkeästi, ettei tule hyväksyä, eikä edes edistää ehdotettua lainanottoa tai vastuuta.
Valtioneuvoston kanslia ilmoitti tiedotteellaan 21.7.2020, että
Pääministeri Marin on vähintään edistänyt sopimuksen syntymistä, ellei tulkinnallisesti olekaan sopinut pitävää sopimusta. Oikeusoppineista mm. Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg oli pöyristynyt tapahtuneesta: ”En odottanut näkeväni Suomessa hallitusta, joka julkisesti kiistää perustuslakivaliokunnan kannan merkityksen.”
Perussuomalaiset ilmaisivat välittömästi tapahtuman jälkeen oman kantansa:
Perussuomalaisten tiedotustilaisuudesta on myös video:
Neuvottelumandaatin antaminen Ruotsin pääministerille
Viimeisin episodi on ehkä kummallisin tapahtumista. Sanna Marin poistui Eurooppa-neuvoston kokouksesta ilmeisen vauhdikkaasti ja antoi Suomen valtion edustusoikeuden Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille!
Perustuslaissa kuitenkin sanotaan selvästi, että
Perustuslaissa ei sanota mitään Ruotsin (tai Venäjän tai Saksan) pääministeristä Suomen edustajana. Mahdolliset neuvoston sisäiset käytännöt eivät mene Suomen perustuslain edelle. Ei ainakaan pitäisi mennä!
Arto Luukkasen videossa pohditaan ansiokkaasti tätä tapahtumaa:
Perussuomalaisten ex-kansanedustaja Pentti Kettunen on ilmoittanut jättäneensä kantelun tästä asiasta oikeuskanslerille.
Tavallisen kansalaisen näkökulmasta selkeät perustuslain rikkomukset eivät ole ainoita hallituksen edesottamuksia, jotka sotivat oikeustajua vastaan. Myös ulkoministeri Pekka Haaviston toimet ovat sekä keskusrikospoliisin, että perustuslakivaliokunnan tutkittavina. Näistä huolimatta Haavisto jatkaa tehtävässään. Suomi näyttää olevan laittomuuden tilassa ja hivuttamalla tehtävän vallankaappauksen kohteena, jossa perustuslaki poljetaan lokaan lähes kuukausittain.
Kysymykseni oikeuskansleri Tuomas Pöystille kuuluvatkin: Aiotteko painaa kaikki tapahtuneet perustuslain rikkomukset villaisella selittäen mustan valkoiseksi? Toimitteko pelkkänä kumileimasimena siunaten hallituksen mitä kummallisimmat sekoilut? Missä raja kulkee milloin alatte toimia tehtävänne mukaisesti? Vai onko rajaa ollenkaan? Kaikki käy?
Tuomas Pöystin kuva Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia