fbpx

Kategoria: Uncategorized

Työpaikan ilmapiiri, sitä ei löydy mistään

Olen joskus jossain työpaikassa käydessäni kävellyt ympäriinsä ja katsastellut eri tiloihin ja todennut sitten, että ’Ei löydy täältäkään’. Kyse on paljon puhutusta ’työpaikan ilmapiiristä’. En ole mistään löytänyt ilmassa olevia renkaita. Yritin juuri googlettaa kuvaakin asiasta, mutta eipä sitä löydy hakukoneellakaan, niin piti sitten itse väsätä otsikkokuvaksi sellainen, rengas ja vähän salamiakin.

Mistä oikein on kysymys? Ilmapiirikartoitukset ja vastaavat yrittävät nimetä asiaa, jota ei oikeasti ole olemassa. ’Ilmapiiri’ on käsite, jolla voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa riippuen siitä, mitä kukin sillä käsittää. Kuka ilmapiirin määrittää? Miten sitä mitataan? Mitä oikein mitataan?

Yleisin vastaus lienee, että sitä mitataan kyselyillä, joihin ihmiset vastaavat ja ilmaisevat oman mielikuvansa tai käsityksensä asiasta. Yhden ihmisen työpaikalla ei liene mahdollista olla ilmapiiriä tai muitakaan ilmassa olevia renkaan muotoisia käsitteitä. Entäs kaksi työntekijää? Onko ilmapiiri jo silloin syntynyt? Ehkä ei vieläkään, vaan siihen vaaditaan vähintään kolme ihmistä.

Voivatko ilmarenkaaseen vaikuttaa työpaikan fyysiset olosuhteet? Ehkä jossain määrin. Toimistotöissä siihen voinee hieman vaikuttaa lämpötilalla, sisustuksella, hajuilla jne. Entäs ulkotyöt? Karkaako ilmapiiri avotaivaan alla tuulen mukana pois? Voiko olla niin, että ilmapiiri pesii vain sisätiloissa? Auttaisiko tuuletus? Jos on vaikka toimistotöissä ja muut sattuvat olemaan poissa, niin onko työpaikalla silloin ilmapiiri? Tuskin. Ihmiset muodostavat sen. Mitään ihmisistä riippumatonta ilmapiiriä ei ole olemassa. Silti asiaa käsitellään usein kuin olisi olemassa jokin syntynyt tai muodostunut todellinen olio.

Kyse on ihmisten välisistä suhteista, asenteista ja erityisesti toiminnasta, joka ilmenee sanottuina tai kirjoitettuina asioina, niiden sävyinä, sekä ilmeinä ja eleinä. Koska kyse on ihmisten välisistä suhteista, niin viestinnällä on kaksi osapuolta, viestin lähettäjä ja sen vastaanottaja. Viestin lähettäjällä on ilmapiirin luomisessa ehkä suurin vastuu, mutta myös viestin vastaanottajalla on oma osansa. Asenteensa saamaansa viestiin voi valita. Vastaanottajalla on mielestäni myös velvollisuus kysyä saadessaan epäselviä ohjeita.

Lähettäjänä kannattaa miettiä viestin asiasisällön lisäksi myös tapa ja tyyli, millä viestin kertoo. Viestin asiasisältö kannattaa olla mahdollisimman yksiselitteinen. Yleiskäsitteitä tai tulkinnanvaraisia käsitteitä ei kannata käyttää. Jos viestin voi tulkita väärin, niin se tulkitaan väärin joko tahattomasti tai tahallisesti.

Esimerkki: Törmäsin eräässä paikassa ohjeeseen, joka kehotti ’Laita tavarat paikoilleen!’. Ongelmana vain oli, että kukaan ei ollut määritellyt mitkä ne paikat olivat, eikä sitä voinut satunnainen tavaran käyttäjä tietää. Tuskin tiesivät vakiokäyttäjätkään. Hulluinta oli, että tavaran paikalla ei edes ollut suurta merkitystä, sillä tilaa oli varsin hyvin käytettävissä, eivätkä kyseessä olleet pilaantuvat tavarat. Epäselvä viestintä aiheuttaa työn tehokkuuden laskun lisäksi kitkaa ihmissuhteisiin.

Vastaanottaja tulkitsee viestin omien suodattimiensa läpi, jotka ovat usein hyvin erilaiset kuin lähettäjällä. Myös tiedot asiasta voivat olla erilaiset, vallitsee tietämyksen epäsuhta. Jos ilmapiiriä mitataan kyselyillä, niin niihin saatetaan vastata mitä sattuu tai tarkoitushakuisesti. Voi olla, että vastaajalla on omassa elämässään suuria vaikeuksia, jolloin ne heijastuvat myös työpaikalle tai ihminen kehittää työhönsä liittyviä mielleyhtymiä, joilla ei ole mitään tekemistä itse työn tai työnantajan kanssa.

Onko ilmapiirikyselyillä paikkansa? Ehkä, mutta niihin on suhtauduttava kriittisesti. Mikä on kyselyn tarkoitus? Onko työpaikassa liian suuri vaihtuvuus siksi, ettei työhön olla tyytyväisiä? Vai mikä on syy ilmapiirikyselyn tekemiseen? Mitä kyselyssä tarkalleen ottaen kysytään? Keskitytäänkö oleellisiin asioihin? Usein kyselyt ovatkin työtyytyväisyyskyselyitä, jolloin ollaan paremmin asian ytimessä. Oletko tyytyväinen työhösi? Jos et ole, niin miksi? Jos olet, niin miksi? Onko jotain parannettavaa? Näihin asioihin voi vaikuttaa myös ilman kyselyitä. Jututa pomoasi. Kerro, jos asiat ovat huonosti ja kerro myös jos ne ovat hyvin. Pomona kysy työntekijöiltäsi, että ’Miten menee?’.

Tämän pienen kirjoitelman innoittajana toimi törmäämiseni jälleen useammassa yhteydessä epämääräiseen höttöpuheeseen työpaikan ilmapiiristä , sekä Postin meneillään oleva lakko. Työtyytyväisyyttä varmasti laskee, mikäli uhataan kymmenien prosenttien palkanlaskulla. Suunnan pitäisi olla pikemminkin Sveitsin korkeiden palkkojen suuntaan, eikä siihen, että Suomesta tulee halpatyömarkkina, jossa pieniä palkkoja paikataaan sosiaaliturvalla.

Vastineeni Suomen Kuvalehden 45/2019 ilmastoaiheiseen juttuun, jossa minua käytetään esimerkkinä

Suomen Kuvalehti (myöhemmin SK) julkaisi numerossaan 45/2019 kuusisivuisen artikkelin ’ilmastoepäilystä’, joka perustui pääosin minun haastatteluuni. Sitaattini ovat lähes oikein ja suurin osa faktoistakin. Sain tarkastaa omat sitaattini. Jutun ’kehystys’ on punavihreän ideologian mukaista, mitä odotinkin. Kyseessä on kuitenkin huomattavasti tasokkaampi juttu kuin Vihreässä Langassa viime keväänä minusta kirjoitettu parjausjuttu. SK:n juttu on sekä tilattavassa paperilehdessä, että oli perjantaina 8.11.2019 SK sähköisessä palvelussa kenen tahansa luettavissa avoimena juttuna, joten katson voivani lainata tekstin ja kuvat tässä vastineessa tarvittaessa kokonaisuudessaan. Myöhemmin juttu on ilmeisesti laitettu maksumuurin taakse. Juttu on minua kohtaan myös varsin leimaava, joten katson senkin vuoksi, että minulla on oikeus ja velvollisuus vastineeseen. Lainaukset alla kursiivilla. Vaadin Suomen Kuvalehteä julkaisemaan lyhyemmän vastineen, jossa edes asiavirheet korjataan.

Jutun sävy tulee ilmi jo yo. otsikkokuvana olevasta SK kansilehdestä. Kuvassa on keski-ikäiseltä ’setämieheltä’ (sopii minuun =) vaikuttava piirroshahmo, joka suojautuu jutussa ’ilmastonmuutosta’, myrskyävää ja nousevaa merenpintaa sekä tuulta ja sadetta vastaan sateenvarjolla, sekä nousemalla korkean pilvenpiirtäjän katolle. Aikamoista mielikuvien luomista!

Kannen teksti ’En usko Ilmastonmuutos on fakta. Joidenkin on vaikea sulattaa sitä.’ yhdistää kuvan setämiehen kuvitteelliseen ’ilmastonmuutoksen kieltämiseen.’ ja paaluttaa lehden sisällä olevan laajan artikkelin asenteen jo kansilehdellä.

Setämies Seikkailee -tematiikka jatkuu jutun ensimmäisellä aukeamalla. Kuvassa urhea Setämies puskee myrskyä päin tukka ja kravatti putkella ja lievä vatsakumpu ojossa.

Jutun otsikko ja ingressi on kirjoitettu siten, että kannessa luotua mielikuvaa jatketaan:

Ei tässä mitään hätää
Joillakin ihmisillä on taipumus kieltää kaikkein ahdistavimmat asiat. Sellainen voi olla esimerkiksi ilmastonmuutos.

Aivan selvyyden vuoksi haluan kertoa, etten kiistä ilmastonmuutosta tai edes ihmisen mahdollista vaikutusta siihen. Ilmasto muuttuu kuten se on aina muuttunut ja kyllä ihmiskunnallakin voi siihen jokin vaikutus olla. SK:n artikkeli luo mielikuvaa, että ihmiskunnan syyllisyys ilmastonmuutokseen on varma asia, vaikka juuri siitä erimielisyys vallitsee. Kyse ei ole mistään tunteiden hallintakysymyksestä.

Tässä yhteydessä on syytä määritellä mitä termillä ’ilmastonmuutos’ oikein tarkoitetaan. Monille voi tulla yllätyksenä, että määritelmiä on kaksi, tieteellinen ja poliittinen. Tieteellisessä määritelmässä ei ole rajattu esimerkiksi muutoksen tekijöitä, alueita tai nopeutta. Poliittinen määritelmä syyttää yksin ihmistä. Ilmastofoorumi ry on paheksunut termin luonnontieteen vastaista käyttöä. Mitä sitten tarkoitetaan, jos väitetään kiellettävän ’ilmastonmuutos’? Kumpi kielletään, luonnontieteellinen, vai poliittinen ’ilmastonmuutos’? Kyse on tyypillisestä punavihreästä uuskielestä, jossa keksitään uusia merkityksiä tai hämärretään vakiintuneiden termien merkityksiä.

Entä mitä sanalla ilmasto tarkalleen ottaen oikein tarkoitetaan? Luonnontieteessä ilmaston ominaisuuksia ovat perinteisesti olleet esimerkiksi lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta sekä ilman suhteellinen kosteus. Media, poliitikot, osa tutkijoista ja suuri yleisö käsittää asian lämpötilan nousuna ja siitä johtuvina seurauksina. Miksi ei sitten puhuta lämpötilan noususta, vaan ’ilmastonmuutoksesta’?

Syy on yksinkertainen. Lämpötila ei globaalisti nouse, ei ole noussut 21 vuoteen. Punavihreän valetodellisuuden säilyttämiseksi on täytynyt keksiä toinen käsite, jota ei voi samalla tavalla mitata kuten lämpötilaa voi. Suomessa tästä lämpötilan nousun jo kauan sitten tapahtuneesta pysähtymisestä ei kauheasti keskustella, sehän romuttaisi koko punavihreän tarinan ihmisen syyllisyydestä. Jos joku kehtaa ottaa asian puheeksi, niin siitä seuraa välitön kurinpalautus kuten esimerkiksi toimittaja Matti Virtanen havaitsi vuonna 2013.

SK:n juttu jatkuu hilpeällä kertomuksella keväällä pidetystä Päättäjien luontotentistä. ’Tiihonen, iso mies, istui leveästi.’ Olisikohan vastaavaa kirjoitettu, jos osallistuja olisi ollut iso nainen? Luontotentti oli selvästi tilaisuus, jossa oli tarkoitus silitellä punaviheää ympäristöväkeä myötäkarvaan ja minulle oli varattu vastarannan persun rooli. Pyrin tietenkin täyttämään minulle asetetut odotukset ja kerroin suoraan mielipiteeni, mikä aiheutti yleisössä olleessa porukassa supinaa ’Aika rohkea kaveri, kun tulee tuollaista tänne sanomaan!’ kertoivat yleisön joukossa olleet ystäväni kuulleensa. Kerroin luultavasti sellaisia kenen tahansa tarkastettavissa olevia faktoja, mitkä olivat muuta kuin mitä oletettiin kuultavan. Esimerkiksi, että vesi on tärkein kasvihuonekaasu. Ei suinkaan hiilidioksidi.

Kun hän aloitti bloggaamisen – myös vuosi sitten – hän kirjoitti kahdessa viikossa yksitoista postausta. Kahdeksan niistä liittyi ilmastonmuutokseen. Sen verran ehti, ennen kuin Uusi Suomi esti häneltä pääsyn alustalle. Syy: väärän ja valheellisen tiedon levittäminen.

Yllä kirjoitettu on faktisesti totta US toimien osalta. US Puheenvuoro heitti minut ulos palvelustaan. Kysyin US Puheenvuorosta tarkennusta väitteeseen, että olin esittänyt väärää tai valheellista tietoa, eli mikä muka sellaista oli ollut. Vastausta en koskaan saanut. Koko tarina on kerrottu blogipostauksessani. Suomen Kuvalehden jutussa olevassa yo. kappaleessa on ilmeisesti tarkoituksena luoda kuvaa minusta toisinajattelijana, mitä tietysti olenkin. Väärää tai valheellista tietoa sen sijaan en ole levittänyt.

Tiihonen osaa kirjoituksensa ulkoa. Hän esittelee venäläisten lämpötilamallinnuksen perusteita, kiinalaisten hiilivoimaloiden lukumäärää, 1600-luvun tulivuorenpurkauksia ja puun lustosarjojen kehitystä 7 500 vuoden ajalta.
Ne olisivat kaikkien tiedossa, ellei suomalainen valtamedia yrittäisi vaientaa Tiihosta.

Jälleen faktisesti totta. Mutta, sama koskee muitakin skeptikoita ja myös Suomen kansaa. En suinkaan ole asialla yksin, vaan valtava joukko suomalaisia epäilee ilmastopuheita, vaikka valtamedia ei kriittisiä mieliteitä ole paljoa julkaissut. SK:n artikkeli on poikkeus, mistä täytyy kiittää erikseen. Asia tulee esille, vaikka sitten negaation kautta.

Tiihonen ei käytä sanaa salaliitto, vaikka kovasti hänen käsityksensä salaliitolta kuulostaa. Toimittajat, tutkijat ja poliitikot ovat ”epäpyhässä allianssissa”. Monenlaisissa asioissa, mutta erityisesti ilmastoasioissa.

Minua yritetään yo. kappaleessa leimata salaliittoteoreetikoksi. Kyse ei ole mistään salaliitosta, vaan aivan julkisesta liitosta joidenkin tutkijoiden, median ja punavihreiden poliitikkojen kesken. Asiasta on kirjoittanut mm. tunnettu tanskalainen valtiotieteilijä Björn Lomborg nimittäen liittoa ’ilmastoteolliseksi kompleksiksi’. Sama asia tulee esille kymmenien muiden ilmastorealistien julkaisuissa, esimerkiksi MIT meteorologian emeritusprofessori Richard Lindzenin videossa.

Kun Kauppalehdessä oli ilmastokampanja ja lehti julkaisi aiheesta koko sivun mainoksen, Tiihonen lopetti senkin tilauksen. Ihmisiä yritetään huijata. Jääkarhujen sukupuutto – huijausta. IPCC-raporttien tiivistelmät – huijausta.

Juttu jatkuu sinänsä todenmukaisena kertomuksena siitä, mitä olen vuoden aikana tehnyt, mutta kyllähän siinä tietynlainen kuva halutaan antaa. Niille, jotka ovat vakuuttuneita ihmiskunnan syyllisyydestä, juttu tarjoaa vahvistusta ajatuksille ’denialistipersuista’. Niille taas, jotka ovat kriittisempiä (joita SK:n lukijoissa on paljon) jutun kehystys lienee ilmiselvää.

Yllä olevassa kappaleessa oleva jääkarhuväitteeni on helposti tarkastettavissa. Jääkarhutkin voivat aivan hienosti, niiden kanta on vuonna 1973 tapahtuneen metsästyksen lopettamisen jälkeen kahdeksankertaistunut noin viidestä tuhannesta noin 39 tuhanteen. Mm. WWF on toistuvasti ja tietoisesti levittänyt asiasta valheellista tietoa. IPCC-raporttien tiivistelmien liioittelut ovat selviä kaikille asiaa jonkin aikaa seuranneille kuten esimerkiksi tekniikan tohtori Antero Ollilalle.

SK jutussa ollaan pitkällä punavihreän valetodellisuuden puolella, vaikka toki omatkin näkemykseni pääsevät sitaattien kautta esille. On erikoista ja paheksuttavaa, että minusta, Jussi Halla-ahosta tai perussuomalaisista yritetään väkisin vääntää jonkinlaisia denialisteja kuorruttamalla sanomiset tieteelliseltä kuulostavalla jargonilla. Juttuun on haastateltu myös höpinätieteilijöitä. Se, että Ruotsissa on perustettu poliittinen tutkimusinstituutti tutkimaan sanojen merkityksiä, ei tee asiasta oikeaa tiedettä. Ainakaan sillä ei ole mitään tekemistä kovien tieteiden kanssa, joissa tutkitaan mitattavia luonnonilmiöitä.

Hän lukee nykyään marginaalisia julkaisuja. Suomen Uutisia, PT-mediaa, Kansalaista, MV-lehteä. Ja linkkejä, joita skeptikkosivustoilla jaetaan.

Yo. lauseeseen pyysin sitaattien tarkastusvaiheessa muutosta koska syntyvä mielikuva on väärä, mutta sitä ei hyväksytty. En lue pelkästään ’marginaalisia julkaisuja’, vaan myös valtamediaa, mutta vain niiden avoimia juttuja. Rahallani en halua valevaltamedioita kannattaa, joskin YLE:n osalta on verotuksen kautta pakko niin tehdä. ’Marginaaliset julkaisut’ eivät myöskään ole kovin marginaalisia, vaan niillä on monesti satoja tuhansia lukijoita.

Ylen vaalikoneessa Tiihonen oli kansalliskonservatiivisin ja oikeistolaisin kaikista, merkittävästi oikeammalla kuin puoleensa.

Lauseessa on selkeä virhe. En ollut ’oikeistolaisin’ kaikista, vaan YLE:n vaalikoneessa oli oikealla puolellani paljon muita. YLE:n vaalikone kertoo enemmän YLE:stä kuin minusta tai muista eduskuntavaalien ehdokkaista. Kysymysten valinnalla ja tulosten käsittelyllä saadaan aikaan sellaiset graafit kuin halutaan. Minut halutaan leimata tuollakin, jonkinlaiseksi äärioikeistolaiseksi, mikä on yleisin punavihreän median leimausyritys perussuomalaisia kohtaan.

”Se miten media kiusasi Matti Putkostakin…” Perussuomalaisten viestintämies Putkonen oli lukenut vuonna 2016 netistä, että tuulivoimaturbiinit räjäyttävät lepakoiden sisälmykset.

”Suomen media kiusasi ja nauroi, vaikka Putkonen puhui aivan asiaa, kyseessä on todellinen ilmiö.” Väite oli Ison-Britannian UKIPilta kopioitu eikä pitänyt paikkaansa. Tiihosen mielestä pitää. Ei auttanut, että Putkonen itse nauroi myöhemmin medialle. Sanoi A-studiossa heittäneensä Rapalan vieheen toimittajamereen, ja hups. Kaikki tarttuivat.

”Jaa, juu. Olihan se hyvä veto siksikin, että asia pääsi esille, mutta ne jotka kaivavat, näkevät, että se on totta.” ”Se on ihan todellinen juttu.”

Pyysin yllä olevaan lepakkomainintaan yhden sanan lisäystä, jota ei hyväksytty: ”…kyseessä on todellinen ilmiö, barotrauma.” Ilmeisesti sana barotrauma olisi ollut liian helppo googlettaa. SK esittää yllä väärän väitteen, että ilmiö ei olisi todellinen. Asian voi kukin helposti tarkastaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Barotrauma

Asiasta on kirjoittanut suomeksi mm. Antero Ollila:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila1-2/264825-hesari-kieltaa-tuulimyllyjen-tappavan-lepakoita-uusia-valeuutisia/

Linkkejä tutkimuksiin räjähtelevistä lepakoista:

BBC: http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7581990.stm

New Scientist: https://www.newscientist.com/article/dn14593-wind-turbines-make-bat-lungs-explode/

Tieteellisiä artikkelit, jotka sisältävät yhteensä n. 100 muuta tieteellistä viittausta, joista osa on samoja.

1.    Wildlife Social Bulletin, March 2013. Comparing bird and bat fatality-rate estimates among North American wind-energy projects. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/wsb.260/abstract

2. Journal of Mammology. Vol 92: 917-925, 2011. Investigating the causes of death for wind turbine-associated bat fatalities. https://academic.oup.com/jmammal/article/92/5/917/887513/Investigating-the-causes-of-death-for-wind-turbine

3. Journal of The Pennsylvania Academy of Science, Dec 2011. Additional Evidence for Barotrauma as a Cause of Bat Mortality at Wind Farms. http://pennsci.org/wp-content/uploads/2015/02/JPAS-85-4.pdf#page=29

4.    Current Biology, Vol. 18, 2008. Barotrauma is a significant cause of bat fatalities at wind turbines. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0960982208007513

5. Frontiers in Ecology and the Environment, Vol. 5, 2007. Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research needs, and hypotheses. https://www.bu.edu/cecb/files/2009/12/kunzbats-wind07.pdf

Mikko Paunio: Maailma valitsee vääjäämättä edistyksen vihreän dystopian sijaan

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Uuden Suomen Puheenvuorossa. Mikon luvalla julkaisen sen tässä omassa blogissani. Kommenttejani lopussa. (OT)

Seuraavassa teen yhteenvedon kirjoittamistani kansainvälisistä energia- ja ilmastopoliittisista raporteistani sekä muista puheenvuoroistani ja niiden vaikutuksista maailmanlaajuiseen kehityspoliittiseen keskusteluun.

Vihreä pakkomielle energian ja veden säästämisestä on tuhoisa kehitysmaille

Ensimmäinen raporttini eli Kestävän Kehityksen kritiikkini (1), joka julkaistiin lokakuussa 2017 American Council on Science and Health sivustolla, kertoo vihreän pakkomielteen eli hintaan mihin hyvänsä energian ja veden säästämisen valtavista kielteisistä vaikutuksista kehitysmaiden kansanterveydelle.

Vihreän kehityspolitiikan myötä länsimaiden kansanterveyden kivijalka eli institutionaalinen ympäristöterveystyö vietiin sivuraiteelle ja lopulta laiminlyötiin kokonaan ja talousvesi muuttui vihreässä moraaliposeerauksessa ja hyvesignaloinnissa ihmisoikeudeksi saada riittävästi puhdasta juomavettä.

Näin häivytettiin kehitysagendalta Maailman terveysjärjestön (WHO) yhä edelleen voimassa oleva suositus, jonka mukaan meidän kaikkien on voitava kuluttaa 200 litraa vettä per päivä erilaisiin hygieenisiin tarkoituksiin.

Kirjoitin artikkelia yli kymmenen vuotta. Se ei kelvannut yhdellekään tieteelliselle julkaisulle viiden vuoden ajan.

Mikäli köyhiltä mailta kielletään sama veden kulutuksen taso ja viemäröinti sekä jatkuvatoimisen sähköverkon mahdollistamat kylmäketju ja vesihuollon infrastruktuuri eli ne mistä me rikkaissa maissa nautimme ja pidämme itsestään selvyyksinä, 800 miljoonan ihmisen aliravitsemusta ei voida eliminoida.

Aliravitsemus johtuu pääasiassa siitä, että pienet lapset ennen ensimmäistä syntymäpäivää sairastavat jatkuvasti ripulitauteja. Aliravitsemus ei juuri johdu ruoan puutteesta, vaikka toisin usein luullaan. Vajaa vuosi sitten julkaistiin aivan viimeinen todistuskappale tämän näkökulman puolesta (2).

Huonosti perusteltu vihreä kehityspolitiikka institutionalisoitunut YK:ssa ja jopa johtavissa tieteellisissä julkaisuissa

Maailman YK:n ilmastonmuutosneuvottelumekanismin (UNFCCC) 23. osapuolikokouksen (COP23, Bonn) ja YK:n ympäristönohjelman (UNEP) korkeimman päättävän elimen (UNEA) 3. osapuolikokouksen (UNEA3, Nairobi) alla kirjoitin raportin (3) siitä, kuinka yksi maailman johtavista lääketieteellisistä julkaisuista The Lancet antoi pikkusormensa virheelliselle vihreälle narratiiville, jonka mukaan energiantuotannon ja teollisuuden aiheuttamat ilmansaasteet ratkaisevasti uhkaisivat maailman kansanterveyden tilaa.

Raporttini epilogissa kerroin, kuinka historia toistaa itseään. The Lancet pyysi hiljattain anteeksi lähes 160 vuotta myöhässä, kun se oli kohdellut kaltoin analyyttisen epidemiologian isää eli kollegaani John Snow’ta. The Lancet oli osallistunut John Snow’n pilkkaamiseen Lontoossa Broad Street’llä 1854 riehuneen koleraepidemian jälkimainingeissa.

Vielä 1858 Snow’n kuoltua The Lancet muistokirjoituksessaan jätti kertomatta Snow’n olleen oikeassa hänen osoitettua jo syyskuussa 1854 vastaansanomattomasti, että saastunut kaivovesi levitti koleraa Lontoon Sohossa.

Silloisen 2000 vuotta jatkuneen miasmauskomuksen mukaisesti kolera levisi ”pahan ilman välityksellä”. The Lancet tuki voimakkaasti 1800-luvun esiviherliikkeen eli Sanitary Movement’n miasmalinjaa.

Tähän raporttiini (3) kirjoitti esipuheen Lordi Donoughue (mm. Tony Blairin hallituksen maatalousministeri), joka myös tunnetaan BBC:n ”Kyllä herra ministeri” hupisarjan syväkurkkuna.

Kuinka energiatikapuu syrjäytettiin kehitysagendalta

Toukokuussa 2018 Lontoossa julkaistaan edellistä raporttiani systemaattisesti energiapolitiikan näkökulmasta tukenut analyysini (4) siitä, kuinka kehitysmaat eivät voi tukeutua kehittyneiden maiden lailla ns. energiatikapuumalliin, joka oli vielä vuosituhannen vaihteessa YK:n kehitysohjelman (UNDP) strategian keskiössä.

Tikapuumallin mukaisesti mm. Suomi on käytännössä selättänyt sekä sisä- että ulkoilman saasteongelmat ja luonut pohjan toimivalle ilmansuojelulle ja laajemmin terveydensuojelulle.

USA:n edellisen presidentin Barack Obaman aikana Bretton Woods instituutioissa tehty päätös olla lainoittamatta kivihiilivoimaloita oli viimeinen isku sille, että tikapuumalli hävisi kehityskirjallisuudesta.

Kesän 2018 raporttini muovinkierrätyksen globaaleista ympäristöhaitoista

Jälleen Lontoossa kesäkuun lopussa 2018 julkaistussa raportissani (5) kerroin ilmeisesti aivan ensimmäisten joukossa (länsimaissa), kuinka vihreä kierrätysteollisuus saastuttaa maailman meriä muoviroskalla ja kuinka erilaisen kierrätysjätteen holtiton vienti saastuttaa erityisesti Aasian köyhien ihmisten ympäristön ja pilaa heidän hengittämäänsä ilmaa. Raporttini sai laajaa maailmanlaajuista huomiota.

Erityisesti Yleisradio osallistui täydellä arsenaalillaan (TV, netti ja radio) kokonaisen viikon ajan Kirkko ja Kaupunki lehden käynnistämiin mediatalkoisiin, joissa raporttini leimattiin äärioikeistolaiseksi propagandaksi ja minut leimattiin diletanttilääkäriksi, joka ei ymmärrä jätehuollosta mitään.

Olen joutunut perehtymään 20 vuoden ajan jätehuoltoon työkseni, koska sekä jätelain (1 §) että EU:n jätedirektiivin (1. Artikla) ensimmäinen suojeltava oikeushyvä on terveydensuojelu ympäristönsuojelun ohella.

YLE myös kertoi virheellisesti toistuvasti, että Suomi ei ole vastuussa mistään ja että muovin kierrätys on autuuden lähde. Suomi osana EU:ta on osasyyllinen maailman muoviongelmaan, koska EU:lla on 100 % ympäristönsuojelun toimivalta.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran asiantuntijat antoivat auliin panoksensa em. mediatalkoisiin.

Vaikutusvaltainen raporttini on nyt pari viikkoa sitten käännetty myös japanin kielelle (6), mutta myös osin espanjan kielelle (7).

Energiatuotannon ja teollisuuden savupiiput eivät ole 9 miljoonan vuotuisen ilmansaastekuoleman syy

Seuraavassa taas Lontoossa tammikuussa 2019 julkaistussa raportissani (8) kerroin, kuinka UNFCCC, WHO:n toimijat ja YK:n ilmastopaneeli IPCC ovat virheellisesti edistäneet väitettä, jonka mukaan keskitetty fossiilipohjainen energiantuotanto ja teollisuuden sekä liikenteen päästöt ovat vastuussa jopa yhdeksän miljoonan ihmisen kuolemasta vuosittain.

Näin Suomessakin V-media on voinut jatkuvasti edistää näkökulmaa, jossa ilmastonmuutoksen torjunnan väitetään ehkäisevän valtavan määrän ihmishenkiä tulevaisuudessa.

Helsingissä keskitetyllä kivihiilipohjaisella energiantuotannolla on kuitenkin päästy maailman parhaimman laatuiseen metropolialueen ilmanlaatuun, joka alittaa jopa muiden kadehtiman WHO:n erittäin alhaisen pienhiukkassuosituksen (3,4,8)!

Todellisuudessa tilanne on siis päinvastainen, koska yli 90 % em. yhdeksästä miljoonasta ilmansaastekuolemasta johtuu talokohtaisesta lämmityksestä ja ruoanlaitosta kodeissa eli alikehityksestä ei teollisuuden ja energiantuotannon korkeista piipuista sekä liikenteen päästöistä. Lisäksi vesihuollon kehittymättömyydestä johtuvasta hygienian puutteesta johtuva aliravitsemus lisää erityisesti lasten kuolleisuutta ilmansaasteisiin.

Ennen lokakuun lopussa 2018 Genevessä pidettyä WHO:n ensimmäistä maailmalaajuista ilmansaastekokousta ja myöhemmin joulukuussa pidettyä UNFCCC COP24 kokousta pidin em. raporttieni (1,3,4) pohjalta lokakuussa esitelmän (9) USA:ssa (Portsmouth New Hampshire) riippumattoman kansalaisjärjestön järjestämässä kokouksessa, jossa kritisoin vallitsevaa taantumuksellista vihreää kehityspoliittista ajattelua, jota edistetään kyseenalaisin argumentein.

Kehitysmaissa tarvitaan nyt erityisesti panostusta nestekaasuun sekä sisä- että ulkoilman saasteiden vähentämiseksi! Vaihtoehtoiset energiamuodot eivät ole ratkaisu ongelmiin.

Nyt näyttää lähes varmalta, että jopa miljardi köyhää ihmistä saadaan nestekaasutalouden piiriin 2030 mennessä Aasiassa ja Afrikassa huolimatta ympäristöjärjestöjen ja vihreäksi muuttuneiden kehitysinstituutioiden – mukaan lukien Bretton Woods instituutiot – vastustuksesta huolimatta.

Tämäkin erityisesti IPCC:n maailmanlaajuista pelkoa lasten ja nuorten parissa herättänyttä ns. Puolentoista asteen erikoisraporttia voimakkaasti kritisoinut analyysini (8) on pari viikkoa sitten käännetty myös japanin kielelle (10).

Kesän 2018 muoviraporttini osaltaan auttoi, että 1.1.2021 alkaen rikkaat maat eivät saa viedä muovijätettä köyhiin maihin

Nyt uusin viime kesän muoviraporttini seuranta-analyysi (11) julkaistiin jälleen Lontoossa viime toukokuun puolivälissä.

Siinä kirjoitan, kuinka YK:n monenkeskiseen Baselin sopimukseen, joka säätelee vaarallisten jätteiden vientiä ja tuontia, tehtiin onnistuneesti Norjan ehdotuksesta muutokset, jotka estävät mm. Euroopan Unionin muoviroskan viennin köyhiin maihin 1.1.2021 alkaen.

YLE osallistui osana lapsellista ”I love muovi” kampanjaansa vielä kuukautta aikaisemmin huhtikuun alussa 2019 minun ja viime kesäisen muovin kierrätyksen globaalit ympäristövahingot paljastaneen raporttini pilkkaamiseen ja kertoi suomalaisille muovin kierrätyksen olevan lähes autuuden lähde.

Kerroin tässä uusimmassa raportissani ja lisäkommenteissani myös, kuinka muovinkierrätyksen aiheuttama jätehuollon globaali kaaos voi tehdä lopullisesti tyhjäksi EU:n kiertotalouspaketin toimeenpanon koko Unionissa.

Massiivisten päälle kaatuvien jätehuollon ongelmien ratkaisemiseksi EU:ssa ei voida tukeutua täysin epäonnistuneeseen muovinkierrätykseen, vaan EU:ssa on pakko nopeasti rakentaa jätteenpolttokapasiteettia alati pahenevan tilanteen korjaamiseksi.

EU:n komissio Katowicen UNFCCC COP24:lle antamassaan viestissä joulukuussa 2018 kertoi, että EU:n jätteenpoltto pitää kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä! Tosin tätä ei viestiään ei komissio ole tohtinut saattaa julkiseksi.

Lyhyt kommentti

Seuraavaksi esitän parilla esimerkillä, että em. muoviraporttini lisäksi kirjoituksillani alkaa olla merkitystä globaalille ympäristö-, energia- sekä kehityspoliittiselle keskustelulle.

Maailmanpankin pääjohtajan vaihduttua viime keväänä intialainen ekonomisti viittasi em. kirjoituksiini merkittävässä intialaisessa talousalan lehdessä hänen kritisoidessaan nykyisiä Maailmanpankin vihreitä energialinjauksia (12). Nämä linjaukset ehkäisevät siis köyhimpiä maita tekemästä kansanterveyden kannalta välttämättömiä energiainvestointeja, vaikka kehittyneet maat mukaan lukien Saksa ja erityisesti nyt Japani ovat näitä investointeja itse tehneet.

Juttu on maksumuurin takana, mutta se löytyy myös täältä (13).

Pariisin sopimuksesta huolimatta maat, jotka voivat investoida kivihiilipohjaiseen energiainfrastruktuuriin ilman Bretton Woods (mm. Maailmanpankki) instituutioiden myöntämää rahoitusta, tekevät sen joka tapauksessa ja maailmassa rakennetaan nyt satoja ja taas satoja kivihiilivoimaloita erityisesti Kiinan ja Japanin rahoituksen turvin. Tämä tuli eilen ilmi myös Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa.

Erityisesti Eurooppa on nyt moraaliposeerauksellaan ja hyvesignaloinnillaan saattamassa itsensä eristyksiin ja sivuraiteille. Tästä Eija-Riitta Korhola on useasti koettanut suomalaisia varoittaa. Näin Euroopan asema heikkenee nopeasti vallitsevista ja V-median ylläpitämistä vihreistä harhaluuloista huolimatta!

Näillä harhaluuloilla poliittinen nomenklatuura uskottelee itselleen Euroopan johtavan maailmaa poliittisesti.

Tässä vihreät aktivistit, jotka kirjoittavat wiki-, energy- ym. pedioita, kertovat kuinka heidän ajatukset voittavat ns. fuel stackingillä vanhat ajatukset eli mainostamani energia-alan kehitystä luontevasti ohjaavan terveydensuojelusta ammentavan energiatikapuumallin (14).

Vihreät eivät enää voi vaientaa keskustelua maailman kehityspolitiikan suunnasta, mutta edelleen pyrkivät väkisin ilmaherruuteen ”–pedioissa” puhumattakaan siitä, että he edelleen hallitsevat V-median luomaa virtuaalimaailmankuvaa melko suvereenisti.

Lopuksi

Tässä vielä lopuksi lukijoilla linkkejä (15-17) em. raporttien johdosta kirjoittamiini kansainvälisiin ”kainalojuttuihin”.

Aivan lopussa (17) on myös kirjoittamani arvio HBO Chernobyl mini TV-sarjasta. Arvioni julkaistiin Isossa Britanniassa nomenklatuuran politiikkaan ja kulttuuriin keskittyvässä Reaction-lehdessä.

HBO:n minisarja viestitti lähinnä vääriä vihreitä uskomuksia Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden (1986) levittämän ionisoivan säteilyn terveysvaikutuksista.

Linkkilistalta puuttuu moni kommentaarini.

Viitteet:

1. https://www.acsh.org/profile/mikko-paunio

2. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30287125

3. https://www.thegwpf.org/public-health-commission-is-sacrificing-the-poor/

4. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/05/Paunio-EnergyLadder.pdf

5. https://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/

6. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/06/SavetheOcean2019_jp.pdf

7. https://www.jornal.cat/video/327/un-estudi-que-proposa-la-incineracio-dels-plastics-davant-del-seu-reciclatge

8. https://www.thegwpf.org/better-for-health-to-ignore-the-climate-movement/

9. https://youtu.be/NiKdIZA-0ns

10. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/06/GWPF-Paunio2019_jp.pdf

11. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/05/Paunio-Baselagreement.pdf

12. https://www.business-standard.com/article/opinion/the-world-bank-and-its-defunct-energy-policy-119022100052_1.html

13. https://us-issues.com/2019/03/10/the-world-bank-and-its-defunct-energy-policy/

14. https://energypedia.info/wiki/From_the_%27Energy_Ladder%27_to_%27Fuel_Stacking%27

15. https://blogs.spectator.co.uk/author/dummy_byzoidbizpq9l69jv8eo7ir6example-com/

16. https://business.financialpost.com/opinion/the-western-worlds-trash-crisis-is-about-to-get-very-very-real

17. https://reaction.life/the-facts-about-chernobyl/

Mikko Paunion esittely:

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema ”Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ossi Tiihosen kommentit:

Yllä oleva teksti on erittäin tärkeä kannanotto moniin isoihin maailmanlaajuisiin ongelmiin. Kun vuosia sitten tutustuin Mikon ajatuksiin, niin itselleni oli uusi tieto esimerkiksi talousveden merkittävä yhteys aliravitsemukseen – likainen käyttövesi aiheuttaa suolistotulehduksia ja ripulia, joiden seurauksena ravinto ei imeydy kunnolla. Vihreä valtamedia on myös pimittänyt tiedon siitä, että ilmansaastekuolemat alikehittyneissä maissa johtuvat pääasiassa talokohtaisesta puu- tai hiililämmityksestä ja ruoanlaitosta, eikä keskitetystä energiantuotannosta tai teollisuudesta. On huomattava, että tällöin kyse on pienhiukkasista, ei hiilidioksidista, joka on näkymätön, väritön ja hajuton kasvien tarvitsema arvokaasu. Hiilidioksidi ja pienhiukkaset ovat kaksi täysin eri asiaa.