Olen joskus jossain työpaikassa käydessäni kävellyt ympäriinsä ja katsastellut eri tiloihin ja todennut sitten, että ’Ei löydy täältäkään’. Kyse on paljon puhutusta ’työpaikan ilmapiiristä’. En ole mistään löytänyt ilmassa olevia renkaita. Yritin juuri googlettaa kuvaakin asiasta, mutta eipä sitä löydy hakukoneellakaan, niin piti sitten itse väsätä otsikkokuvaksi sellainen, rengas ja vähän salamiakin.
Mistä oikein on kysymys? Ilmapiirikartoitukset ja vastaavat yrittävät nimetä asiaa, jota ei oikeasti ole olemassa. ’Ilmapiiri’ on käsite, jolla voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa riippuen siitä, mitä kukin sillä käsittää. Kuka ilmapiirin määrittää? Miten sitä mitataan? Mitä oikein mitataan?
Yleisin vastaus lienee, että sitä mitataan kyselyillä, joihin ihmiset vastaavat ja ilmaisevat oman mielikuvansa tai käsityksensä asiasta. Yhden ihmisen työpaikalla ei liene mahdollista olla ilmapiiriä tai muitakaan ilmassa olevia renkaan muotoisia käsitteitä. Entäs kaksi työntekijää? Onko ilmapiiri jo silloin syntynyt? Ehkä ei vieläkään, vaan siihen vaaditaan vähintään kolme ihmistä.
Voivatko ilmarenkaaseen vaikuttaa työpaikan fyysiset olosuhteet? Ehkä jossain määrin. Toimistotöissä siihen voinee hieman vaikuttaa lämpötilalla, sisustuksella, hajuilla jne. Entäs ulkotyöt? Karkaako ilmapiiri avotaivaan alla tuulen mukana pois? Voiko olla niin, että ilmapiiri pesii vain sisätiloissa? Auttaisiko tuuletus? Jos on vaikka toimistotöissä ja muut sattuvat olemaan poissa, niin onko työpaikalla silloin ilmapiiri? Tuskin. Ihmiset muodostavat sen. Mitään ihmisistä riippumatonta ilmapiiriä ei ole olemassa. Silti asiaa käsitellään usein kuin olisi olemassa jokin syntynyt tai muodostunut todellinen olio.
Kyse on ihmisten välisistä suhteista, asenteista ja erityisesti toiminnasta, joka ilmenee sanottuina tai kirjoitettuina asioina, niiden sävyinä, sekä ilmeinä ja eleinä. Koska kyse on ihmisten välisistä suhteista, niin viestinnällä on kaksi osapuolta, viestin lähettäjä ja sen vastaanottaja. Viestin lähettäjällä on ilmapiirin luomisessa ehkä suurin vastuu, mutta myös viestin vastaanottajalla on oma osansa. Asenteensa saamaansa viestiin voi valita. Vastaanottajalla on mielestäni myös velvollisuus kysyä saadessaan epäselviä ohjeita.
Lähettäjänä kannattaa miettiä viestin asiasisällön lisäksi myös tapa ja tyyli, millä viestin kertoo. Viestin asiasisältö kannattaa olla mahdollisimman yksiselitteinen. Yleiskäsitteitä tai tulkinnanvaraisia käsitteitä ei kannata käyttää. Jos viestin voi tulkita väärin, niin se tulkitaan väärin joko tahattomasti tai tahallisesti.
Esimerkki: Törmäsin eräässä paikassa ohjeeseen, joka kehotti ’Laita tavarat paikoilleen!’. Ongelmana vain oli, että kukaan ei ollut määritellyt mitkä ne paikat olivat, eikä sitä voinut satunnainen tavaran käyttäjä tietää. Tuskin tiesivät vakiokäyttäjätkään. Hulluinta oli, että tavaran paikalla ei edes ollut suurta merkitystä, sillä tilaa oli varsin hyvin käytettävissä, eivätkä kyseessä olleet pilaantuvat tavarat. Epäselvä viestintä aiheuttaa työn tehokkuuden laskun lisäksi kitkaa ihmissuhteisiin.
Vastaanottaja tulkitsee viestin omien suodattimiensa läpi, jotka ovat usein hyvin erilaiset kuin lähettäjällä. Myös tiedot asiasta voivat olla erilaiset, vallitsee tietämyksen epäsuhta. Jos ilmapiiriä mitataan kyselyillä, niin niihin saatetaan vastata mitä sattuu tai tarkoitushakuisesti. Voi olla, että vastaajalla on omassa elämässään suuria vaikeuksia, jolloin ne heijastuvat myös työpaikalle tai ihminen kehittää työhönsä liittyviä mielleyhtymiä, joilla ei ole mitään tekemistä itse työn tai työnantajan kanssa.
Onko ilmapiirikyselyillä paikkansa? Ehkä, mutta niihin on suhtauduttava kriittisesti. Mikä on kyselyn tarkoitus? Onko työpaikassa liian suuri vaihtuvuus siksi, ettei työhön olla tyytyväisiä? Vai mikä on syy ilmapiirikyselyn tekemiseen? Mitä kyselyssä tarkalleen ottaen kysytään? Keskitytäänkö oleellisiin asioihin? Usein kyselyt ovatkin työtyytyväisyyskyselyitä, jolloin ollaan paremmin asian ytimessä. Oletko tyytyväinen työhösi? Jos et ole, niin miksi? Jos olet, niin miksi? Onko jotain parannettavaa? Näihin asioihin voi vaikuttaa myös ilman kyselyitä. Jututa pomoasi. Kerro, jos asiat ovat huonosti ja kerro myös jos ne ovat hyvin. Pomona kysy työntekijöiltäsi, että ’Miten menee?’.
Tämän pienen kirjoitelman innoittajana toimi törmäämiseni jälleen useammassa yhteydessä epämääräiseen höttöpuheeseen työpaikan ilmapiiristä , sekä Postin meneillään oleva lakko. Työtyytyväisyyttä varmasti laskee, mikäli uhataan kymmenien prosenttien palkanlaskulla. Suunnan pitäisi olla pikemminkin Sveitsin korkeiden palkkojen suuntaan, eikä siihen, että Suomesta tulee halpatyömarkkina, jossa pieniä palkkoja paikataaan sosiaaliturvalla.
