Hiilidioksidia on ilmassa 400 ppm, eli 0,04 %, eli 400 miljoonasosaa. Siis todella vähän. Tämän väitetään kuitenkin aiheuttavan maan ilmakehän lämpötilan katastrofaalisen nousun. Tarkastellaan joitain väitteitä hieman tarkemmin.
Hiilidioksidipitoisuus nousee. Tämä pitänee paikkansa. Yksityiskohtiin menemättä, pidetään USA:n Mauna Loa -mittaussarjaa yleisesti luotettavimpana.
Mauna Loa -mittaussarjasta nähdään voimakkaasti vuoden ajasta riippuva vaihtelu. Hetkinen? Eikös hiilidioksidin pitänyt aiheuttaa lämpötilan nousun, eikä vuodenaikojen vaihtelun hiilidioksidipitoisuuden vaihtelun? Käyrä paljastaa CO2-pitoisuuden vaihtelun perusmekanismin – auringon lämpösäteily vapauttaa meriveteen sitoutunutta hiilidioksidia.
Ihmiskunnan hiilidioksidituoton osuus kokonaisuudesta on noin 4 %. Luonnollisten päästöjen osuus on 96 %. Pelkästään termiitit tuottavat kaksi kertaa enemmän hiilidioksidia niiden suuren biomassan vuoksi. Nyt meitä syytetään siitä, että tuo 4 % olisi mukamas ratkaiseva osuus kokonaisuudesta vaikka tiedetään, että ilmakehän lämpötilaan vaikuttavat monet muutkin seikat, mm. auringon säteilytason muutokset, maan radan ja asennon vaihtelut, merivirtojen syklit, pilvisyyden muutokset jne. Pelkästään vesihöyry, jota on ilmassa noin sata kertaa enemmän kuin hiilidioksidia, on voimakkaampi kasvihuonekaasu. Seuraava lyhyt viiden minuutin videonpätkä kuvaa tilanteen kattavasti.
Suomen osuus ym. ihmiskunnan 4 % päästöistä on noin tuhannesosa, 1/1000. Suomen Tilastokeskuksen mukaan Suomen CO2-päästöt ovat laskeneet vuodesta 1990 lähtien noin 21 %. Vaikka siis uskoisi ihmekaasu hiilidioksidin olevan lämpötilamuutoksen tärkein ja ainoa syy, voisi todeta Suomen jo tehneen osansa.
Lämpötila nousee? Varmasti, joidenkin mittausten mukaan. Toisten mittausten mukaan lämpötila on pysynyt suunnilleen samalla tasolla vuoden 1998 jälkeen kuten yo. aloituskuvan satelliittimittausten mukaan on havaittavissa. Samojen satelliittimittausten mukaan voidaan havaita, että keskimääräinen lämpötila on laskenut viimeiset kolme vuotta. Sama tilanne vallitsi myös vuosivälillä 1940 – 1975, eli maapallon alailmakehän lämpötila laski, vaikka hiilidioksidipitoisuus nousi. Esimerkiksi jäätikkökairauksista tiedämme, että lämpötila nousee ensin ja hiilidioksidipitoisuus vasta tämän jälkeen noin 500-800 vuoden viiveellä merten toimiessa lämpövarastona.
Myös rehelliset ja rohkeat suomalaiset tieteilijät ovat havainneet, ettei mitään luonnollisesta vaihtelusta poikkeavaa ole tapahtumassa ja myös sanoneet tämän ääneen. Tilastotieteilijät ovat varsin ärsyyntyneitä lämpötilamittausten valikoivasta käytöstä ihmisten pelotteluun. Tiedetäänhän, että Australian ja Siperian lämpötilaerot voivat olla yli sata astetta. Nyt sitten väitellään joistain asteen kymmenysosien eroista, vaikka luonnolliset erot ovat tuhatkertaisia.
Pitkälle historiaan ulottuvat tutkimukset osoittavat luonnollisen lämpötila- ja CO2-vaihtelun olleen suurta. Jääkausia on tullut ja mennyt. Maapallo ei ole nytkään missään pysyvässä olotilassa, vaan näyttää siltä, että hidas jäähtyminen kohti seuraavaa jääkautta on menossa.
Ilmastohysteerikkojen huutoa on omalta osaltaan hillinnyt myös se seikka, että noin vuodesta 1980 jatkunut pelottelu on menettänyt uskottavuutensa. Ennusteet katastrofeista ovat menneet säännöllisesti pieleen, kts. kuva alla ennusteiden ja todellisuuden välisestä kuilusta.
Ilmastohysteria näkyy mediassa monina muinakin paikkansa pitämättöminä väitteinä. Konsensustakin on väitetty lämpötilatutkimuksissa olevan, vaikka konsensus on lähinnä siitä, että ihmisellä on jokin vaikutus. Eivätkä jääkarhut ole kuolemassa, napajäätiköt sulamassa tai lämpimän etelämeren saaret hukkumassa merenpinnan nousuun.
Mitään ilmastokatastrofia ei ole näkyvissä. Ilmasto muuttuu kuten se on aina muuttunut.
