fbpx

Aika hankkia toppatakki ja huopatossut

Kirjoittaja on professori ja Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, Antero Järvinen. 

Professori Antero Järvinen rautututkimuksen parissa

Teologiaa ehkä lukuun ottamatta tieteessä ei ole lopullisia totuuksia. Esimerkiksi Takuro Kobashin tutkimus (2017) osoitti, että lähes kaikki mitä Grönlannin sulamisesta kerrotaan on joko liioiteltua tai väärin. Napapiirin seudut ovat ilmastollisesti maapallon äärevimpiä paikkoja. Siellä voi olla kesällä 40 asteen helle ja talvella 70 astetta pakkasta. Pelkästään luonnon suunnaton, normaali vaihtelu pudottaa ilmaston ennustamisyritykset tarot-korttipovaamisen tasolle.

Grönlannin lämpötila on hieman laskenut vuodesta 2005 lähtien. Saaren huipun normaali heinäkuun lämpötila on ollut noin -10 astetta, mutta kesällä 2017 saavutettiin uusi kylmyysennätys, -33 astetta. 8000 – 7000 vuotta sitten Grönlannissa oli 3 – 5 astetta nykyistä lämpimämpää. Jääpeitteen pinta-ala saavutti kaikkien aikojen minimin 5000 – 3000 vuotta sitten. Skandien vuoristojäätiköt hävisivät tuolloin kokonaan. Huippuvuorilla oli jopa kuusi astetta ja Baffininsaarella Kanadassa viisi astetta lämpimämpää kuin nyt.


Kuva 1: Grönlannin vuosittaiset lämpötilamuutokset arvostetun Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen ilmastotutkimusyksikön mukaan. Kuvan 30 vuoden liukuvien keskiarvojen kuvaajista näkyy selvästi noin 60 – 70 vuoden lämpenemisen ja viilenemisen sykli, joka johtunee pääosin Atlantin merivirtausten luonnollisesta vaihtelusta. Viimeisen 100 vuoden aikana lämpimin 30 vuoden jakso Grönlannissa on ollut 1922 – 1951. Se oli noin 0,3 astetta lämpimämpi kuin jakso 1988 – 2017. 

Arktinen alue oli myös kesäisin jäästä vapaa, mitä ei ole tapahtunut nykyisen ilmastovaiheen aikana. Merijään laajuus Islannin pohjoispuolisilla vesillä oli myös roomalaisella lämpökaudella (200 eKr. – 400 jKr.) ja keskiajan lämpökaudella (900 – 1400 jKr.) huomattavasti suppeampi kuin nyt.

Jäätiköistä irtoavat lohkareet eivät ole sulamisen merkki. Jäätiköt lohkeavat jatkuvasti ja riippumatta siitä, ovatko ne kutistumassa vai laajenemassa. Grönlannin jäätiköiden muutoksia on seurattu vuodesta 1870 lähtien. 80 prosenttia niiden perääntymisestä tapahtui jo ennen vuotta 1946. Maailmansodan päätyttyä ihmiskunta on päästänyt ilmakehään suunnattoman määrän hiilidioksidia, minkä olisi teorian mukaan pitänyt johtaa huomattavasti nopeampaan jäätiköiden sulamiseen.

Ilmastomallien mukaan arktisen alueen olisi pitänyt myös lämmetä muita alueita paljon voimakkaammin, mitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Grönlannin länsi- ja itäpuolen yli sata vuotta pitkissä lämpötilasarjoissa ei näy lämpenemistä, mikä on erikoista, kun kyseessä pitäisi olla ”yksi maailman nopeimmin lämpenevistä alueista”.

Sodankylän yhtä pitkästä sarjasta erottuu 1900-luvun alun lämpeneminen ja noin 80 vuotta pitkä sykli. Jakson lämpimin vuosi on 1938. Kun koko mittausaineisto analysoidaan oikeaoppisesti aikasarjamenetelmillä, jotka huomioivat lämpötilanmuutoksen rytmisyyden, yleiselle lämpenemissuuntaukselle ei löydy tukea.


Kuva 2: Lapin lämpötiloissa näkyy sama syklisyys kuin Grönlannissakin. Lapin vuodenaikatilastoista selviää, että vain keväät ovat viime aikoina hivenen lämmenneet verrattuna 1920 – 1940 -lukuihin, ja se on nostanut vuosikeskilämpötilojakin vastaavasti. Muut vuodenajat eivät ole olleet tietoisia ilmaston lämpenemisestä.

Lämpenemisennusteet perustuvat ilmastomalleihin, jotka ovat ristiriidassa mittausten kanssa. Sadan vuoden perspektiivillä arktisen jään ja lumen häviäminen on fysikaalisesti mahdotonta, kuten Darko Butina on tutkimuksessaan todennut. Tietokonemallit ovat apuvälineitä eivätkä tieteellistä todistusaineistoa. Todennäköisesti 1800-luvulla alkanut jäätiköiden perääntyminen on johtunut maapallon ilmaston vähittäisestä palautumisesta normaalille tasolleen pitkän ja piinaavan pikkujääkauden (noin 1450 – 1850) hellitettyä.

Nykyinen napa-alueiden lämpeneminen on pientä verrattuna useisiin aikaisempiin lämpöjaksoihin, jolloin ihmisen vaikutus ilmastoon oli mitätöntä. Jos edelliset hyvin lämpimät jaksot eivät olleet ihmisen aiheuttamia, niiden on täytynyt johtua luonnon normaalista vaihtelusta. Mikä on nykyisessä lämpenemisessä poikkeuksellista? Ei mikään.


Kuva 3: Jääkarhukannan kasvu ja nykyinen elinvoimaisuus on jyrkässä ristiriidassa lajin uhanalaisuudella rahaa keräävien lobbareiden (WWF, GreenPeace jne.) kanssa

Historian kertaaminen vähentäisi ihmisten ahdistuneisuutta kauhukuvien edessä: viimeisten satojen vuosien aikana esimerkiksi Grönlanti on lämmennyt ja kylmennyt noin 40 kertaa noin 30 vuoden välein ja lämpeneminen on ollut usein nykyistä voimakkaampaa.

Väitettiin, että 2010 olisi ollut kaikkien aikojen lämpimin vuosi. Noin 10 500 vuoden aikana jääkauden päättymisen jälkeen on ollut ainakin 9 100 lämpimämpää vuotta. ”Asiantuntijat” hehkuttivat 2007, että arktinen alue olisi jäästä vapaa 2013. Tämä ja lähes kaikki muut tietokonepeliennusteet ovat menneet pieleen. Katastrofeja ei ole tullut. Jään määrä ja jääkarhukanta ovat pysyneet vakaina tai kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. 50 vuodessa viisinkertaistunut jääkarhukanta alkaa olla jo ympäristön kantokyvyn rajoilla.

Etelämantereella jäätä on tullut koko ajan lisää. Etelämantereesta lohkesi 2017 kaksi kertaa Luxemburgin kokoinen jäälohkare, joka uutisoitiin huolestuttavana merkkinä ilmaston lämpenemisestä. Tiedeihmiset ja media eivät kerro, että 1927 samalta alueelta lohkesi kahdeksan kertaa ja 1956 jopa 12 kertaa Luxemburgin kokoinen lohkare. Vuonna 1927 oltiin myös huolestuneita ilmaston lämpenemisestä, mutta 1956 päinvastoin ilmaston kylmenemisestä.

Kuva 4: Ilmastonmuutos aiheuttaa nykyisin kaikenlaista säätä

Muutokset merivirtarytmeissä, pohjoisten merien viileneminen, tuulten vaihtelut ja Auringon aktiivisuuden heikkeneminen viittaavat pikemminkin planeettamme jäähtymiseen kuin lämpenemiseen. Sekä vanhat että uudet tutkimukset tukevat päätelmää. Ilmaston kylmeneminen olisi lämpenemistä vakavampi ongelma varsinkin, jos energiantuotantomenetelmämme olisivat epäluotettavia, tehottomia ja kalliita. Tarot-kortit povaavat, että varmuuden vuoksi on aika hankkia toppatakki ja huopatossut.


Yllä oleva kirjoitus on julkaistu alun perin 26.1.2018 Ilmastorealismia -blogissa. Se on niin hyvä kirjoitus suuresti arvostamaltani Antero Järviseltä, että päätin toistaa sen sellaisenaan. Antero tukee minua kampanjassani eduskuntaan. (OT)


Vihreä Lanka hyökkää likasankoartikkelillaan, vastineeni valheisiin

Vihreän liikkeen äänenkannattaja Vihreä Lanka julkaisi eilen minusta parjausartikkelin. Olen selvästikin onnistunut sohaisemaan muurahaispesää toiminnallani. Alla on toimittaja Vesa Sisätön teksti, jota olen kommentoinut väliin kursiivilla. Voitte itse päätellä vihreiden argumentaation tason ja moraalin tästä artikkelista.


Petollisin vaalilupaus ikinä

27.2.2019

Vesa Sisättö

Olen aloittanut uuden harrastuksen kevään vaalien lähestyessä.

Kun Facebook-feedissäni tulee vastaan perussuomalaisen ehdokkaan vaalimainos, kysyn ehdokkaalta hänen suhteestaan rasismiin. Suosittelen samaa tapaa muillekin, sillä kun vastauksia on tullut, ne ovat olleet kiinnostavia.

Yhden ehdokkaan kohdalla aloin keskustella myös toisesta aiheesta. Ehdokkaan vaalikärki oli nimittäin ”ilmastovääristelyn” vastustaminen.

Sisättö yhdistää minut rasismiin kirjoittamalla ’myös toisesta aiheesta’.

Seuranneessa keskustelussa oli jotain nostalgista: Omassa kuplassani ei ole enää tällä vuosikymmenellä usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutosta ei ole olemassa. Tai jos jotain lämpenemistä on, se ei ainakaan ole ihmisen aiheuttamaa.

En olen väittänyt, että ilmastonmuutosta ei ole olemassa. En ole kiistänyt, ettei ihmisellä ole jokin vaikutus. Olen useassa kohdassa blogissani toistanut seuraavaa viestiä:

” Selvyyden vuoksi totean etten ole ’ilmastodenialisti’. Ilmastonmuutos on todellinen luonnollinen ilmiö kuten se on ollut koko maapallon olemassaolon ajan. Ihmisellä on ilmastoon jokin, todennäköisesti pieni, vaikutus.”

Kyseessä ovat Sisätön täysin perättömät väitteet.

Keskustelussa oli myös paljon tuttua: se muistutti monella tapaa harrastuksenomaista vänkäämistäni rokotevastaisten kanssa.

Sisättö yhdistää minut rokotevastaisiin. En ole rokotevastainen. Minut ja lapseni on rokotettu kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tauteja vastaan. Myös itse maksetuin rokottein, eikä pelkästään virallisen rokoteohjelman mukaisesti.

Perussuomalaisten ehdokkaan ilmastonmuutoskanta oli sama kuin koko perussuomalaisten puolueella. Ilmastonmuutoksesta halutaan tehdä mielipidekysymys, jossa ilmastonmuutoksen torjuminen muuttuisi ”identiteettipolitiikaksi” ja oman uskon todistamiseksi.

Täysin päinvastoin. Kyse on nimenomaan kovista faktoista, jotka eivät tue hypoteesia siitä, että hiilidioksidi yksin aiheuttaisi tai olisi merkittävässä roolissa maapallon lämpötilaa ohjaavana tekijänä. Sisättö keksii omiaan.

Kohtaamani ehdokas oli Helsingin Sanomien ilmastonmuutoskirjoittelusta tuohtuneena päättänyt, että ilmastonmuutos ei ole totta, tai jos onkin, siitä ei tarvitse piitata.

Jälleen täysin päinvastoin. Ilmasto muuttuu ja on aina muuttunut. En siis kiistä ilmastonmuutosta, vaan pidän sitä luonnonilmiönä todisteiden perusteella kuten merkittävä osa tiedeyhteisöstäkin. Sen verran edellisessä lauseessa on totta, että en pidä todennäköisenä, että ihmisellä on merkittäviä vaikutuksia maapallon lämpötilaan. Sisättö kirjoittaa ilmastonmuutoksesta määrittelemättä mitä se on.

Hän ei ollut tullut johtopäätökseensä tutustumalla ilmastonmuutosta käsittelevään tieteelliseen kirjoitteluun tai edes tiedejournalismiin. Päätös tuli ensin, perustelut sitten.

Sisättö keksii jälleen omiaan. Olen lukenut merkittävän määrän ’ilmastonmuutosta käsittelevää tieteellistä kirjoittelua’, tiedejournalismia ja myös alkuperäisiä tutkimusjulkaisuja. Lopun kommentti jälleen täysin päinvastoin.

”Rokotekriittiset” ja ”ilmastonmuutoskriittiset” noudattavat samaa taktiikkaa. He ovat ensin päättäneet, että rokotteet ovat pahasta tai ilmastonmuutos ei ole merkittävää, ja sitten etsivät väitteilleen todisteita sieltä sun täältä.

Sisättö yhdistää jälleen minut rokotekriittisiin täysin perusteitta ja vetää omia valheellisia johtopäätöksiään.

Suosituimmat argumentit liikkuvat salaliittoteorioiden maaperällä. Kysytään esimerkiksi, kuka hyötyy ilmastonmuutoskeskustelusta. Tätä argumentaatiota ei ole tarkoituskaan viedä kovin pitkälle, koska se ei onnistu.

Todella hämärää argumentaatiota, jolla on ilmeisesti tarkoitus saattaa minut huonoon valoon.

Salaliittoja on vaikeaa tai mahdotonta osoittaa sen enempää tosiksi kuin epätosiksikaan. ”Kriittiselle” riittää, että salaliittoteoria liittää asiaan jotain hämärää tai salamyhkäistä.

Tämä Sisätön kirjoitus on pelkkää salaliittoa, hämäryyksiä ja salamyhkäisiä vihjailuja.

Toinen ”kriittisten” tapa argumentoida on käyttää hyväkseen tieteellisen tutkimuksen ominaispiirteitä. Aina on mahdollista löytää tutkimustuloksia, jotka eivät tue tieteellistä konsensusta ilmastonmuutoksesta.

Erikoista logiikkaa. Jos on tutkimustulos, joka ei tue tieteellistä konsensusta, niin silloin konsensusta ei ole. Sisätölle tiedoksi, että konsensusta ’ilmastonmuutoksesta’ ei todellakaan ole, vaan erilaisten muutosten syistä käydään debattia, vaikka Sisättö toisin väittää. Tästä linkistä löytyy yli 1350 tieteellistä tutkimusta, jotka tukevat skeptikkojen näkemystä, ettei ilmaston lämpeäminen ole ihmisen aiheuttamaa: http://www.populartechnology.net/2009/10/peer-reviewed-papers-supporting.html

Tieteellinen konsensus muodostuu sadoista ellei tuhansista tutkimuksista, joista valtaosa osoittaa samaan suuntaan. Mutta aina on tuloksia, jotka poikkeavat joukosta.

Joskus kyse on virheistä tutkimuksessa, mutta usein myös siitä, että on tutkittu ison ilmiön ajallista tai paikallista osaa, jossa kehitys onkin ollut toisenlaista. Takana voi olla myös jokin ilmiö, jota ei vielä tunneta tarpeeksi.

Ilmastonmuutoskriittisten tyypillinen esimerkki tästä on tieto, että ilmasto viileni 1945–1970, vaikka hiilidioksidipäästöt samaan aikaan kasvoivat.

Ilmiölle on olemassa kuitenkin selitys: Sodan jälkeen teollisuus kasvoi voimakkaasti. Savupiiput suolsivat samalla ilmakehään hiukkasia, jotka heijastavat auringon säteilyä ja toimivat siten lämpötilaa laskevasti.

Vuoteen 1970 mennessä ilmansuojelusäädökset vähensivät hiukkaspäästöjä ja hiilidioksidipäästöjen kasvun lämmittävä vaikutus ohitti pienhiukkasten viilentävän vaikutuksen.

Sisättö on keksinyt tähän aivan uuden teorian siitä, miksi lämpötila laski vuosina 1940 – 1975 samaan aikaan kun hiilidioksiditaso nousi.

Tieteelliseen konsensukseen kuuluu myös se, että aina löytyy tutkijoita, jotka eivät ole samaa mieltä kokonaisuudesta. Tähän heillä on varmaan omat syynsä.

Kun asiaa tarkastelee lähempää, melko usein huomaa, että nämä tutkijat eivät ole esimerkiksi ilmastotieteilijöitä vaan jonkin muun alan eksperttejä.

Muita rokotekriittisten ja ilmastonmuutoskriittisten yhteisiä piirteitä on luova tilastojen käyttö. Muokataan sopivia käyriä oman argumentin tueksi.

Jälleen minut yhdistetään rokotekriittisiin. Perusteetonta mustamaalausta. Kun asialliset argumentit loppuvat, niin aletaan käyttää henkilöön menevää argumentointia. Kyseessä on alkeellinen argumentaatiovirhe, kuten koko tämä henkilöön menevä parjausartikkelikin.

Minua yritettiin esimerkiksi vakuuttaa käppyrällä, joka esitti lämpötilan poikkeamaa normaalista muutamana viime vuotena. Ilmasto oli muka viilenemässä, koska käyrä laski.

Ilmasto ei ollut viilenemässä, sillä kyse oli muutaman viime vuoden jaksosta ja koko käyrä mittasi ylipäätään sitä, kuinka iso plusmerkkinen poikkeama oli minäkin vuonna ollut. Yksi vuosista ei vaan ollut tehnyt uutta ennätystä, joten käyrä laski.

Sisättö ei selvästikään käsittänyt kaaviota vaikka yritin sitä useaan kertaan hänelle selittää. Lämpötila on satelliittimittausten mukaan laskenut vuodesta 2016 lähtien. Lämpötila on siis laskenut verrattuna edelliseen vuoteen. Mikäli kaavioon piirretään trendiviiva, niin voidaan todeta, että se on vuodesta 1998 lähtien vaakatasossa. Joulukuussa 2018 lämpötila oli 0,25 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeammalla oltuaan vuoden 2016 alussa 0,5 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeammalla. Laskua siis 0,25 astetta kolmessa vuodessa. Tässä on tuo mainittu kaavio:


Rokotevastaisien kanssa väitellessä humanistinkin tiedepohja riittää lääketieteellisten tutkimusten perusideoiden tajuamiseen. Ilmastotiede on kuitenkin paljon mutkikkaampaa. Siinä pelataan malleilla, joiden ymmärtäminen vaatii syvää osaamista. Matematiikka on raskasta ja termit vieraita.

Maapallon ilmasto on kaoottinen ja sen ennustaminen on vaikeaa. Tässä ovat edes lähimain lämpötilan osalta onnistuneet vain venäläiset omalla mallillaan. Sen sijaan sen tajuaminen, ettei hiilidioksi voi olla lämpötilaa ohjaava tekijä, on varsin helppoa jopa luultavasti humanistin koulutuksella, mikäli asiaan suhtautuu avoimin mielin ilman ennakkoasenteita.

Tässä on tuo ym. mallien ja todellisuuden välinen kuilu kuvattuna:

Mikäli Sisättö ei tätäkään kaaviota tajua, niin Ilmastofoorumi ry:n ihmiset varmaakin selittävät sen hänelle mielellään. Tämän voinevat tehdä myös esimerkiksi professori Antero Järvinen tai professori Jyrki Kauppinen, jos Sisättö on sitä mieltä, etteivät Ilmastofoorumi ry:n kokeneet luonnontieteen asiantuntijat hänelle riitä.

Blogitekstilinkkailu kannattaakin katkaista väitteellä, että keskustelu ilmastonmuutoksesta käydään vertaisarvioiduilla artikkeleilla tieteellisissä julkaisuissa, ei ilmastodenialistien blogeissa.

Sisättö siirtyy nimittelyn asteelle yhdistämällä minut johonkin kummalliseen itse määrittelemään ’ilmastodenialistien’ luokkaan. Jopa humanistin koulutuksella pitäisi ymmärtää, että ilmaston olemassaoloa on vaikea kiistää.

Jos oma käsitys siitä, että ilmastonmuutos ei olekaan ihmisen aiheuttamaa on vahva, siitä kannattaa tarjota artikkelia Natureen, kuten kollegani vinkkasi.

Naturessa on ollut paljon tutkimustuloksia, jotka eivät tue väitettä siitä, että ihminen aiheuttaisi ilmaston lämpenemisen yksinään tai merkittävissä määrin. Suosittelen esimerkiksi selaamaan yo. linkin takaa löytyvää listaa vertaisarvioiduista tutkimuksista. No, laitankin tässä sen nyt varuilta uudelleen toivoen, että se toistolla menisi Sisätöllekin perille: http://www.populartechnology.net/2009/10/peer-reviewed-papers-supporting.html

Kohtaamani perussuomalaisen ehdokkaan ontuvan keskustelutaktiikan ymmärtää. Hänen tavoitteensa ei ollut kumota ilmastotieteen viime vuosikymmenien tuloksia.

Ehdokas pyrki hämärtämään. Kertomaan, että ei tämä nyt ole niin varmaa. Kannattaa vielä odottaa ja katsoa. Tutkijat ovat erimielisiä ja niin edelleen.

Tätä kautta ehdokas pyrki avaamaan tietä sille, että mitään muutosta elämäntapaamme tai politiikkaamme ei tarvitsisi tehdä.

Perussuomalaiset tulevat epäilemättä kaivamaan käytännön keskusteluissa esiin ilmastodenialistien käppyröitä ja blogikirjoituksia hämärtääkseen kuvaa ilmastonmuutoksen todellisuudesta.

Sisättö tekee omia hämäriä päätelmiään.

Käsitys ilmastonmuutoksesta perustuu kuitenkin tieteelliseen konsensukseen, joita eivät yksittäiset tutkimukset tai oman maun mukaan suoritetut tulkinnat hetkauta.

Ilmastonmuutoksesta ei ole mitään konsensusta olemassa, vaikka Sisättö niin väittää. Yo. todisteiden lisäksi Sisättö voisi tutustua siihen, miten tämä virheellinen, useaan kertaan vääräksi todistettu väite on saatu aikaan: http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253999-ilmastonmuutoskonsensus-97-miten-tulos-manipuloitiin-halutuksi
(varoitus, sisältää linkkejä tieteellisiin alkuperäisjulkaisuihin ja ne voivat olla joillekin lukijoille vaikeita ymmärtää)

Perussuomalaisille malli kuitenkin toimii. He uskovat voivansa luvata ihmisille, että sama mukava meno voi jatkua ikuisesti, koska ilmastonmuutos on uskon asia.

Tieteessä on vanhan viisauden mukaan kuitenkin se ovela piirre, että se on totta riippumatta siitä uskotko siihen vai et. Kansainvälisen ilmastopaneelin näkemyksen voi toki kyseenalaistaa, jos rahkeet riittävät tuottamaan aiheesta uutta tieteellistä tietoa. Toistaiseksi haastajaa ei ole näkynyt.

Sisätön kannattaisi tutustua IPCC:n tehtävänantoon. Sen tarkoitus on keskittyä ihmisen aiheuttaman lämpenemisen todistamiseen, ei puolueettomaan työhön. Eikä IPCC tee tutkimusta tai tuota uutta tietoa itse, vaan koostaa raportteja.

Perussuomalaiset riskeeraavat Suomen tulevaisuuden tavoitellessaan omaa hillotolppaansa. He tekevät petollisten vaalilupausten uutta ennätystä.

Sisättö vetäisee hihastaan lopuksi erikoisen väitteen vaalilupauksista, joka ei nähdäkseni liity mitenkään minuun tai kirjoituksiini.

Koko kirjoitus on silkkaa asia- ja asennevirhettä. En ole sinänsä hämmästynyt, että vihreän liikkeen kannatusmedia julkaisee tällaista henkilöön menevää valheellista propagandaa. Kyseessä on selkeä henkilöön menevä hyökkäys. Sain kolmelta taholta viestin, että Vihreä Lanka on käynyt kimppuuni, joten tämän hyökkäyksen kohde tunnistettiin välittömästi.  Kirjoitus täyttänee kunnianloukkauksen tunnusmerkit. Vähintään se on surkeaa likasankojournalismia, mikä ei ole kunniaksi sen julkaisseelle medialle. Harkitsen asiassa oikeustoimia.

Media luo ilmastoahdistuksen

Luin joitain vuosia sitten Daniel Kahnemanin Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirjan. Siinä kirjoittaja pohjaa mm. biologiaan, käy läpi aivojen rakennetta jne. Keskeinen viesti on, että nopea järjestelmä hoitaa lähinnä eloon jäämiseen liittyviä toimintoja, turvallisuutta. Sen tehtävä on pitää meidät elossa ja reagoida nopeasti koviin ääniin, sapelihammastiikerin hajuun jne. Välittömiin uhkiin. Hidas järjestelmä taas hoitaa aikaa ja pohdintaa vaativia juttuja.

Nopea järjestelmä reagoi vaistonvaraisesti. On parempi, että kuviteltuun luolaleijonan murahdukseen reagoidaan viisikymmentä kertaa väärin ja säilytään hengissä kuin että kerran jätetään reagoimatta ja joudutaan syödyksi. Luonnonvalinta on suosinut nopeaa toimintaa jättäen hiukan säikyt oliot henkiin.

Nykyaikaan palatakseni, on elämämme turvallisempaa ja yltäkylläisempää kuin koskaan. Varsinkin vakaissa länsimaissa asiat ovat yleisesti hyvin. Tällaisissa oloissa nopealle järjestelmälle kehittyy korviketoimintoja, valeuhkia. Kun todellisia uhkia ei ole, niin nopea järjestelmä hakee, jopa luo, niitä. Miksi muuten etsiytyisimme Linnanmäen vuoristoradalle tai extreme-lajien pariin? Täytyy olla toimintaa, säpinää ja vaaran tunnetta.

Uhkaako ilmastonmuutos välittömästi elämäämme? Erilaisten tutkimustulosten mukaan monet kyllä kokevat uhkaa, vaikka todistusaineisto kertoo toista. Luontaista vaihtelua säissä ja laajemmin ilmastoissa toki tapahtuu, mutta mitään välitöntä uhkaa ei ole näköpiirissä tai edes tulevaisuudessa.

Mistä ilmastoahdistus sitten kumpuaa? Nähdäkseni kyse on siitä, että aihe on valtamediassa päivittäin esillä. Pelko tarttuu. llmastonmuutoksen kokemisessa uhkana voi siis olla siitä kyse, että on saatu luotua joukkopelko, joka tarttuu muihin. Aivojen nopea järjestelmä reagoi silloin kaikilla. Esimerkiksi parvi lintuja pyrähtää lentoon yhtä aikaa kun joku säikähtää. Kaikki linnut eivät ole havainneet vaaraa, vaan ne reagoivat siksi, että viereinen lintu reagoi.

Valtamedia on tässä nähdäkseni pääsyyllinen pelon lietsontaan – Suomessa Helsingin Sanomien ja Ylen päivittäinen perusteeton katastrofiuutisointi luo ja vahvistaa yleisön pelkoja. Syntyy itseään vahvistava kierre. Yleisön pelko pakottaa sitten poliitikot uskomaan samaan uhkakuvaan – poliitikot eivät ole joukkopelolle immuuneja. Liike-elämä hyödyntää tilanteen ja myy sitä mitä kysytään, ’pienellä hiilijalanjäljellä’ tehtyjä tuotteita tai mitä nyt halutaankin. Valitettavasti näiden tuotteiden markkinointi ja niihin käytetty rahamäärä vahvistaa pelon kierrettä.

Ennustan, että muutaman kymmenen vuoden päästä nykytilannetta katsotaan ihmetellen. Tästä samasta aiheesta esimerkiksi suuresti arvostamani professori Antero Järvinen on myös kirjoittanut. Näitä itse kehiteltyjä ahdistuksia on säännöllisin väliajoin. Kuka muistaa edellisen villityksen? Onneksi joukkopsykoosi ei ole Suomessa vielä edennyt kuoleman kultin asteelle, jossa muutetaan Guyanan viidakkoon ja tehdään joukkoitsemurha. Tämäkin kierre laantuu aikanaan ja jonkin aikaa eletään ilman pelon lietsontaa, kunnes aihe unohtuu ja alkaa taas uusi villitys. Toivottavasti vahingot ovat tällä kertaa pieniä.

Mutta miksi media luo ilmastoahdistuksen tai jonkun muun keinotekoisen uhkakuvan? Voisiko se lähteä ihan toimittajien koulutuksesta? ’Toimittajakoulun’ käyneet eivät yleensä ole luonnontieteellis-teknis-analyyttisesti suuntautuneita henkilöitä. Toimittajan ammatti ja median logiikka suosii nopeita reaktioita maailman tapahtumiin. Jos asioista otettaisiin selvää, niin olisiko mitään uutista?

Miten ilmastoahdistuksesta päästäisiin eroon? Toimittajilla on tässä suuri rooli. Toiveeni toimittajille olisikin, että kun seuraavan kerran olette julkaisemassa taas yhtä juttua merenpinnan noususta, jääkarhujen tai rottien kuolemisesta sukupuuttoon ihmisen vuoksi tai hyönteisten häviämisestä sadassa vuodessa, niin pohtisitte sitä, voisiko kyseessä olla väärin tulkittu tutkimus tai tarkoitushakuinen pelottelu ja poliittinen ohjailu, jolla saadaan kansa maksamaan lisää veroja. Tämä tietysti voi vaarantaa koko uutisen julkaisun. Mikä on roolinne? Toimia propagandisteina vai punnitun tiedon välittäjinä?


Onneksi ilmastoahdistuneille on ilmestymässä toimittaja Matti Virtasen kirja Ilmastopaniikki – Hoito-opas, josta tämän jutun kuva on. Kirjaa voi jo tilata osoitteesta https://www.docendo.fi/tulossa/ilmastopaniikki-kaypa-hoito-opas-matti-virtanen.html