Ossi Tiihonen

Eläkejärjestelmämme hukkaa 9 miljardia euroa joka vuosi

Näyttääkö otsikon luku suurelta? Niin minustakin. Näin kuitenkin on, sillä julkinen eläkejärjestelmämme on viallinen.

Suomen julkisissa pakollisissa eläkerahastoissa on noin 200 miljardia euroa eläkemaksuina kerättyjä varoja, jotka on sijoitettu esimerkiksi osakkeisiin, korkosijoituksiin ja kiinteistöihin ympäri maapallon. Näiden varojen tuotto on keskimäärin noin 4,5 % vuodessa, mikä on hämmästyttävän vähän. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmissa eläkesijoitusten reaalituotoksi oletetaan vielä vähemmän, vain 3,5 prosenttia vuodessa.

Kun tiedetään, että pörssiosakesijoitusten keskimääräinen tuotto on ollut noin 9 % vuosittain viimeisen sadan vuoden aikana, niin miksi siihen ei päästä? Eläkkeistä on sijoitettuna korkosijoituksiin noin 38 % ja ne tuottavat pitkällä aikavälillä surkeasti verrattuna osakesijoituksiin. Kiinteistöissä on sijoitettuna noin 8 % eläkevaroista ja erilaisissa osakesijoituksissa noin 54 %. Tällä hetkellä korkosijoitukset eivät käytännössä tuota mitään ja parhaimmillaankin vain murto-osan osakesijoitusten keskituotosta. Kiinteistösijoitukset tuottavat pitkällä aikavälillä keskimäärin noin 5 % vuodessa tuoton ollessa varsin vakaata. Osakesijoitusten arvot vaihtelevat voimakkaasti vuosittain, mutta pelkästään vuotuinen osinkotuotto voittaa reilusti korkosijoitusten tuoton. Vertailun vuoksi on mainittava, että esimerkiksi Norjan öljyrahaston varoista on noin 2/3 erilaisissa osakesijoituksissa. Miksi meillä Suomessa on toisin? Alla olevassa kuvassa on sijoitusten jakauma ja kehitys lähivuosilta.

Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? Lain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti, eli tuottojen hakemisen ja riskinhallinnan on oltava tasapainossa. Tässä on huomattava, että tuotot ja riskit ovat toisiinsa sidoksissa. Mitä suurempi tuotto, niin sitä suurempi riski. Pitkällä aikavälillä osakesijoitusten ollessa hyvin hajautettuina eri kohteisiin riski kuitenkin laskee merkittävästi, eikä vuosittaisilla arvonmuutoksilla ole mitään merkitystä. Voidaan myös kysyä, miten turvallisia korkosijoitukset ovat, sillä usein korkosijoituksille ei saada turvaavia vakuuksia. Osakesijoituksissa omistaja kuitenkin omistaa osan kohteesta.

Vakavaraisuuslainsäädäntö vaikuttaa siihen, paljonko eläkevakuuttajat voivat ottaa riskejä sijoituksissaan. Myös EU:n rahoitusmarkkinoita koskeva sääntely koskee monelta osin suomalaista työeläkesijoittamista. Finanssivalvonnalla on alan valvojana määräyksiä ja ohjeita, jotka vaikuttavat sijoittamiseen. Lainsäädännön lisäksi työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa ohjaavat alan kesken laaditut omat ohjeet ja suositukset. Eläkevarojen hyvin tuottava sijoittaminen on käsittääkseni tehty väärin perustein lainsäädännöllä mahdottomaksi.

Eläkevarojen hoidon kustannukset ovat korkeat. Finanssivalvonnan vastikään tekemän selvityksen mukaan Suomen eläkevarojen hoitokustannukset ovat noin 1,6 miljardia euroa. Kyseessä on valtava summa. Tästä summasta 1,4 miljardia euroa maksetaan eläkevakuutusyhtiöiden ulkopuolisille sijoituspalveluyhtiöille ja noin 200 miljoonaan käytetään eläkeyhtiöiden oman sijoitustoiminnan kuluihin. Nämä ovat täysin turhia kuluja. Miksi sijoitustoiminnan hoitamisesta maksetaan kenellekään mitään kun ei päästä edes keskimääräiseen indeksituottoon? Parempaan lopputulokseen päästäisiin passiivisilla indeksisijoituksilla ja hyvin pienillä kuluilla.

Tehdäänpä yksinkertainen laskelma: Jos työeläkevarat olisivat sijoitettuina kokonaan osakkeisiin hyvin hajautettuina ympäri maailman, niin näille noin 200 miljardin euron varoille saataisiin 9 % vuotuisella tuotolla noin 18 miljardin euron vuotuinen keskimääräinen tuotto. Nyt saadaan suunnilleen puolet tuosta, eli yhdeksän miljardia euroa. Johtopäätös on ilmeinen. Korkosijoitukset pitäisi lopettaa ja laittaa rahat kasvamaan osakesijoituksiin ympäri maailman. Tämä voitaisiin tehdä kustannustehokkaasti indeksisijoituksilla. Osinkotuotot tasaavat tilannetta, jos varojen tuottoa halutaan tai tarvitsee ottaa ulos. Muutos sijoituspolitiikkaan voitaisiin tehdä liukuvasti, esimerkiksi kymmenen vuoden kuluessa, jolloin vältettäisiin voimakkaimmat arvojen vaihtelut ja markkinahäiriöt.

Tämä on ’Suomen eläkejärjestelmä on surkea’ -kirjoitussarjani kolmas osa. Lisää on tulossa.

Lähteet:
https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ennusteet/tilastot/tyoelakkeiden-rahoitus/tyoelakejarjestelman-elakevarat-rahavirrat/
https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ennusteet/ennustelaskelmat/pitkan-aikavalin-ennustelaskelmat/uusimmat-laskelmatulokset/
https://www.tela.fi/suomeen_sijoittaminen
https://www.tela.fi/sijoitusanalyysi
https://www.tela.fi/uutinen/1/0/tyoelakevakuuttajien_sijoituskulut_alle_prosentin
https://www.salkunrakentaja.fi/2017/10/kansallinen-rahasto-norjalainen/
Suosittelen tätä omastakin hyllystäni löytyvää sijoitustoiminnan perusopusta luettavaksi:
https://www.piensijoittaja.net/mielipide-kirjasta-sattuman-kauppaa-wall-streetilla/

Tärkein syy tehdä lapsia

Vakioaihe mediassa tuntuu olevan, että lapsia syntyy liian vähän, syntyvyys laskee jne. Onpa joku ollut sitäkin mieltä, että lapsia syntyy liian paljon tai että sillä ei ole väliä. Kyllä sillä on väliä, monestakin syystä. Menemättä kansantaloudellisiin syihin tai taloudellisiin syihin ylipäänsä lasten tekemiselle on yksi todella tärkeä syy. Lapsi tekee aikuisen. Lapsien vuoksi meistä tulee parempia ihmisinä. Vastuullisempia ja vähemmän itsekkäitä. Elämän fokus, tarkoitus, siirtyy itsestä muihin ja se tekee meistä parempia. Ajattelemme muita sen sijaan, että miettisimme sitä, mitä kivaa minä itse voisin saada tai tehdä.

Kaikki eivät tietysti saa lapsia vaikka haluaisivatkin. Osa syistä on todellisia, osa on kuitenkin omia valintoja. Ollaanko liian kranttuja parinvalinnassa? Halutaanko, että asiat ovat täydellisesti ’järjestyksessä’, ennen kuin ollaan valmiita tekemään lapsia? Valitettavasti taitaa olla niin, että tuolla logiikalla ei ole koskaan oikea aika. Elämä on epätäydellistä ja se on vain hyväksyttävä.

Lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen ovat molemmat omia itsekkäitä valintoja. En ole koskaan ymmärtänyt valitusta siitä, että lasten hankkimattomuus olisi jotenkin itsekkäämpää kuin lasten tekeminen. Eihän ennen lapsen saamista ole ketään, jonka puolesta voisi uhrautua. Itsehän niitä lapsia halutaan tehdä. Lapsen syntymän jälkeen (ja jo vähän ennen sitä) tilanne tietenkin muuttuu. Joutuu aivan pakosta ajattelemaan jotakuta muuta, olemaan epäitsekäs. Kun jaloissa pyörii pari mukulaa, niin elämän tarkoitusta ei tarvitse enää miettiä. Lasten kasvettua isommiksi huomaamme, että olemme muuttuneet. Saatamme huomata, että keskitymme jatkossakin muihin, omiin ja muiden lapsiin. Se on meidän aikuisten tehtävä – tehdä tästä maailmasta parempi paikka jälkipolville.

Osa nuorista aikuisista perustelee lasten hankkimattomuutta sillä, että maailma on paha paikka. On rikollisuutta, huumeita ja viimeistään ilmastonmuutos tappaa meidät kaikki. Media levittää tässä oman toimintalogiikkansa (katastrofi myy palstatilaa) vuoksi väärää tietoa. Maailma on kuitenkin parempi paikka kuin aiemmin – monet asiat ovat paljon paremmin kuin menneinä vuosituhansina. Eikä ihminen ole syyllinen edes ilmastonmuutokseen kuten jokainen voi pienellä tiedon kaivamisella havaita. Maailma on sekä paha ja hankala paikka, mutta myös hieno, ihmeellinen ja kaunis paikka.

Haluan olla tässä asiassa optimisti. Luulen, että monet nykyajan lapset ovat saaneet elämässään niin paljon kaikenlaista, että tavaran haaliminen tai ulkomaanmatkailu ei ole enää heille ’se juttu’ sitten kun he varttuvat aikuisiksi. Ehkäpä he alkavat tehdä lapsia nuorempina kuin nykyiset kolmi- ja nelikymppiset?

Vääriä mielipiteitä – Uusi Suomi sensuroi

Aloitin blogin pitämisen Uuden Suomen Puheenvuorossa 9.11.2018. Eiliseen 28.11.2018 mennessä tein 11 blogikirjoitusta, joista kahdeksan (8) käsitteli ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta kriittisesti. Levinneimmässä jutussa oli yli 1700 Facebook-jakoa, yli 200 kommenttia ja muutkin juttuni nousivat luetuimpien ja kommentoiduimpien juttujen joukkoon. Uuden Suomen Blogissani on eiliseen keskiviikkoon 29.11.2018 mennessä käynyt yli 12.000 aktiivista käyttäjää Googlen kävijäseurannan mukaan.

Sain eilen iltapäivällä Uuden Suomen ylläpidosta seuraavan viestin:
——————————
Varoitus asiattomasta sisällöstä
Olemme poistaneet oikeutenne kirjoittaa Uuden Suomen palveluissa
Keskusteluohjeessamme lukee muun muassa:
– Valheellisen tai perättömän tiedon levittäminen on kiellettyä.
——————————
Olin aika ällistynyt viestistä ja kysyinkin sitten seuraavasti:
——————————
Selvityspyyntö
Hei,
Sain ao. viestin. Voisitteko yksilöidä mistä ao. asia johtuu? En koe kirjoittaneeni valheellista tai perätöntä tietoa. Olen myös ollut kohtelias kirjoituksissani ja kommenteissani, toisin kuin monet kommentoijat. Uskon kyllä, että minusta on raportoitu ja että teitä on painostettu.
Ossi Tiihonen
——————————
Samalla kun kirjoitin tuota, huomasin, että edellisenä päivänä julkaisemani hieman provokatiivisesti otsikoitu, mutta mielestäni täysin todenperäinen juttu oli hävinnyt näkyvistä. En päässyt kirjoittamaan uusia postauksia, enkä edes vastaamaan juttuihini kirjoitettuihin kommentteihin.

Uusi Suomi ei ole vastannut selvityspyyntööni. Joudun nyt arvailemaan. Kirjoitinko ilmastonmuutoksesta liikaa? Onko niin, että Virallinen Totuus on nyt se, että ihminen on syyllinen ilmastonmuutokseen, eikä muuta osoittavia mielipiteitä tai edes faktoja sallita? Painostettiinko Uutta Suomea? Olemmeko jo Orwellin maailmassa, jossa Isoveli valvoo ja on rikos ajatella tai levittää ’väärää’ tietoa?

Olen julkaissut nyt tässä uudessa blogissani kaikki kirjoitukset uudelleen, myös US:sta poistetun kirjoituksen. Voitte itse päätellä, mikä virheeni on voinut olla.
Linkki Uuden Suomen blogiini: http://ossitiihonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
Jos yo. linkki ei toimi, niin tiedätte mitä muille kirjoituksilleni on tapahtunut…

Selvyyden vuoksi totean etten ole ’ilmastodenialisti’. Ilmastonmuutos on todellinen luonnollinen ilmiö kuten se on ollut koko maapallon olemassaolon ajan. Ihmisellä on ilmastoon jokin, todennäköisesti pieni, vaikutus.

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä: