fbpx

Kategoria: Valeuutisointi

Muistatko ’happamat sateet’, joiden piti tappaa metsät? Sekin oli vihreä valhe.

Metsäntutkimuslaitoksen emeritusprofessori Kari Mielikäinen kirjoitti silmät avaavan kuvauksen Ilmastosi-seminaarin esittelyyn ’happamista sateista’, joiden piti tappaa Suomen ja muidenkin maiden metsät 1900-luvun lopulla. Kyseessä oli median ja joidenkin tieteilijöiden luoma joukkopsykoosi, joka on vastaava ilmiö, mikä nykyään vuonna 2020 vallitsee luonnollisen ilmastonmuutoksen ympärillä. ’Metsäkuolemien’ vähentäminen esitellään joissain punavihreissä medioissa edelleen ympäristöliikkeen saavutuksena.

Julkaisen Mielikäisen kirjoituksen alla sellaisenaan, korostukset allekirjoittaneen. Kirjoituksen jälkeen muutama oma huomioni (OT).

Kari Mielikäinen, NOLO OLO

Esitykseni otsikko on otettu Lapin Kansan pääkirjoituksesta 1990-luvun loppupuolelta. Päätoimittaja tunnusti kirjoituksessaan median seuranneen lähes kaksi vuosikymmentä ”vääriä profeettoja”, jotka olivat saaneet lehdistön, radion, TV:n ja suuren yleisön uskomaan lähes sokeasti laaja-alaiseen metsäkuolemaan, joka oli tulossa pikaisesti ilmansaasteiden, erityisesti rikkidioksidin, mutta myös typen ja otsonin aiheuttamana. Kuolema oli hiipimässä metsään sekä neulasten (kaasut) että maan (hapan sade) kautta.

Metsäkeskustelu alkoi 1970-luvun lopulla, jolloin suurten ruskohiilivoimaloiden ja metallisulattojen lähiympäristössä (muutaman kilometrin säteellä) alkoi kuolla puita erityisesti itäisen Euroopan vuoristoseuduilla. Valppaat kansalaiset ja tutkijat alkoivat katsella kaikkia metsiä ”sillä silmällä” ja olivat näkevinään neulasiaan varistavia metsiä ja puita kaikkialla. Tilanne oli niin huolestuttava, että tutkijat ja poliitikot käynnistivät laajan ympäristönseurannan kaikissa 28:ssa EU:n jäsenvaltioissa. Maata, kasvillisuutta, ilmaa, vesistöjä ja puita monitoroitiin parikymmentä vuotta sadoilla miljoonilla euroilla.

Ennen ensimmäistäkään mittausta muutamat tohtorit ja professorit katselivat tehtaiden lähellä kasvavien puiden neulasten solurakenteita mikroskoopilla tai monitoroivat latvusten muotoja ja harsuuntumista silmävaraisesti ja totesivat metsien tuhoutuvan laaja-alaisesti pikavauhdilla. Samoihin aikoihin Tsekinmaan vuoristosta löytyi muutamia laaja-alaisia metsäalueita, joilla puusto oli kuollut yhtenä vuodenvaihteena muutamassa kuukaudessa. Näitä kuvia näytettiin myös Suomen TV:ssä ja tehtiin näyttäviä ”luurankometsäanimaatioita” tuleville vuosikymmenille. Kuoleman ahdistus oli tämän jälkeen taattu.

1980-luvun puolivälissä Suomen Lapista löytyi montakin heikkokuntoista metsäaluetta, jotka pika-arvioiden mukaan olivat ilmansaasteiden runtelemia. Laajimmat alueet olivat keväällä 1985 Rovaniemen ympäristössä ja pari vuotta myöhemmin Itä-Lapin Sallassa. Lisäksi Levillä löytyi laskettelukeskuksen rinteessä kapea vyö, jossa puiden neulaset ruskettuivat ja tippuivat pois muutamassa viikossa kevättalvella. Sallan metsätuhon syyksi arveltiin Kuolan niemimaan nikkelisulattojen rikkidioksidipäästöjä, jotka vastasivat suuruudeltaan koko Suomen päästöjä.

Lapin metsissä aloitettiin pikaisesti laaja (kymmeniä miljoonia markkoja) tutkimusohjelma yhdessä Neuvostoliiton tutkimusorganisaatioiden kanssa.
Metsäntutkimuslaitoksen kasvututkijat olivat 1980-luvulla hankalassa tilanteessa. Laitoksen tuhannet pitkäaikaiskokeet ja valtakunnan metsien inventoinnit eivät suostuneet osoittamaan metsissä kuoleman merkkejä, vaan päinvastoin metsien kasvu oli kaiken aikaa nousussa. Käymäni keskustelut kollegoideni kanssa viittasi siihen, että tilanne oli sama monissa muissakin Euroopan maissa. Siirryin vuonna 1993 vierailevaksi tutkijaksi Etelä-Saksan Freiburgiin, jossa käynnistimme yhdessä sikäläisen kasvuprofessorin kanssa laajan tutkimushankkeen, jossa oli vain yksi kysymys: ”Onko maanne metsissä näkyvissä kasvun muutoksia, joita ei voida selittää metsien hoidolla tai metsien rakenteen muutoksilla?” Tarkasteluajanjakso oli 1900-luku tai pidempi.

Saimme mukaan lähes 50 tutkijaa kahdestatoista Euroopan maasta ilman ulkopuolista rahoitusta. Kaikki yrittivät penkoa kysymystä omien yliopistojensa tai tutkimuslaitosten voimavaroilla.

Mistä se nolo olo sitten tuli? Se tuli siinä, että ennusteet metsäkuolemasta ja sen syistä olivat kymmenkertaisesti liioiteltuja. Toisin sanoen mallien desimaalipilkku oli väärässä paikassa. Vuosikymmenien ympäristönseurannan lopputulos oli se, että puiden kunto (neulasmäärä -harsuuntuminen) vaihteli koko seurannan ajan ylös-alas ilman mitään trendiä. Puiden ajoittaisen huonokuntoisuuden syyt olivat suurimpien saastuttajien lähialueita lukuun ottamatta luonnollisia. Koko Euroopan tarkastelu osoitti puiden kunnon korreloivat voimakkaimmin metsien iän, kuivuuden, vuoristoisuuden, hyönteistuhoepidemioiden ja meren läheisyyden kanssa. Kaikkein heikoimmin puiden kunto korreloi alueen rikkidioksidipitoisuuden kanssa. Keski-Euroopan metsiä runteli pakkastuho vuodenvaihteessa 1978/79.

Ilman epäpuhtauksilla ei ollut myöskään mitään tekemistä Lapin metsätuhojen kanssa. Sallan metsiä kuritti sateisen kesän aikaansaaman sienitauti, versosurma, joka tappoi muutaman hehtaarin metsää Sallan Sätsissä (Ylen uutisten ennuste kuolevan metsän määrästä oli ollut ennen tutkimuksia tuhansia tai kymmeniä tuhansia hehtaareja). Rovaniemen ympäristön tuhot aiheutuivat lumettoman ja kylmän talven syvästä roudasta, joka viipyi soilla pahimmillaan seuraavan kesän loppupuolelle. Puiden oli pakko tiputtaa haihduttavia neulasia pelastautuakseen tilanteessa, jossa juuret eivät saaneet vettä jäätyneestä maasta. Levin tuho aiheutui inversioilmiöstä, eli kylmä ja lämpimän ilmakerroksen sekoittumisesta tunturin rinteessä.

Vuosina 1993-1996 toteutetun Euroopan metsien kasvutrenditutkimuksen lopputulokset olivat myös sen verran järkyttäviä, ettei Suomen media niitä pahemmin noteerannut. Tulosten mukaan Keski- ja Etelä-Euroopan metsien (=puiden) kasvu oli lisääntynyt koko 1900-luvun ajan. Pohjoisessa luonnonsuojelualueilla metsänhoidolta ”rauhassa” kasvaneiden puiden kasvu ei ollut muuttunut mihinkään suuntaan. Tutkijoiden yhteinen käsitys kasvun muutoksen syistä oli liikenteestä ja maataloudesta peräisin oleva lannoittava typpilaskeuma, joka vastasi Keski-Euroopassa metsänlannoituksessa käytettävä annostusta (25 kg N/ha/v).

Sanoin, ettei media noteerannut tuloksia, mutta se ei aivan pidä paikkaansa. Sain Freiburgissa lokakuussa 1996 pidettyyn loppuseminaariin soiton Helsingin Sanomien toimittajalta. Keskustelu johti seuraavana päivänä pieneen pääkirjoitukseen otsikolla ”Hyvä uutinen Euroopan metsistä”. Siinä sanottiin hyvin lyhyesti, etteivät metsät kuolekaan. Lapin Kansan päätoimittaja kertoi suurin piirtein samoihin aikoihin, että media oli innostunut (höyrähtänyt) maailmanloppua ennustavien väärien profeettojen kelkkaan. Hän pyysi myös anteeksi sitä, miten he olivat myös pilkanneet silloisia ”toisinajattelijoita” väärin perustein.

Mitä haittaa metsäkuoleman uhkan liioittelusta sitten oli? Saatiinhan kohulla aikaan ainakin se, että ilman puhtaudesta alettiin huolehtia. Suurin hyötyjä ilman puhdistumisesta ei ollut metsä, vaan ihmisten keuhkot. Suurin häpeä koitui tiedeyhteisön joillekin jäsenille, jotka pilasivat koko tieteellisen tutkimuksen mainetta ja rehellisyyttä.

Ilmansuojelua olisi pitänyt perustella metsien sijaan yksinkertaisesti saasteiden terveysvaikutuksilla. Tämän päivän ympäristökeskustelua pitäisi suunnata energiapolitiikkaan, uusiutumattomien raaka-aineiden säästöön ja ympäristön pilaamiseen (pienhiukkaset, vedet, muovit). Jos ihmisen ja hiilidioksidin vaikutus ilmastoon osoittautuu samanlaiseksi kuplaksi kuin liioiteltu metsäkuolema, aika monella asiantuntijalla saattaa olla jälleen ”nolo olo”.

Alkuperäinen kirjoitus löytyy Ilmastosi-seminaarin puhujaesittelystä. Seminaari järjestetään Messukeskuksessa 15.8.2020. Tiedossa on monia kiinnostavia esityksiä ja näkökulmia, joita punavihreä valtamedia ei suvaitse julkaista.

Yllä oleva ’happamat sateet’ -psykoosi on vain yksi vihreä valhe pitkässä listassa, joista yksi on tämän vuosituhannen suurin huijaus – ihmisen syyllisyys ilmastonmuutokseen – ilmastohan muuttuu kuten se on aina muuttunut. Tässä blogissani on ilmastonmuutoksesta paljon materiaalia. Viime aikoina vihreät ovat yrittäneet esittää, että menossa olisi ’kuudes sukupuuttoaalto’, vaikka lajien määrässä ei ole havaittavissa mitään erityistä. Punavihreän liikkeen olemassaolo perustuu ihmisten pelotteluun erilaisilla katastrofeilla.

Opettaja: Lapsille ei ole hyvä puhua hiilidioksidista positiivisissa yhteyksissä

Sain yllä olevan viestin keskusteluissa, joita käynnistyi jakaessani alla olevan kolmannen luokan ympäristöopin kirjan kuvan Twitterissä ja Facebookissa. Kirjan kappaleessa käydään läpi kasvien tarvitsemia asioita. Oleellista on huomata, ettei aukeamalla mainita ollenkaan hiilidioksidia CO2, joka on kasvien kasvulle välttämätön kaasu, kasvien ruokaa. Ilman hiilidioksidia kasvit kuolevat.

Kyseessä on Otavan julkaisema oppikirja Tutkimusmatka 3, jonka sivuilta 134-135 kyseinen kuva on. Alla sivut tarkempina.

Vilkkaissa keskusteluissa vedottiin muun muassa siihen, että hiilidioksidin merkitystä ei olisi muka aiemminkaan opetettu, hiilidioksidi tulee viidennellä luokalla kyseisessä kirjasarjassa, se opetetaan yläasteella tai lasten ei tarvitse vielä kolmannella luokalla tietää hiilidioksidin merkitystä. Suurin osa tiedon saaneista oli kuitenkin pöyristyneitä hiilidioksidin pois jättämisestä.

Hiidioksidin merkitys on aiemmin opetettu, jo toisella luokalla. Sain tästä alla olevan kuvan Ympäristöopin työkirjasta vuodelta 1987, YPI / Ympäristöoppi 2 Työkirja. Tekijät: Aaro Suomela, Aila Kanto, Anneli Pikkarainen (Leo Lehtonen) Werner Söderström Osakeyhtiö 1978. Useassa kommentissa ihmeteltiin oleellisen tiedon puuttumista nykykirjasta ja valitettiin kirjojen tason laskua.

Helsingin Sanomat tarttui myös aiheeseen. Jopa lähes neutraaliin tapaan, mikä on yllättävää, sillä yleensä HS käyttää kaikki tilaisuudet mollata perussuomalaisiksi tunnustautuneita. Tällä kertaa minua epäiltiin vain salaliittoteoreetikoksi, mikä lienee yleisin tapa mustamaalata perussuomalaisia. Juttu on NYT-osiossa, joka on pahamaineisen tunnettu punavihreästä vääristymästään. NYT-osioon ei yleensä hyväksytä kommentointia ollenkaan. Ilmeisesti lukijoiden kriittisten kommenttien siivoamisessa olisi liikaa työtä. Lehden kannalta on helpointa vaimentaa kritiikki sulkemalla kommentointi kokonaan.

Totean omalta osaltani, etten näe yo. oppikirjojen muokkauksessa mitään salaliittoa. Kyse on täysin julkisesta liitosta, jossa punavihreää maailmankuvaa ajetaan kouluihin aivan avoimesti. Suomen Uutiset on kirjoittanut aiheesta oivallisen analyysin jutussaan ”Open ilmasto-opas” on uusi Pirkkalan moniste.

HS jutussa on havaittavissa toimittajan huomio, ettei kyseessä olekaan mikään salaliittoteoria, sillä juttuun haastateltu Opetushallituksen opetusneuvos Teuvo Koljonen vaikuttaa lievästi nolostuneelta asian saamasta julkisuudesta: ”Mutta kyllä opettajilla on moraalinen velvollisuus esittää asiat niin kuin ne oikeasti ovat. Ei niitä saa värittää oman vakaumuksen mukaan.”

HS päivitti kirjoitustaan saatuaan kommentteja yhdeltä kirjan tekijöistä, Jukka Kohtamäeltä:

Kohtamäki väistelee mm. puhumalla yhteyttämisestä, vaikka kirjassa kyse on kasvien tarvitsemista asioista. Hän vetoaa, että ”…hiilidioksidin määrään tai maaperän happamuuteen ei kolmasluokkalaisen tarvitse vielä syventyä.”. Happi kasvin tuotteena on kuitenkin mainittu. Hiilidioksidin määrästä puhuminen ei liity asiaan – kirjan kohdassa CO2:sta ei ole mainittu ollenkaan.

Kohtamäen vastauksista päättelen, että hiilidioksidin poisjättö on ollut tietoista, eikä virhe. Otsikkokuvana oleva opettajan kommentti antaa myös ymmärtää, ettei hiilidioksidin merkityksen pimittäminen ole yksittäisen kirjan virhe, vaan osa laajempaa vääristymää. Sain muita vastaavia kommentteja, joissa opettajien harjoittama aivopesu tuli ilmi. Mitä ilmeisimmin kyseessä on ajatusmalli, jossa tietoa pimitetään, etteivät lapset ala epäillä vihreää valhetta siitä, että ihminen on syyllinen ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoshan on luonnonilmiö, johon ihmisellä on teoriasssakin vain pieni vaikutus.

Sain myös useita kommentteja opettajilta, jotka olivat itseni lailla närkästyneitä hiilidioksidin poisjättämisestä. Meillä on vielä toivoa, koska punavihreä aivopesu ei ole vakuuttanut kaikkia opettajia siitä, että lapsilta voidaan pimittää luonnontieteen totuuksia. Jotkut opettajat ovat jopa aktivoituneet luonnonlakien puolustamisessa kuten Simo Ruoho, joka törmäsi luonnontieteen vastaiseen määritelmään sanalle ’ilmastonmuutos’.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta jo aiemmin kirjoituksen Käykö sinunkin lapsesi aivopesukoulua?

Olen keskustellut otsikkokuvassa olevan viestin lähettäjän kanssa ja minulla on perusteltu syy olettaa, että opettajan kirjoitus on totta. Opettajan henkilöllisyyden ja erityisesti hänen opettamiensa lasten henkilöllisyyksien suojelemiseksi nimiä ei ole paljastettu.

Mediapooli uhkailee ja ohjailee somevaikuttajia

Juttua päivitetty loppuun lisämateriaalilla 14.5.2020 klo 20.

Kirjoitin viime viikolla Mediapoolista pitkähkön jutun. Mediapooli on suomalaisen valtamedian ja valtion työkalu ensisijaisesti kriisiolosuhteisiin. Julkilausuttu tavoite on turvata median vapaus kriisitilanteissa. Valitettavasti näyttää siltä, että huoltovarmuusorganisaatio Mediapoolin vaikutuskenttää on laajennettu paljon suuremmaksi kuin mitä laki tarkoittaa ja se ohjailee aktiivisesti median sisältöjä, vaikka sisältöihin puuttuminen Mediapoolin valmiuspäällikkö Tero Koskisen suulla kiistetäänkin.

Mediapoolin etusivulta löytyy linkki Luotettavan somevaikuttajan käsikirjaan, joka on paikoin ällistyttävää luettavaa. Käsikirja on Mediapoolin tuotantoa.

Heti ensimmäisessä ’Somevaikuttajan vapaus ja vastuu – tiedätkö, mistä olet vastuussa?’ -osiossa tulee vastaan otsikkokuvassa oleva Mediapoolin valmiuspäällikkö Tero Koskisen lausunto, jossa aika suoraan uhataan somevaikuttajia tulojen menettämisellä, jos he eivät ole ’luotettavia’. Tähän kiinnitti huomiota myös anonyymi twitteristi edellisen kirjoitukseni jälkeen syntyneessä keskustelussa:

Eikö valmiuspäällikkö Tero Koskiselle tai kenellekään prosessissa mukana olleelle ole pälkähtänyt päähän, millaisen vaikutelman tuollainen lausuma tuottaa? Vai onko tarkoitus ollutkin se, että vaikutelma on ’Turpa kiinni tärkeistä asioista. Keskittykää pyöreisiin, pehmeisiin ja pörröisiin asioihin, tai muuten…’.

’Miksi somevaikuttajan pitäisi kiinnostua faktoista?’ -osiossa on hirtehisesti kirjoitettu kappale, jossa yritetään nostaa ’perinteisten medioiden’ omaa häntää korostamalla väitettyä luotettavuutta. Mieleen tulee välittömästi Helsingin Sanomien jatkuva kampanja, jossa se mainostaa päätoimittajan suulla omaa luotettavuuttaan. Miksi ’luotettavuutta’ pitää mainostaa? Siksikö, ettei sitä ole? Luottamus pitää ansaita – sitä ei saa mainostamalla. Helsingin Sanomien kampanja näyttää jo epätoivoiselta vakuutteluyritykseltä kiven lailla putoavan paperilevikin paineessa.

Samassa osiossa olevat Emmi Nuorgamin ja Arna Grymin lausumat herättävät vain vienoa hymyilyä. Molemmat korostavat virheellisen tiedon vaikutusta äänestyspäätöksiin. Kas kun ei suoraan sanota, että Perussuomalaisia ei saa äänestää. Erityisen Orwellilaisiksi lausumat tulevat kun tietää Emmi Nuorgamin olleen viime eduskuntavaalien aikaan Ylen tuottajana nuorisolle suunnatussa Vaalibotissa, joka oli silkkaa punavihreää propagandaa.

Sivustolla on myös asiallista tietoa. Näinhän se usein on, sivuston omankin kuvauksen mukaisesti valeuutisia voidaan tehtailla siten, että siteeksi on totuutta. Misinformaatio-osiosssa sivustolle on mahtunut esimerkiksi kommentti Amazonin sademetsäpaloista, joista erityisesti ’luotettava’ valtamedia levitti valeuutisia:

Mediakriittisyydestä medialukutaitoon -osiossa on sinänsä asiallinen juttu medialukutaidon kehittymisestä, ’jonka pitäisi alkaa jo neuvolasta’, mutta tietysti voidaan kysyä miten neuvolaikäinen osaisi kyseenalaistaa neuvolan tädin tai vanhemman neuvot. Entä jos kouluopetus on vääristynyttä aivopesua?

Sain edellisen Mediapoolia käsittelevään blogaukseeni seuraavan kommentin, jossa viitataan Politico-lehden artikkeliin:

En oikein usko, että Mediapoolin valitsema taktiikka toimii. Kovin kulmikas toiminta synnyttää vastareaktion. Vapaita medioita syntyy jatkuvasti lisää ja ihmiset rohkaistuvat kirjoittamaan enemmän, nimettomästi ja omalla nimellään. Yllä olevan bloggeriryhmässä käydyn ihmettelyn lisäksi Mediapoolista on tehty jopa laulu.

Kaiken yllä olevan luettuaan voi kuitenkin todeta, että Mediapoolin jäseninä olevien valtamedioiden lisäksi Mediapooli ainakin yrittää vaikuttaa somevaikuttajiin ja lisäksi syöttää heille valmiiksi kirjoitettuja sisältöjä vaikka toisin väittää. Mitä tekemistä tällä on huoltovarmuuden kanssa? Mediapoolin rahoitus tulee veronmaksajilta. Miksi verorahojamme käytetään sananvapauden rajoittamiseen ja kansalaisten uhkailuun?

Laitoin yo. jutusta kohteliaisuudesta linkin jutussa mainitulle Mediapoolin valmiuspäällikkö Tero Koskiselle. Siitä käynnistyi erikoinen keskustelu, jonka voisi tulkita myös uhkailuna minua kohtaan. Viestien vaihto kuvana alla. (OT)