fbpx

Avainsana: Median vapaus

Mediapooli uhkailee ja ohjailee somevaikuttajia

Juttua päivitetty loppuun lisämateriaalilla 14.5.2020 klo 20.

Kirjoitin viime viikolla Mediapoolista pitkähkön jutun. Mediapooli on suomalaisen valtamedian ja valtion työkalu ensisijaisesti kriisiolosuhteisiin. Julkilausuttu tavoite on turvata median vapaus kriisitilanteissa. Valitettavasti näyttää siltä, että huoltovarmuusorganisaatio Mediapoolin vaikutuskenttää on laajennettu paljon suuremmaksi kuin mitä laki tarkoittaa ja se ohjailee aktiivisesti median sisältöjä, vaikka sisältöihin puuttuminen Mediapoolin valmiuspäällikkö Tero Koskisen suulla kiistetäänkin.

Mediapoolin etusivulta löytyy linkki Luotettavan somevaikuttajan käsikirjaan, joka on paikoin ällistyttävää luettavaa. Käsikirja on Mediapoolin tuotantoa.

Heti ensimmäisessä ’Somevaikuttajan vapaus ja vastuu – tiedätkö, mistä olet vastuussa?’ -osiossa tulee vastaan otsikkokuvassa oleva Mediapoolin valmiuspäällikkö Tero Koskisen lausunto, jossa aika suoraan uhataan somevaikuttajia tulojen menettämisellä, jos he eivät ole ’luotettavia’. Tähän kiinnitti huomiota myös anonyymi twitteristi edellisen kirjoitukseni jälkeen syntyneessä keskustelussa:

Eikö valmiuspäällikkö Tero Koskiselle tai kenellekään prosessissa mukana olleelle ole pälkähtänyt päähän, millaisen vaikutelman tuollainen lausuma tuottaa? Vai onko tarkoitus ollutkin se, että vaikutelma on ’Turpa kiinni tärkeistä asioista. Keskittykää pyöreisiin, pehmeisiin ja pörröisiin asioihin, tai muuten…’.

’Miksi somevaikuttajan pitäisi kiinnostua faktoista?’ -osiossa on hirtehisesti kirjoitettu kappale, jossa yritetään nostaa ’perinteisten medioiden’ omaa häntää korostamalla väitettyä luotettavuutta. Mieleen tulee välittömästi Helsingin Sanomien jatkuva kampanja, jossa se mainostaa päätoimittajan suulla omaa luotettavuuttaan. Miksi ’luotettavuutta’ pitää mainostaa? Siksikö, ettei sitä ole? Luottamus pitää ansaita – sitä ei saa mainostamalla. Helsingin Sanomien kampanja näyttää jo epätoivoiselta vakuutteluyritykseltä kiven lailla putoavan paperilevikin paineessa.

Samassa osiossa olevat Emmi Nuorgamin ja Arna Grymin lausumat herättävät vain vienoa hymyilyä. Molemmat korostavat virheellisen tiedon vaikutusta äänestyspäätöksiin. Kas kun ei suoraan sanota, että Perussuomalaisia ei saa äänestää. Erityisen Orwellilaisiksi lausumat tulevat kun tietää Emmi Nuorgamin olleen viime eduskuntavaalien aikaan Ylen tuottajana nuorisolle suunnatussa Vaalibotissa, joka oli silkkaa punavihreää propagandaa.

Sivustolla on myös asiallista tietoa. Näinhän se usein on, sivuston omankin kuvauksen mukaisesti valeuutisia voidaan tehtailla siten, että siteeksi on totuutta. Misinformaatio-osiosssa sivustolle on mahtunut esimerkiksi kommentti Amazonin sademetsäpaloista, joista erityisesti ’luotettava’ valtamedia levitti valeuutisia:

Mediakriittisyydestä medialukutaitoon -osiossa on sinänsä asiallinen juttu medialukutaidon kehittymisestä, ’jonka pitäisi alkaa jo neuvolasta’, mutta tietysti voidaan kysyä miten neuvolaikäinen osaisi kyseenalaistaa neuvolan tädin tai vanhemman neuvot. Entä jos kouluopetus on vääristynyttä aivopesua?

Sain edellisen Mediapoolia käsittelevään blogaukseeni seuraavan kommentin, jossa viitataan Politico-lehden artikkeliin:

En oikein usko, että Mediapoolin valitsema taktiikka toimii. Kovin kulmikas toiminta synnyttää vastareaktion. Vapaita medioita syntyy jatkuvasti lisää ja ihmiset rohkaistuvat kirjoittamaan enemmän, nimettomästi ja omalla nimellään. Yllä olevan bloggeriryhmässä käydyn ihmettelyn lisäksi Mediapoolista on tehty jopa laulu.

Kaiken yllä olevan luettuaan voi kuitenkin todeta, että Mediapoolin jäseninä olevien valtamedioiden lisäksi Mediapooli ainakin yrittää vaikuttaa somevaikuttajiin ja lisäksi syöttää heille valmiiksi kirjoitettuja sisältöjä vaikka toisin väittää. Mitä tekemistä tällä on huoltovarmuuden kanssa? Mediapoolin rahoitus tulee veronmaksajilta. Miksi verorahojamme käytetään sananvapauden rajoittamiseen ja kansalaisten uhkailuun?

Laitoin yo. jutusta kohteliaisuudesta linkin jutussa mainitulle Mediapoolin valmiuspäällikkö Tero Koskiselle. Siitä käynnistyi erikoinen keskustelu, jonka voisi tulkita myös uhkailuna minua kohtaan. Viestien vaihto kuvana alla. (OT)

Mediapooli – Orwellilaista sananvapautta puolustamassa?

Olen ajoittain törmännyt organisaatioon nimeltä Mediapooli. Otin jokin aika sitten hakukoneen käteeni ja selvittelin lähinnä itselleni mistä organisaatiosta on kysymys. Ajatus hallitsevien medioiden yhteenliittymästä, jossa sovitaan sisällöistä ja Virallisesta Totuudesta, on kauhistuttava. Tällainen organisaatio voi käytännössä pitkälti päättää keskustelunaiheet Suomessa ja mitä niistä voi sanoa. Kyseessä voi myös olla sinänsä tarpeellinen varautumisorganisaatio kriisiaikoihin.

Valitettavasti näyttää siltä, että Mediapoolin toimijat ovat laventaneet sen toimintakenttää myös sisältökysymyksiin ja lisärahan pumppaukseen veronmaksajilta. Tai sitten Mediapoolin tehtävä onkin jotain muuta kuin mitä julkisuuteen annetaan ymmärtää. Asiasta on kirjoittanut kattavasti Vastavalkea.

Kyseessä voi olla myös tyypillinen julkisen organisaation taipumus paisuttaa toimintaansa. Yle toimii jo veronmaksajien rahoituksella budjetin ollessa huimaavalla 530 miljoonan euron tasolla. Eikö se riitä? Median talous on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan esitettyä lisätukea yksityiselle medialle. Jo aiemmin tukea on myönnetty mm. STT:lle. Lisätuki johtaisi siihen, että myös yksityinen media olisi yhä tiukemmin valtion ohjauksessa. Sitä kuusta kuuleminen, jonka suojassa rahavirtasi lepää. Asiasta on kirjoittanut mm. Liberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti. Tässä yhteydessä on huomattava, että Yle kuuluu myös Mediapooliin ja käyttää siinä merkittävää vaikutusvaltaa.

Mediapoolin toimintaa kuvataan sen omilla sivuilla mm. seuraavasti:

Yllä olevat tavoitteet nostattavat jo kulmakarvoja: ’…turvallisuutta ja vastuullista sananvapautta tukevan…’. Kyse ei siis ole sananvapaudesta, vaan vastuullisesta sananvapaudesta, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Lopussa puhutaan myös journalististen prosessien ulkopuolisten sisältöjen vaikutusten seuraamisesta. Eli mediapooli seuraa somekeskusteluja ja yksityisten ihmisten blogeja ja nettialustoille kirjoittamia mielipiteitä?

Valtion huoltovarmuuskeskuksen sivuilla mediapoolia kuvataan seuraavasti:

Huoltovarmuuskeskuksen sivuilla oleva kuvaus menee jo Orwellin kielen puolelle. Mitä tarkoittaa ’Mediapoolin puolustama sananvapaus tarkoittaa laissa määriteltyjä vapauksia ja vastuita.’ Mediapooli ei siis puolusta pelkkää sananvapautta, vaan laissa määriteltyjä vapauksia ja vastuita. Puolustaa vastuita? Ero pelkkään sananvapauden puolustamiseen alkaa kuulostaa samalta kuin demokratian ja kansandemokratian ero.

Löysin netin arkistopalvelusta Mediapoolin vanhan kuvauksen päivältä 9.5.2019. Tässä vanhassa kuvauksessa sanotaan suoraan, että Mediapoolilla on sisällöllisiin kysymyksiin erikoistunut alatyöryhmä ja että Mediapoolia kiinnostavat myös informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöt.

Medialiiton sivuilla Mediapoolia kuvataan seuraavasti:

Mediapoolin omilla sivuilla sen tehtävistä mainitaan mm. hybridiuhkien ja disinformaation torjunta, sekä kiinnostus informaatiohäirintään ja sosiaalisen median ilmiöihin.

Mediapoolin valmiuspäällikö Tero Koskista on haastateltu Suomen Lehdistöön. Kyseessä on varsin erikoinen haastattelu josta poimintoja alla:

Yo. kommentissa on huomattava, ettei Koskinen kiellä sisältöryhmän olemassaoloa.

Koskinen kieltää yllä olevissa vastauksissaan useampaan kertaan Mediapoolin sekaantuvan sisältöihin ja väittää, ettei pooli edes keskustele sisällöistä. On huomattava, ettei Koskinen kiellä väitettä, että pooliin kuuluu käytännössä koko maan media.

Yllä olevat jutut kuulostivat sen verran huolestuttavilta, että päätin soittaa Mediapoolin valmiuspäällikölle Tero Koskiselle. Minua kiinnosti lähinnä se, että mikä Mediapoolin tehtävä oikein on ja käsitteleekö se sisältökysymyksiä. Halusin myös varmistuksen sille onko sisältöryhmä edelleen olemassa. Useassa yhteydessä tulee nimittäin ilmi, että sisällöt todellisuudessa ovat asialistalla ja poolia kiinnostaa informaatiovaikuttaminen ja ’disinformaation’ torjunta. Miksi olla sisältöryhmä, jos sisällöt eivät ole asialistalla? Entä kuka päättää mikä on disinformaatiota?

Kävin pitkän puhelun Koskisen kanssa. Hän varmisti minulle, että sisältöryhmä on olemassa, mutta kertoi, että sen nimi on huono, eikä kuvaa tehtävää, joka on varmistaa toimitusten itsenäinen päätäntävalta juttuihin ja sisältöihin. Tämä lausunto asettuu yhdessä Suomen Lehdistön haastattelun lausuntojen kanssa erikoiseen valoon. Pooli ei siis poolin oman vetäjän mukaan puutu sisältöihin, mutta silti sillä on sisältöryhmä, tehtävänä seurata sisältöjä ja torjua disinformaatiota. Itselleni syntyy käsitys, että Mediapoolin tehtävä on laajempi kuin mitä laissa sanotaan ja laajempi kuin mitä Mediapooli itse haluaa suuren yleisön käsittävän.

Onko Suomessa yhtään isoa mediaa, joka ei kuulu Mediapooliin? Onko meillä enää riippumattomia toimittajia tai toimituksia?

Vai olemmeko jo George Orwellin kirjan Vuonna 1984 -dystopiasssa? Lainaus Wikipediasta: ”Vuonna 1984 sijoittuu dystopiaan, Oseania-nimiseen valtioon. Henkilöpalvonnan kohteena oleva diktaattori nimeltä Isoveli valvoo kansalaisten kaikkia liikkeitä. Päähenkilö Winston Smith on virkamies Totuusministeriössä, joka väärentää historiaa vallanpitäjien haluamaksi. Kirjan maailmasta on tullut totalitaristisen yhteiskunnan vertauskuva. Kirjassa kuvataan valtion tapaa valvoa kansalaisia heidän yksityisyydestään välittämättä ja kykyä muokata yleistä mielipidettä vallanpitäjien kulloistenkin etujen mukaan. Kansalaisten valvonta huipentuu uuskieleen, jota käyttäen on jopa mahdotonta ajatella väärin, koska kielestä puuttuvat Puolueelle vahingollisten ajatusten ilmaisuun tarvittavat sanat.”