SoTe-uudistus onnistui kuolemaan kalkkiviivoille. En ole siitä
pahoillani, sillä kyseessä oli laatikkoleikki organisaatioilla, joista olisi
tullut vielä nykyistäkin suurempia. En usko, että uudistus olisi parantanut
terveydenhuollon palveluita. Samaan pakettiin oli sidottu vielä MaKu-uudistus,
jolla olisi luotu yksi ylimääräinen hallintorakenne lisää. Voinee sanoa, että
SoTen MaKu alkoi olla karvas kaikille lopussa.
Kerrataanpas nykyinen tilanne potilaan näkökulmasta. Jätän
tässä tarkoituksella sosiaalipuolen pois, koska vältän mammuttitautia, tässä
jutussakin. Sanotaanhan, että elefanttikin syödään paloina, ei kokonaisena.
Suomalaiset jakaantuvat terveydenhuollon asiakkaina
karkeasti kolmeen ryhmään: Varakkaat, jotka käyttävät yksityisiä terveydenhuollon
palveluja missä haluavat (jopa ulkomailla, vakuutuksilla tai suoraan maksajina),
työssäkäyvät työterveyshuollon asiakkaat ja vähävaraiset terveyskeskusasiakkaat,
jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä. Varakkaat hyödyntävät halutessaan kaikkia
kolmea järjestelmää tilanteen mukaan. Työterveyshuolto toimii yleensä myös
hyvin. Yrityksille työterveyshuolto on jopa kilpailuvaltti hyvistä
työntekijöistä. Monille voi tulla yllätyksenä, että työterveyshuolto on
kokonaan yritysten maksamaa. Siihen ei siis käytetä verovaroja, vaan kyse on
yritysten välisestä tasausjärjestelmästä. Tämä on syy, miksi yritetyssä SoTe-uudistuksessakaan
tth-järjestelmään ei haluttu koskea – sehän pyörii hyvin ja ilman verovaroja.
Ongelmat lääkäriin
pääsyssä koskevat lähinnä kolmatta ryhmää, vähävaraisia, jotka joutuvat kankean
terveyskeskusjärjestelmän palloteltaviksi. Olisiko tähän ongelmaan olemassa
täsmälääkettä? Jätän tässä blogikirjoituksessa pois myös
erikoissairaanhoidon, sillä vaikka siinäkin ovat omat ongelmansa, niin
tärkeintä on mielestäni aloittaa akuuteimmasta ongelmasta.
Kun tiedetään, että kahden muun ryhmän asiat ovat
kohtuullisen hyvin hoidossa, niin miksi emme kopioisi sieltä järjestelmää, joka
jo toimii hyvin? Kela-korvaukset ovat käytössä sekä yksityisessä, että työterveyshuollossa.
Järjestelmä on olemassa valmiina. Mitään mammuttimaista uudistusta ei tarvita.
Tarvitaan vain pieniä viilauksia Kela-korvausjärjestelmään: Aletaan maksamaan Kela-korvauksia myös
terveyskeskuksille ja nostetaan perusterveydenhuollon lääkärikäynnin Kela-korvaustaksa
lähelle todellisia kustannuksia. Rahat näihin korvauksiin voidaan ottaa
kuntien yleisistä valtionavuista. Tällaisella uudistuksella olisi monia hyötyjä
– raha seuraisi potilasta ja kohdentuisi sellaiselle terveydenhuollon julkiselle
tai yksityiselle yksikölle, joka olisi tehokas. Oma arvaukseni on, että jonot
perusterveydenhuoltoon katoaisivat alle kuudessa kuukaudessa aloituksesta myös
terveyskeskuksissa.
Nyt tietysti joku miettii, että järjestelmää käytettäisiin
liikaa, jos se olisi käyttäjälle veloitukseton. Tai että terveydenhuollon
kysyntä on ääretön. Nämä ovat erikoisia päätelmiä. Eihän työterveyshuoltoakaan
käytetä huvikseen. Kuka haluaisi käydä lääkärissä huvikseen? Ei se mikään haluttu
elämys ole. Voi tietysti olla, että joku yksinäinen juttelukaveria kaipaava
mummo löytyy, mutta ei tämä ole mikään ongelma. Sitä paitsi maailmasta löytyy
ainakin yksi maa, jossa terveydenhuoltopalvelujen tuotanto on suurempaa kuin
kysyntä, nimittäin Sveitsi. Sveitsi jo yksin todistaa, ettei kysyntä ole
ääretön.
Järjestelmää voi varmasti kehittää ja laajentaa. Tästä kannattaa mielestäni aloittaa.
”Naali on äärimmäisen uhanalainen laji. Se ei ole tilanteessaan yksin. Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu Punaiselle listalle, joka kootaan uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä.”
Tuossa annetaan ymmärtää, että kolmasosa Suomen lajeista on äärimmäisen uhanalaisia, mikä on selvästi valheellinen väite kun tutkitaan lukuja tarkemmin. En käsitä mistä YLE on napannut tuon täysin mielikuvituksellisen väitteensä. Suomen Ympäristökeskuksen sivuilla on kyllä mainintoja joistakin kolmasosista, mutta ei siellä missään kerrota, että kaikista lajeista kolmasosa olisi punaisella listalla.
”Punaisella listalla olevat lajit katsotaan hävinneiksi, uhanalaisiksi, silmälläpidettäviksi tai puutteellisesti tunnetuiksi. Uhanalaisia ovat kaikki äärimmäisen uhanalaisiksi, erittäin uhanalaisiksi ja vaarantuneiksi luokitellut lajit. Silmälläpidettäviä ovat lajit, jotka eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ovat sitä lähellä. Puutteellisesti tunnetuiksi luokitellaan lajit, joista tiedetään niin vähän, ettei niiden häviämisriskiä pystytä arvioimaan. Tutkijoiden mukaan niihin tulisi suhtautua samoin kuin uhanalaisiksi määriteltyihin, ainakin siihen saakka kunnes niiden häviämisriski kyetään arvioimaan.”
Tuon mukaan siis vaarantuneiksi luetaan kaikki sellaiset lajit, jotka ovat puutteellisesti tunnettuja? Anteeksi kuinka? Kun lajia ei tunneta, niin se määritellään vaarantuneeksi. Kuka tällaista kehtaa väittää?
”Arvioinnin mukaan joka yhdeksäs Suomen kaikista arvioiduista lajeista on uhanalainen. Maassamme on noin 48 000 lajia, joista 22 418 eli 47 % tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan. Näistä 2 667 lajia arvioitiin uhanalaisiksi, mikä on 11,9 prosenttia.”
Kyse ei siis ole siitä, että joka yhdeksäs laji olisi uhanalainen, vaan joka yhdeksäs niistä, joiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan.
Oikean reunan hakupalstassa ”Uusi arvio – joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen”. Tuossa ei mainita mitään siitä, että kyse on arvioiduista lajeista, eikä lajien kokonaismäärästä.
Jos lasketaan noiden lukujen mukaan uhanalaiset jaettuna kokonaismäärällä, ei päästä kuin lukuun 5,6 %, mikä ei ilmeisesti kuulosta riittävän dramaattiselta, että on päädytty valehtelemaan määrä useassa kohti suuremmaksi 11,9 prosenttiin. Kun tuota yo. linkkiä klikkaa https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uusi_arvio__joka_yhdeksas_Suomen_eliolaj(49501), niin päätyy Suomen Ympäristökeskuksen sivulle, jolla väärää tietoa mainostetaan otsikossa kissan kokoisin kirjaimin: ”Uusi arvio – joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen”. Väite toistuu hakurivillä sivun yläosassa. Tasapuolisuuden nimissä olisi mielestäni pitänyt myös mainita, että sekä vuonna 2010 ja 2019 arvioiduista lajeista tilanne on parantunut 263 lajilla.
En ole puuttunut tässä jutussa vielä ollenkaan siihen, että Suomi on boreaalisen vyöhykkeen länsiosassa, joka vaihtaa lajien yksiöitä ja lajeja Venäjän ja Ruotsin suuntiin jatkuvasti. Lisäksi lajien lukumäärissä on muutakin luontaista vaihtelua – joidenkin lajien yksilömäärä kasvaa ja joidenkin lisääntyy. On varsin keinotekoinen valinta rajata Suomi alueeksi, jossa joku tietty laji eläisi. Miksi ei sitten samalla logiikalla pelkkä vihervasemmiston luontainen esiintymisalue, Kehä 3:sen sisäpuoli?
Näiden tietojen varassa pitäisi sitten tehdä politiikkaa ja kansan äänestää tulevissa vaaleissa? Kyseessä on poliittisesti motivoitunut valheellinen ’uutinen’, jolla pyritään luomaan kiireen tuntua, jopa paniikkia ja saamaan ihmiset äänestämään vihervasemmistoa. Lista on nimetty Punaiseksi listaksi, mikä viittaa oikeaan poliittiseen suuntaan. Suomen ympäristökeskuksen sivuilla lista on nimetty peräti Mao Zedongin mukaan Punaiseksi kirjaksi. Emme tarvitse vaaleihin Venäjän trolleja, sillä meillä ovat nämä ihan ikiomat trollimme, veronmaksajien rahoilla.
Mikä on viranhaltijoiden vastuu tällaisen väärän tiedon levittämisestä? Varsinkin ennen vaaleja? Kyseessä on yritys vaikuttaa demokraattiseen prosessiin levittämällä valheellista ja vääristeltyä tietoa. Kyseessä lienevät virkavirheet ja yleisen syyttäjän toimivaltaan kuuluvat asiat. Kuka tekee kantelun?
Päivitys, lisäys alle 13.3.2019
Sain selville, mistä alun ’Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu Punaiselle listalle’ väite ilmeisesti tulee. Kun lukee raportin kansilehteä Suomen ympäristökeskuksen sivuilta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501 …, niin löytää Punaisen listan luvuksi 6683, mikä on kaukana väitteen ’Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu punaiselle listalle’ kaikista lajeista, joita on vähintään 48.000. Oikea prosenttiluku on siis korkeintaan 6683 / 48 000 = 13,9 %.
’Yli 800 metsän lajia vaarassa kuolla sukupuuttoon’ -väite antaa ymmärtää, että 800 metsän lajia on häviämässä kokonaan kaikkialta, kuolemassa sukupuuttoon. Punainen kirja keskittyy kuitenkin Suomen lajistoon. Mistä tiedetään, ettei lajin yksilöitä ole muualla boreaalisella vyöhykkeellä? Onko Venäjän valtavat metsäalueet todella kartoitettu? Juttu antaa ymmärtää, että nuo 800 lajia olisivat häviämässä nimenomaan Suomesta, koska jutussa kirjoitetaan lähes pelkästään Suomesta. En tiedä, mistä otsikon 800 lajia on napattu, sillä sitä tietoa ei helposti löydy.
Hirtehistä näissä YLE:n julkaisuissa on, että Julkisen Sanan Neuvosto (jonka jäsen YLE on) lanseerasi viime vuonna 2018 sivuston https://vastuullistajournalismia.fi/merkki/, joka painottaa ’reilua ja rehellistä’ journalismia, kts. kuvakaappaus alla. Jos nämä eivät ole valeuutisia valtion omistamalta Suomen pääuutismedialta, niin mitkä sitten ovat?
Ylessä tiedetään varmasti jo tästä kirjoittamastani blogikirjoituksesta. Nähdäkseni mitään oikaisuja tietoihin ei ole tehty. Pyydän nyt YLEä oikaisemaan jutun virheet. Mikäli näin ei tapahdu, tulen tekemään Vastuullistajournalismia -sivuston kannustamana kantelun sivuston ohjeiden mukaan.
Päivitys, lisäys alle 18.3.2019
Olen tänään tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle tästä Yle:n Punainen lista -uutisoinnista, koska Yle ei ole oikaissut uutista tai reagoinut muutenkaan osoittamaani virheisiin.
Tuulivoimaloiden energiatuotannon haitat ovat kasvaneet viime vuosina uusiutuvien energiamuotojen suosimisen ja tuulivoiman runsaan tukemisen vuoksi lähes kaikkialla maailmassa. Maailmalla on yli 2000 tuulivoimaloita vastustavaa järjestöä. Saksassa ja USA:ssa tuulivoimaloiden tuottamien infraäänipulssien vaikutuksia tutkitaan yhä intensiivisemmin. Puolassa myös maalle rakentaminen estettiin erilaisin säädöksin. Merellekään ei saa rakentaa kuin usean kymmenen kilometrin päähän rannikosta. Suomessa sen sijaan myös uusi ns. teknologianeutraali tuki näyttää jäävän tuulivoimalle. Tuulivoimalla oletetaan saatavan aikaiseksi merkittäviä hiilidioksidituotannon vähennyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Tuulivoima on epäekologista ja vähentää luonnon monimuotoisuutta
Tuulivoiman on väitetty olevan puhdasta vihreää energiaa,
jonka haitat uusiutuvana energiana ovat vähäisiä. Naturen julkaisema tutkimus
Intiasta tuulivoima-alueita koskien kertoo kuitenkin merkittävistä ekosysteemiä
muokkaavista vaikutuksista.
Kotka kohtaa tuulimyllyn
Tutkimuksen mukaan tuulivoimala-alueilla saalistajalintujen määrä on vähäinen verrattuna tuulivoimattomiin alueisiin. Saalistajan puuttuminen vaikuttaa saalistettavien liskojen määrään. Tuulivoima-alueilla liskojen stressihormonitasot olivat matalampia saalistajien vähäisemmän määrän vuoksi, eivätkä ne reagoineet ihmisen kiinniottotilanteissa, kuten ilman tuulivoimaa olevilla alueilla. Pakorefleksi oli heikentynyt. Kehon kunto ja seksuaalisen koristelun intensiteetti oli liskoilla huonompi kuin alueella, jolla ei ollut tuulivoimaa. Tuulivoimaloiden mekaanisen melun ja infraäänen oletetaan vaikuttavan liskojen morfologiaan, fysiologiaan ja käyttäytymisen muutoksiin.
Tuulivoimaseuduilla Suomessa on puolestaan tehty havaintoja,
että maapetojen koko kasvaa merkittävästi, jopa kolmanneksen, sillä
linturiistaa on runsaasti tarjolla tuulivoimala-alueilla. Metsästäjät ovat
havainneet myös, että esim. supien ja kettujen muoto on muuttunut selkeäksi
keskivartalolihavuudeksi. Kasvua ei ollut havaittu ennen tuulivoimalarakentamista.
Naturen julkaisema intialaistutkimus todistaa, että
tuulivoimarakentaminen muokkaa huomaamattaan ekologiaa poistamalla saalistajia
ja samalla lisää toisen lajin populaatiokokoa samanaikaisesti heikentäen sen
kuntoa. Saalistajien häviäminen on johtanut kauaskantoisiin ekosysteemin vakaus-
ja stabiliteettiprosesseihin, sillä tuulivoimala-alueiden sijainti perustuu
talousnäkökohtiin eikä valintaan ympäristöolosuhteiden perusteella. Tutkimuksen
perusteella arvioidaan, että tuulivoima-alueiden vaikutus ympäristöön on
laajasti aliarvioitu.
Vaikutus kasvillisuuteen, maaperän kosteuteen ja ilman lämpötilaan
Pohjois-Kiinassa tehty tutkimus osoittaa, että
tuulivoimala-alueella on merkittävä vaikutus lehtipinta-alaan ja kasvuun. Kesän
kasvu heikentyi lähes 10 % ja koko vuoden nettotuotanto noin 4 %. Tuulivoimalat heikensivät myös maaperän
kosteutta ja lisäsivät vesistressiä. Alue koostui pääasiassa
sadontuotantoalueesta ja ruohokasvillisuudesta. Tutkimus osoitti
tuulivoimaloiden voivan estää selvästi kasvillisuuden kasvua ja tuottavuutta.
Yksi monista tuulivoimaloiden ympäristövaikutuksia koskevista
tutkimuksista vahvistaa voimaloiden aiheuttavan lämpötilan nousua
turbiinialueella. Lämpenemistä esiintyi teksasilaisella tuulivoima-alueella
erityisesti öisin. Lämpenemisen alueellinen malli linkittyi selkeästi
turbiinialueeseen, jolloin läheisen vertailualueen lämpötila oli huomattavasti
pienempi.
Vaikuttaakin siltä, että voimaloiden kosteus-, kasvillisuus
ja lämpötilavaikutuksilla on merkitystä erityisesti herkästi vaurioituvilla
seuduilla, kuten eroosioherkät alueet tai heikkokasvuiset kuivat seudut.
Tuulivoima vaikuttaa myös vesistöihin
Oulun yliopistossa on tutkittu tuulivoimaloiden
vesistövaikutuksia. Tutkimusalue koski Pohjoismaita, erityisesti Suomea ja
Norjaa. Vesivoimaloilla säädellään tuulivoimaloiden epätasaista
sähköntuotantoa, jolloin niiden käytön tarve vaihtelee aikaisempaa enemmän.
Oulun yliopiston vesi ja ympäristötekniikan tutkija Faisal
Ashrafin tutkimuksen mukaan tuulivoimalat vaikuttavat merkittävästi nopeisiin
virtaaman muutoksiin joissa. Tutkijan
haastattelun, STT 12/18, mukaan ”Nopea virtaaman muutos joessa on luonnoton
ilmiö. Niiden lisääntyminen vaikuttaa jokien ekologiaan, sillä vesieliöstä ei
ole sopeutunut näihin nopeisiin virtauksen muutoksiin. Haasteita syntyy myös
joen käytettävyyteen.” Tutkijoiden mukaan nopeat lyhytaikaiset virtaaman
muutokset linkittyivät sähkömarkkinoiden tarpeeseen.
Luonnonsuojelun näkökulmasta tuulivoimalla on
vesiekosysteemiin vaikutuksia, joita tuskin tultiin selvittäneeksi riittävästi
tuulivoimaloita rakennettaessa. Jokien ekologinen virtaama ylläpitää virtausta,
jossa huomioidaan ekologia ja virkistyskäyttö.
Poikkeama virtaamasta häiritsee eliöitä, saattaa lisätä ravinnehuuhtoutumista
sekä häiritä virkistyskäyttöä merkittävästi.
Lähtökohtaisesti olettaisi, että myös valjastettujen jokien
vesiekosysteemien ekologiasta ja virkistyskäytöstä olisi huolehdittava
nykysäädösten puitteissa. Nyt näin ei kuitenkaan ole.
Energiapolitiikka tutkimuksen ja lupausten valossa
Uusimpien tutkimusten valossa tuulivoima ei ole puhdasta energiaa, kun tarkasteluun otetaan ekologinen perspektiivi, kasvillisuus- ja vesistövaikutukset ja kun huomioidaan, että tuulivoimaloiden käyttämä maapinta-ala tai niiden käyttämä materiaali suhteessa tuotettuun Twh on huomiota herättävän suuri verrattuna esim. ydinvoimaan. Energiapoliittisessa tarkastelussakin tuulivoima tulisi ottaa uuteen tarkasteluun. Esimerkiksi tuulivoiman kuluttama materiaali on kolmanneksi suurin, kun vertailussa oli mukana tuuli-, aurinko-, vesi-, geoterminen ja ydinvoima. Energiapoliittisia ratkaisuja mietittäessä nousee silloin tällöin esiin tärkeä näkökulma: kaikki talouskasvu pohjautuu osaltaan energiapoliittisten ratkaisujen tehokkuuteen.
Vaaliohjelmista selviää, että Suomessa haaveillaan
energianviennistä. Ilmeisesti kyse on tuulivoimalla tuotetusta energiasta. On
myös muistutettava, että viranomaisten taholta luvattiin tutkia myös
tuulivoiman vaikutus maatilojen eläinterveyteen. Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisestä
tiedekunnasta kuitenkin kerrottiin, että heidän tutkimusrahoitushakemuksensa
hylättiin.
Tutkimuksen valossa on jo laajoille alueille pitkin
länsirannikkoa ja muuta Suomea rakennettujen voimaloiden osalta, sekä tulevissa
energiaratkaisuissa ja viennin edistämisstrategioissa syytä vakavasti miettiä voimaloiden
tosiasiallisia vaikutuksia suomalaiseen ympäristöön. Niin luontoon, eläimiin
kuin myös ihmisiin.
Yllä olevan vieraskirjoituksen toimitti minulle tuulivoiman haitoista kärsivä henkilö. En ole itsekään mikään tuulivoiman ystävä – onneksi lähelläni ei ole tuulivoimaloita. Karsastan myös valtavia tukia, mitä tähän sattumavoimaan kanavoidaan. Tuulivoima vaatii merkittävää säätövoimakapasiteettia, joka kyseenalaistaa koko energiamuodon järkevyyden. (OT)
