fbpx

Avainsana: Kokonaiskuolleisuus

Miltä Ruotsin kokonaiskuolleisuus näyttää?

Suomessa viitataan Ruotsiin usein esimerkkinä siitä miten koronajuttuja ei pidä hoitaa. Esitetään mitä kummallisempia väitteitä jopa yli kymmenestä tuhannesta ’koronaan kuolleesta’ jne. Käyn alla olevassa kirjoituksessa läpi Ruotsin kokonaiskuolleisuutta Ruotsin tilastokeskuksen alustavan tilaston perusteella. Koska tilasto on alustava, niin analyysiin liittyy jonkin verran epävarmuutta.

Ensinnäkin, Ruotsissa käytetään Suomen tapaan tilastointimenetelmää, jossa koronakuolemilla tarkoitetaan kuolemantapauksia, joissa ’koronakuolemaksi’ päätyy kun on kuollessa ollut laboratoriovarmistettu koronavirustartunta PCR-testillä. Todellisista kuolemansyistä ei ole tietoa. On siis väärin puhua yleisesti koronakuolemista, vaan rehellisempi tapa olisi puhua koronaan liittyvistä kuolemista kuten Suomen THL sentään tekee.

Ruotsin tilastokeskus SCB on julkistanut ison Excel-taulukon, jossa kokonaiskuolleisuutta on tilastoitu hyvin monella tavoin. Kun taulukkoa rupeaa tarkastelemaan, niin huomaa useassa kohdin, että se vaikuttaa tarkoitushakuiselta. Heti ensimmäinen taulukko Tabell 1 näyttää raakalukujen vieressä kaavion, jossa vuoden 2020 lukuja verrataan kalenterivuoden alusta ja vuosien 2015-2019 keskiarvoon. Miksi graafi on pitänyt piirtää tuossa muodossa lukuaineiston viereen?

Tuossa esittämistavassa on kolme perustavanlaatuista ongelmaa: 1. Keskiarvo hävittää voimakkaat vaihtelut, eli aiempien vuosien piikit ja laaksot vertailuaineistosta. Vuoden 2020 alun koronaepidemia näyttää pahemmalta kuin se olikaan. 2. Vertailu alkaa kalenterivuoden alusta, jolloin epidemian ajoittuminen vuodenvaihteen eri puolille tekee vuosien keskinäisen vertailun sattumanvaraiseksi. 3. Ruotsin väkiluku on lisääntynyt 2015-2020 noin 580.000 hengellä. Absoluuttisten kuolinlukujen vertailu ei anna tilanteesta oikeaa kuvaa.

Kun taulukon kelaa alas, niin sarake 374 Okänd dödsdag kertoo, että aineistossa on tuhansia henkilöitä, joiden kuolinpäivää ei tiedetä. Miten ne on jaettu tuohon piirrettyyn graafiin? Vai onko niitä jaettu siihen ollenkaan? Vastausta tuohon ei ole nähtävissä. Luotettavan vertailun tekeminen tuosta aineistosta on hankalaa. Tuhannet kuolleet pitäisi jakaa jollain luotettavalla perusteella päivittäiseen aineistoon. Sama ongelma toistuu läpi koko tilastoaineiston.

Aineistosta selviää, että Ruotsissa on alueellista vaihtelua kuolleisuudessa kuten Suomessakin. Kuolleisuus painottuu Tukholman alueelle, jossa suurin osa maahanmuuttajista asuu. Tummaihoisten maahanmuuttajien riski kuolla mihin tahansa infektiotautiin on suurempi, sillä he kärsivät D-vitamiinin puutteesta hyvin yleisesti. Tumma iho ei tuota pohjoisessa D-vitamiinia kunnolla edes kesäaikana. Oman kulttuurin ja kielen parissa pysyttelevät eivät saa todennäköisesti yhtä hyvin tietoa D-vitamiinipuutoksen riskeistä kuin kantaväestö. Ruotsin Suomea korkeampaa kuolleisuutta eivät näytäkään selittävän lievemmät rajoitustoimet, vaan D-vitamiinin puutteesta kärsivien maahanmuuttajien suurempi osuus. Sama lopputulos olisi tullut todennäköisesti myös jonkin influenssan vuoksi.

Taukosta 11 (Tabell 11) löytyy sentään valmiiksi piirretty graafi, jossa on hyödyllistä tietoa.

Graafista voidaan havaita, että verrattuna muutamaan aiempaan vuoteen huhti-, touko- ja joulukuussa on kuolleisuuspiikki. Sen sijaan muina kuukausina kuolleisuus on samalla tasolla tai vähäisempää kuin vertailuvuosina. Kuolleisuus on suhteutettu väkilukuun, mutta sitä ei ole kerrottu, miten ilman kuolinpäivää olevat on jaettu taulukkoon. Ehkä sitä ei ole tehty?

Koska tilastosta ei löydy suoraan vastauksia haluamiini kysymyksiin, tein muutamia omia vertailuja. Ensimmäisenä otin SCB:n tilastoista hieman pidemmän ajanjakson, kymmenen vuotta, ja suhteutin kuolleisuuden Ruotsin kasvaneeseen väkilukuun.

Vertailussa vuosi 2020 näyttää vuoteen 2019 verrattuna selvästi korkeampaa kuolleisuutta. Tosin tämä johtuu siitä, että vuosi 2019 oli kuolleisuudessa merkittävästi alhaisempi kuin mikään aiemmista vuosista. Vertailusta näkee, että vuoden 2019 palkki on vuoteen 2018 verrattuna saman verran matalampi kuin 2020 on vuoteen 2019 verrattuna suurempi. Voisikohan ero johtua epidemioiden ajoittumisesta? Kun kaaviota katsoo pidemmäs historiaan, niin siitä huomaa, että vuosi 2020 on kuolleisuudessa 2010-luvun alkuvuosien tasolla. Silloin ei hössötetty poikkeuksellisesta epidemiasta, vaan influenssat ja niistä seuraavat kuolemat kuuluivat normaalielämän piiriin.

Kalenterivuoden ollessa huono ajanjaksovalinta epidemioiden tappavuuden arvioinnissa, tein taulukon, jossa vertailu on tehty heinäkuun alusta kesäkuun loppuun. Tällainen ajanjakso sisällyttää yhteen jaksoon kokonaisen talvikauden ja sen räkätaudit.

Kesästä kesään -vertailu paljastaa, ettei kuolleisuus koronaepidemian aikana ole ollut poikkeuksellisen suurta. Historiassa ei tarvitse mennä kuin kolme vuotta taaksepäin, niin ollaan samoissa lukemissa. Mikäli historiassa mentäisiin enemmän taaksepäin, niin sieltä löytyisi huomattavasti koronaepidemiaa pahempia ajanjaksoja.

Suomessa THL on aiemmin laskenut talvisten epidemioiden aiheuttamia ylikuolleisuuksia influenssakausittain syksyn viikosta 40 kevään viikkoon 20. Tein vertailun vuoksi Ruotsista alle vastaavan taulukon.

Kun räkätautikautista vertailua katsoo, niin havaitsee, ettei tarvitse mennä kuin pari vuotta taaksepäin, niin ollaan talven 2019-2020 tasolla. Tällaisia vertailuja THL on siis tehnyt Suomen osalta aiemmin. Sopiikin kysyä, että miksi näin ei ole tapahtunut viime kuukausina. Kun THL:n vertailuja ei kuulunut, niin tein elokuussa 2020 itse vastaavan vertailun Suomen osalta. Se osoitti, ettei Suomessa tapahtunut talvella 2019-2020 mitään erikoista kokonaiskuolleisuudessa. THL:n puolustukseksi on sanottava, että asia on suoraan sanottu myös heidän sivuillaan.

Kokonaisuutena arvioiden ei Suomessa kuten Ruotsissakaan ole ollut poikkeuksellista epidemiaa. Rajoitukset elämään ovat tarpeettomia ja aiheuttavat valtavasti vahinkoa.

Lisäys klo 20:

Sain käyrän pidemmältä ajalta kommentteihin. Siitä näkee kokonaiskuvaa pitkälle historiaan.

Ja lisäksi kun juuri saa itse väännettyä melkoisella työllä käyräkasan, niin saa selville, että joku on jo tehnyt saman. No, tulipahan tarkistus ja vahvistus samalla: https://softwaredevelopmentperestroika.wordpress.com/2021/01/15/final-report-on-swedish-mortality-2020-anno-covid/

Lisäys 24.1.2020:

Avoin Median artikkeliin tuli hyvä linkki aiheesta. Siinä kerrotaan, että verrattuna huhtikuuhun 2020, ruotsalaisia kuoli kuukausitasolla enemmän vuosina 1993 ja 2000: https://emanuelkarlsten.se/more-swedes-died-in-one-month-1993-and-2000-compared-to-april-2020-why/

Ylen Olli-Pekka Lukan juttu kokonaiskuolleisuudesta, risut ja pari ruusuakin

Ylen Olli-Pekka Lukka kirjoitti 12.1.2021 kokonaiskuolleisuudesta jutun, jota ruodin alla. Juttu löytyy varuilta myös tästä, jos Yle saisi järjellisyyskohtauksen ja korjaisi jutussa olleet harhamat nettisivulleen.

Jutun otsikko on faktisesti totta, mitä on pidettävä nykyisen valeuutisoinnin aikana hyvänä. Valitettavasti kokonaiskuolleisuutta tarkastellaan jutussa kalenterivuosittain, mikä taas on huono valinta, sillä jokatalvisten influenssan kaltaisten tautien (Influenza Like Illness, ILI) epidemioiden ajoittuminen tekee yksittäisten kalenterivuosien vertaamisen keskenään hankalaksi.

Tein ao. taulukon aiemmin kommentiksi ja hypoteettiseksi esimerkiksi Ilta-Sanomien Lauri Nuoskan juttuun, jossa oli sama virhe. Epidemiakausi alkaa tyypillisesti marraskuussa ja loppuu viimeistään toukokuussa. Usein epidemia osuu vuodenvaihteen tienoille. Sattuma määrää, miltä kalenterivuotinen tarkastelu näyttää ja se voi antaa myös täysin väärän kuvan. Ao. esimerkissä vuosi 2024 näyttää, ettei sinä vuonna ollut ylikuolleisuutta ja vuonna 2026 sitä oli 2000 henkilöä. Todellisuudessa molempina talvina, 2023-2024 ja 2026-2027, ylikuolleisuutta oli sama tuhat henkeä. Ajoittuminen osui vain vuodenvaihteen kannalta eri puolille. Kalenterivuotinen tarkastelu näyttää vuosille 2021 ja 2022 samaa tuhannen hengen ylikuolleisuutta, vaikka talvena 2021-2022 ei ollut ylikuolemia.

Image

Olen itse tehnyt räkätautikautisen vertailun jo elokuussa, eikä siinä näy mitään kummallista. Päinvastoin kokonaiskuolleisuus oli influenssakautena 2019-2020 vähäisempää kuin monena edeltävänä talvena, lievästä keväisestä koronaepidemiasta huolimatta. Käytin laskennassa THL:n käyttämää ajoitusta syksystä viikosta 40 viikkoon 20 keväällä. THL on aiemmin itsekin tehnyt vertailut influenssakausittain.

Valitettavasti Lukka käyttää jutussaan ’asiantuntijana’ THL:n tutkimusprofessori Markku Peltosta, joka esiintyy vielä organisaationsa edustajana. Peltonen on oman käsitykseni mukaan tehnyt käyrästöjä harrastuksena ja tuloksista huomaa, ettei Peltonen ole omalla alueellaan. Olen vääntänyt Peltoselle jo aiemmin Twitterissä rautalangasta miten hän menee metsään aikajakson valinnallaan – selvästikin ilman tulosta tai sitten keskustelunaiheen rajaukset ovat toimittaja Lukan. Sekä Lukan, että Peltosen olisi hyvä kääntyä THL:n influenssakatsauksia toimittaneiden henkilöiden puoleen.

Lukka menee metsään otsikossa ja ingressissä myös väitteessään, että ’korona jylläsi’ ja ’pandemiaan on kuollut’, sillä kuolinsyitä ei tarkasti tiedetä. THL nimittäin pimittää kuolinsyitä, mikä on aivan kummallista. THL:n sivujen mukaan THL kyllä tietää kuolinsyyt, mutta ei suostu niitä kertomaan. Yli 95 prosentilla on yksi tai useampi perussairaus ja koronaviruksen kanssa kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta, mikä on korkeampi kuin muutoin kuolleiden. Jutussa mainitut 602 henkilöä eivät siis ole kuolleet ’koronaan’, vaan sen kanssa. Lukka toteaa sentään oikein, että luku ei ole poikkeuksellisen suuri, vaikka ko. kuolleet olisivatkin ’kuolleet koronaan’. Peltonenkin on havainnut, ettei ylikuolleisuutta ole merkittävästi, vaikka meneekin aikajakson valinnassa metsään.

Väliotsikoinnit ’Tilastoharha kummittelee – korona tappaa edelleen’ ja ’Iäkkäillä yhä suurin riski kuolla koronaan’ ovat jälleen faktisesti oikein, sillä koronaviruksia on jatkuvasti liikkeellä ja ne nostavat kokonaiskuolleisuutta joka talvi ja iäkkäät ovat tilastojen mukaan pahimmassa riskiryhmässä. Tosin sitä ei mainita, että iäkkäät ovat muutenkin suurin riskiryhmä missä tahansa infektiossa, sillä iäkkäiden vastustuskyky on huonoin.

Lukka toteaa lopussa myös, että ’Terveyskeskusten influenssakäyntimäärien seuranta ei ole tosin koronasta johtuen toteutunut normaalien talvien tapaan’. Tätä asiaa Lukan olisi kannattanut kaivella tarkemmin. Jos influenssaviruksia ei tutkita, niin niitä ei myöskään löydetä. On myös mahdollista, että lääkäriin influenssaoireiden vuoksi hakeutuneet ovat saaneet vanhasta koronavirustartunnasta PCR-testillä positiivisen koronaviruslöydöksen ja oireet ovat todellisuudessa influenssatartunnasta. Molempiin mahdollisuuksiin viittaavat valtavat koronavirustutkimusten määrät, joissa löytyy vain noin prosentin verran koronaviruslöydöksiä. Mitä muut lääkäriin hakeutuneet 99% ovat poteneet? Onko heiltä tutkittu muita taudinaiheuttajia ollenkaan? Vai onko tutkittu tuhansia oireettomia? Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näyttää siltä, etteivät oireettomat levitä koronavirustartuntaa.

Lukan jutussa on siis sekä hyvää, että huonoa argumentointia huonon argumentoinnin dominoidessa. Ehkä voisi kiteyttää, ettei juttu ole täysin huono tai virheiden määrä on äärellinen.