fbpx

Ilmasto-opin tiedefilosofinen analyysi

Törmäsin netissä suomalaisen filosofin Reijo Siipolan tuoreeseen tutkielmaan ’Onko IPCC:n Ilmasto-oppi tiedettä?’, jossa hän analysoi vallitsevaa ilmasto-oppia, sen tieteellisiä perusteita ja uskottavuutta.

Sekä analyysi, että johtopäätökset ovat karua luettavaa. Joitain poimintoja alla.

…tieteellisen tiedon edustajana esiintyy YK:n hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC. Se ei kuitenkaan ole tiedeyhteisö, vaan poliittinen elin. Tuo seikka herättää kysymyksen, onko Ilmasto-oppi lainkaan tiedettä.

Millainen sääilmiö Ilmasto-opin piirissä luettaisiin oppiin sopimattomaksi eli sen falsifioivaksi? Koska opin ennuste on ilmaston lämpeneminen, voisi olettaa kylmien säiden kumoavan sitä. Näyttää kuitenkin siltä, että teoriaa voidaan tukea niin lämpimän kuin kylmänkin sään esiintymillä. Googlesta tehty esimerkin poiminta sattui ensimmäisenä Itä-Suomessa ilmestyvään maakuntalehteen. Sen pääkirjoituksessa 22.7.2017 todettiin: ”Suomen kesä on ollut tänä vuonna ailahteleva ja viileä.” Kylmiä kesiä oli koettu myös 2015, 2004 ja 1993, eli ääri-ilmiöt olivat lisääntymässä. Johtopäätös: ”Ilmastonmuutos on nyt tullut iholle”.
Jos vaikutelma ilmasto-opin äärimmäisestä sovellettavuudesta mihin tahansa faktoihin on oikea, kyseinen oppi on itsessään kumoutumaton, eikä se silloin ole tiedettä.

Horoskooppeihin uskova siis yrittää verifioida ennustetta, eli todistaa sitä oikeaksi, kun taas tieteellinen työ on sitä, että yritetään falsifioida esimerkiksi IPCC:n ennustetta. Jos jokin teoria kuitenkin kokoaa ympärilleen yhteisön, joka ei ota vastaan teoriaa kumoavia todisteita vaan ainoastaan kerää näyttöä teorian tueksi, kyseessä ei ole tiedeyhteisö, vaan ehkä ideologinen joukko. Tällaiseen viittaa meteorologin, emeritusprofessori (MIT) Richard Lindzenin maininta: ” Poliittinen intomielisyys on vain lisääntynyt sen jälkeen, kun poliittinen ideologia on alkanut esittää merkittävää osaa ilmastoasiassa” (8.10.2018,5). Lindzen on tehnyt yli 200 tutkimusta koskien meteorologiaa ja ilmastotiedettä. Näyttää siis siltä, että Ilmasto-oppi ei ole sellaisen yhteisön hallussa, joka etsisi näyttöjä opin kumoamiseksi.

Jos Ilmasto-oppi esittäytyy tieteenä, sen tulee julkaista opin tieteelliset perusteet, jos ne ovat jo löydetyt. Jos hypoteesi kuitenkin on vielä vain arvaus, ei gallup-tulos tai vedonlyöntikerroin tee siitä sen kummempaa.
Jos Popperin tavoin vielä kysyisimme minkä ongelman tuo totuus ratkaisee, tulisi kiusaus esittää myös ehdotus vastaukseksi: Ilmasto-oppi varmuuden oppina ratkaisee sen Suuren Totuuden puutteen, joka maailmassa vallitsee uskon edellisen, marxilaiseen totuuteen sammuttua.

On todettu, että Marsin jäätiköissä on alkanut tapahtua sulamista. Kun eräs tiedemies Venäjällä osoitti Marsin jäätiköiden pienenemisen todisteena auringon lämmittävän vaikutuksen lisääntymisestä planeettojen pinnoilla, muuan toinen tiedemies sanoi hänen esittämänsä olevan täydellisesti ristiriidassa yleisen tieteellisen mielipiteen kanssa ja sen laajan todistusaineiston kanssa joka on esitetty IPCC:n raportissa. Kirjan kirjoittajat katsovatkin oikeutetuksi kysyä, onko olemassa mitään Opin vastaisia todisteita, joista keskustelu on sallittua.

Jos ilmasto-opin varmuuden epäilijät katsotaan peräti pahoiksi ihmisiksi, se seikka vain vahvistaa oletusta siitä, että oppi on saavuttanut paradigman aseman. Kritiikin valikoimaton, tunnepitoinen torjunta kielii tieteen maailmaa tuntemattomasta kannattajakunnasta, joka on omaksunut opin sen perusteisiin perehtymisen sijasta uskossa omaksuen.

Verrattaessa Ilmasto-opin julkista ilmiötä muutamien huomattavimpien tieteenfilosofien kuvauksiin siitä, mikä on tieteen ja kvasitieteen raja, sekä siitä minkälaiset muodot ovat tieteen tuntomerkeiksi sen historian aikana osoittautuneet, näyttää siltä, että opin painopiste asettuu tieteen ulkopuolelle.

Ilmasto-opin julkinen levitys menestyy hyvin. Se noudattaa joukkopsykologian tuntemaa kaavaa, jonka mukaan mahdollisimman yksinkertaista sanomaa toistetaan lähes päivittäin vuodesta toiseen. Ilmoitetaan vain yksi niin sanotuista kasvihuonekaasuista, joka tieto riittää siihen, ”että eliitti voi kuvitella ymmärtävänsä luonnontiedettä”. Ilmoitettu ilmasto-ongelma on ainoastaan hiilidioksidin määrä ilmakehässä. Ilmoittamatta jää sen määrä 0,04%, josta siitäkin vain 4% on ihmiskunnan tuottamaa. Tieteenalan piirissä on sellainen käsitys, että se ei välttämättä ole merkittävä tekijä maapallon lämpötasapainoa ylläpitävän monimutkaisen järjestelmän tekijöiden joukossa. Tieteellistä tietoa välitettäessä tulee mukaan liittää tiedon perustelut. Näin ei Ilmasto-opin levittämisessä menetellä. Opin koko levitystapa viittaa siihen, että on kyse jostain tieteen ulkopuolisesta.

Ilmasto-oppi ei näytä oleellisesti poikkeavan aiemmista pelottavista ennustuksista. Niistä, joita on levitetty tieteen, uskonnon tai muun enteiden tulkitsijayhteisön nimissä, ja joihin on uskottu varsin yleisesti jo siinä vaiheessa, kun ennustus on sitten paljastunut paikkansa pitämättömäksi aikaisempien vastaavien ennustusten tavoin. Ilmasto-opin perimmäinen tavoite, jota ei aktiivisesti pidetä esillä, mutta joka on esillekin päässyt, on sama, kuin oppia edeltävän marxilaisen opin varsinainen päämäärä, maailman talousjärjestelmän kumoaminen.

Kirjoittajaa voidaan kuitenkin pitää odotuksen pettäjänä, ellei kysymyksen esitettyään edes lopuksi anna siihen jotain vastausta. Niinpä päädyn toteamaan, että Ilmasto-oppi kuuluu tieteen piiriin viimeistään silloin, kun se liitetään uskontotieteen kohteiden joukkoon.

Sitra rikkoo lakia kannustamalla ilmastolakkoilemaan

Laki Suomen itsenäisyyden juhlarastosta kertoo rahaston tavoitteeksi:

2 §

Rahaston tavoitteena on edistää Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä, talouden määrällistä ja laadullista kasvua sekä kansainvälistä kilpailukykyä ja yhteistyötä toimimalla erityisesti sellaisten hankkeiden toteuttamiseksi, jotka vaikuttavat kansantalouden voimavarojen käyttöä tehostavasti tai tutkimuksen ja koulutuksen tasoa kohottavasti taikka jotka selvittävät tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja.

Ei varmastikaan edistä Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä jos kannustetaan ’ilmastolakkoilemaan’. Sitra on ehkä pahin ilmastohysterian levittäjä Suomessa – meidän verorahoillamme.

Sitran ihmiset voisivat tutustua siihen, mitä esimerkiksi MIT:n meteorologian emeritusprofessori Richard Lindzen aiheesta kertoo. Ao. videossa voi laittaa asetuksista suomenkielisen tekstityksen päälle.

YLE, Helsingin Sanomat ja muu valtamedia valehtelevat meille kuvilla

Yllä olevassa YLE:n jutun otsikkokuvassa on tyypillinen kuvavalehtelu. Annetaan ymmärtää, että voimalaitokset ’tupruttavat hiilidioksidia’, joka aiheuttaa ilmaston katastrofaalisen lämpenemisen ja maailmanlopun. Mikä kaikki yo. kuvassa on väärin?

  1. Hiilidioksidi on väritön, näkymätön ja hajuton kaasu, kasveille välttämätön elinehto. Sitä ei voi nähdä, ei edes Greta Thunberg.
  2. Kuvassa voi näkyä pienhiukkasia, joka on jossain päin maailmaa aivan todellinen ongelma. Nämäkin hiukkaset toimivat metsissä lannoitteena. Pienhiukkaset yhdistetään pelottelussa hiilidioksidiin CO2, mikä on selvästi väärin.
  3. Kuvassa näkyvät ’piipusta tulevat pilvet’ ovat vettä, joka todellisuudessa tiivistyy ulkoilmasta piipusta tulevan palokaasun jäähtyessä.
  4. Kuvatekstissäkin on virhe. Koko ihmiskunnan tuottama hiilidioksidi on vain 4 % luonnollisen tuotannon ollessa 96 %. Kuvateksti ei siis voi pitää paikkansa. Ehkä toimittaja tarkoittaa, että Venäjä päästelee maailmaan kasvihuoneita?

Yllä on hieno kuva Blade Runner 2049 -elokuvasta. Kun tiedämme, ettei hiilidioksidia voi nähdä, niin mitä siinä on? No, niitä pienhiukkasia jälleen.

Yo. videon alussa piipuista tulee jälleen jotain näkyvää, vaikka CO2 ei ole näkyvää. Temaattinen valehtelu, yhdistetään energiantuotanto tai teollisuus valheellisesti ’ilmastonmuutokseen’.

Yllä olevan Helsingin Sanomien (vai pitäisikö nimi olla Helsingin Valesanomat?) juttu yhdistää kuvallaan pienhiukkaset ja ilmastonmuutoksen. Otsikko on myös silkkaa propagandaa (tekisi mieli käyttää myös muita sanoja). Jos minulta kysyttäisiin, että ’Onko ilmastonmuutos todellinen?’, niin vastaisin tietenkin kyllä. Kysehän on luonnonilmiöstä. Ilmasto muuttuu ja on aina muuttunut. Kalifornian metsäpalojen syy ei ole ilmastonmuutos, vaan sekin on luonnonilmiö, jota ihmiset ovat itse pahentaneet jättämällä valtavasti puuainesta metsänpohjiin. Tämä on nostanut palokuormaa merkittävästi.

Yllä olevassa HS-jutussa yhdistetään kuvalla ilmastonmuutos ja jääkarhujen ahdinko toisiinsa. Nyt on vain niin, että jääkarhujen määrä on lisääntynyt viimeisten noin 30 vuoden aikana yli viisinkertaiseksi, koska niiden metsästys on lopetettu. Jääkarhut eivät ole ahdingossa, vaan ne voivat lajina aivan hyvin. Täysin valheellinen rinnastus, joka tässä tapauksessa on toki mielenosoittajien, mutta on toimittajan valinta tehdä tästä valheellisesta rinnastuksesta juttu.

Yo. jutun otsikko on täysin virheellinen. Luvut kuvassa ovat nimittäin täysin väärin. En tiedä, mistä luvut on repäisty. On myös keksitty jonkinlainen ’liikkumavara’, joka on pohjautuu teoriaan jostain maksimäärästä hiilidioksidia. Maailman hiilidioksidituotanto on paljon suurempi kuin kuvassa väitetty 42 Gt. Fossiilisten polttoaineiden osuus co2-päästöistä väitetään olevan 90 % mikä on aivan naurettava väite. Ehkä ihmiskunnan osuudesta, joka on siis vain 4 % maailman kokonaistuotannosta? Tällaisia täysin valheellisia tietoja näkyy Suomen mediassa jatkuvasti. Alla on kuva, jossa hiilidioksidikierto on kuvattu paremmin arvioituna IPCC:n omien laskelmien pohjilta.

Maaseudun tulevaisuuskin on onnistunut syyttämän suuryrityksiä sekä valheellisella kuvalla, että valheellisella otsikolla. Kuvassa jälleen todennäköisesti hienosti vastavaloon kuvattua vesihöyryä, hiilidioksidiahan se ei voi olla koska me emme sitä näe. Valhe on pistetty kiertämään kun juttu on lainattu Helsingin Sanomista. Otsikon väite on naurettava, sillä tärkein kasvihuonekaasu on vesi ja kyllä se aurinko sitä tuottaa haihduttamalla vettä voimakkaasti meristä päiväntasaajalla.

Yllä olevassa kuvassa on kotoinen Hanasaaren voimalaitoksemme Helsingissä. Toinen voimala on pysäytettynä, toinen käynnissä. Erotatko kumpi? Kuva on otettu kesäaikana, jolloin lämpötilaeron ollessa vähäisempi, veden tiivistymistä kylmästä ilmasta ei tapahdu, eikä piippu muodosta pilveä. Suomessa fossiilisia polttoaineita polttavat voimalaitokset on varustettu niin hyvällä suodatustekniikalla, että pienhiukkaspäästöjä ei käytännössä synny, joten pienhiukkasiakaan ei voi piipun päästä nähdä.

Miksi valtamedia syöttää meille väärää tietoa? Tähän on kaksi pääsyytä. Joko toimittajat ovat ammattitaidottomia ja uskovat kritiikittömästi heille syötetyt vihreät valheet tai sitten he tietoisesti levittävät väärää tietoa. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja. On julkinen salaisuus, että toimittajat ovat valtaosin vihreitä tai vasemmistoa. Tämä vaikuttaa molempien ym. vaihtoehtojen kautta heidän uutisoitiinsa.

En itse usko enää suoraan mitään mediassa julkaistavaa tietoa. Vähintään luen uutiset ns. suolan kera, hyvin kriittisesti.

Ilmastonmuutoksen opiskelu kannattaa aloittaa ao. videosta, jossa MIT:n meteorologian professori Richard Lindzen kertoo faktoja ilmastonmuutoksesta. Videossa on suomenkielinen tekstitys, jonka saa päälle videon asetuksista.