Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ja kotoinen Ilmatieteen laitoksemme ennustelevat jatkuvasti nousevia lämpötiloja ja niiden seurauksena media maalailee erilaisia maailmanlopun skenaarioita. Nämä ennusteet perustuvat monimutkaisiin tietokonemalleihin, joissa on vähintään satoja muuttujia.
Hiemankin aiheeseen kriittisesti tutustumalla tapahtuu perinteinen ’Eihän keisarilla ole vaatteita!’ -ahaa-elämys. Tietokonelaskelmien ollessa monimutkaisia yhdenkin tekijän pieni muutos voi vaikuttaa lopputulokseen oleellisesti. Monet näistä lähtöarvoista ovat vain arvioita ja niihin tulee jatkuvasti muutoksia. Miten tällaisiin laskelmiin perustuen yhteiskuntaa voisi ohjata kun emme oikeasti tiedä lopputulosta?
Yllä mainittujen tunnettujen tekijöiden lisäksi on tuntemattomia tekijöitä ja tunnettuja, mutta ennustamattomia tekijöitä, joista käsittelen tässä kirjoituksessa lyhyesti vain yhtä, tulivuoria. Muita ennustamattomia tunnettuja tekijöitä ovat auringon koronapurkaukset ja meteorit. Näitä ei voi ottaa laskelmissa käytännössä huomioon. Ihmisen vaikutus on edelleen vähäinen suhteessa valtaviin luonnonvoimiin.
Suomalainen Aleksi Ilpala on kiivennyt yhden aktiivisen tulivuoren, Tamboran kraateriin ja tehnyt erinomaisen käytännönläheisen videon aiheesta.
Yllä kerrotusta Tamboran vuonna 1816 tapahtuneesta purkauksesta on vain 200 vuotta. Purkauksen arvioidaan aiheuttaneen maailmanlaajuisen lämpötilan laskun ja dokumentoidusti valtavia satojen menetyksiä ja nälänhätiä.
Vastaava tilanne oli myös vuonna 1600, jolloin Huaynaputina -tulivuori purkautui Perussa. Puiden lustosarjoissa Suomessa on havaittavissa useiden vuosien ajalla huomattavasti alentunutta kasvua kylmyydestä johtuen. Historiankirjoissa Suomessa vuosi 1601 tunnetaan nimellä suuri olkivuosi. Vastaavia havaintoja on vuosilta 1601-1603 ympäri maapalloa.
Historiassa yllä olevat esimerkit eivät ole mitenkään poikkeuksellisia. Vastaavaa on tapahtunut varsin usein. Viimeisin merkittävä lienee vuonna 1991 tapahtunut Pinatubo -tulivuoren purkaus. Tämän jälkeen on ollut sangen rauhallista, joka lienee osaltaan vaikuttanut lämpötilan nousuun vuoteen 1998 asti, jonka jälkeen alailmakehän lämpötila on pysytellyt samalla tasolla. Ilmassa on ollut vähän tulivuorten sylkemiä hiukkasia ja kaasuja, jotka muutoin kasvattaisivat auringon heijastusta. Mikäli joukko tulivuoria purkautuu sarjana, tai jokin tulivuori pitkiä aikoja, saatamme kokea kymmeniä tai satoja vuosia kestävän kylmän kauden.
Tulivuoria mietittäessä pitäisi ottaa huomioon myös merenalaiset tulivuoret, jotka lämmittävät merta, joka puolestaan siirtää lämpöä ilmakehään. Meri on lähes joka paikassa lämpimämpää kuin ilma ja vastaakin pääosin ilman lämmittämisestä. Meret saavat siis lämpöenergiaa muualtakin kuin suorasta auringon lämmitysvaikutuksesta. Merten lämpökapasiteetti on valtava suhteessa ilman lämpökapasiteettiin ja ne toimivatkin ilman lämpötilan tasaajina.
Tietäen yllä olevat seikat, on meidän kysyttävä itseltämme, miten voisimme uskoa IPCC:n ja median toitottamiin lämpenemisennusteisiin, jotka perustuvat hiilidioksidin merkittävään vaikutukseen? Muuttujia on yksinkertaisesti liikaa, osa näistä on ennustamattomia kuten yllä kuvatut tulivuorenpurkaukset ja sitten on lisäksi todennäköisesti vielä joukko tuntemattomia tekijöitä, joiden vaikutuksista meillä ei ole aavistustakaan.
Johtopäätös yllä olevasta on kuitenkin selvä – meidän on sopeuduttava muutoksiin mahdollisimman joustavasti ja lopetettava haihattelu siitä, että pystyisimme ohjailemaan maapallon toimintaa hiilidioksidin sääntelyn kautta. Tällä hetkellä on vallalla valitettavasti poliittisesti motivoitunut hysteria kuvitellusta lämpötilan noususta, vaikka on mahdollista, että saatamme kokea äkillisen viilenemisen milloin tahansa.
