fbpx

Helsingin (punavihreät) Sanomat paniikissa

Helsingin Sanomat yltää tänään yhä korkeammalle sfääreihin ilmastohöpinöissään Yrjö Raution kolumnissa, jossa on kosolti silkkaa valhetta ja vääristelyä.

Kyseessä on kolumni, jossa toki saakin revitellä, mutta Helsingin Sanomista tulee osasyyllinen valeuutisointiin, koska se ei mainitse Yrjö Raution taustaa kovana kommunistina ja vasemmistolehtien päätoimittajana. HS esittelee Raution seuraavasti: Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä. Tämä antaa ymmärtää, että kyseessä olisi jotenkin neutraali ja todenmukainen analyysi, jolloin taustoja tuntematon lukija ei pysty asettamaan Raution mielipiteitä omaan arvoonsa.

Käyn alla läpi kolumnin asia- ja asennevirheitä. Lainaukset kursiivilla.

Otsikko Jokainen yritys hillitä ilmastonmuutosta kasvattaa perussuomalaisten suosiota pitää paikkansa. Kansa on jo laajalti havainnut, millaista pajunköyttä meille syötetään. Iät ja ajat vallinneita ilmastojen luonnollisia vaihteluita on jatkuvalla punavihreällä propagandalla yritetty laittaa ihmiskunnan syyksi. Tämä ei mene enää läpi ja nostaa Perussuomalaisten suosiota. Ilmastojen luonnollisia muutoksia ei ihmiskunta pysty hillitsemään, saati suomalaiset yksinään.

Ingressi Yksikään vastuullinen puolue ei voi vetäytyä ilmastovastuustaan. Mutta populistipuolue ei olekaan vastuullinen. Tämä antaa sille rajattomat mahdollisuudet esiintyä ainoana puolueena, joka vastustaa ”ilmastohysteriaa”, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.

Ilmastovastuu? Tuossa väitteessä pitää hyväksyä valhe, että ihmiskunnalla on merkittävä osa hiilidioksidin vaikutuksen kautta maapallon ilmakehän lämpötiloihin. Raution kannattaisi päivittää tietojaan ja punnita, uskooko hän itse satuun ihmiskunnasta ainoana syyllisenä. Perussuomalaiset ovat nimenomaan vastuullisia yrittämällä saada läpi viestin, ettei mitään katastrofia ole tapahtumassa ja kuvitellun katastrofin torjuntatoimet ovat väärää ja valheellista politiikkaa. Valitettavasti PS on ainoa puolue, jolla on realistinen linja asiassa ja muut puolueet ovat menneet vihervasemmiston kelkkaan myötäillen ilmastohysteerikkojen yhä hullumpia vaatimuksia.

Perussuomalaisten kannatus on tähän asti perustunut ennen muuta maahanmuuton vastustukseen.

Tuo on yleinen valhe, jota punavirheät levittävät joka käänteessä. PS ei ole kaikkea maahanmuuttoa vastaan, vaan vain sellaista maahanmuuttoa vastaan, josta on suomalaiselle yhteiskunnalle haittaa ja kustannuksia.

Turvapaikkahakemuksia jätettiin viime vuonna yhteensä 4 548, mutta hakemuksista lähes puolet oli uusintahakemuksia. Näin vähäinen turvapaikanhakijoiden määrä ei ole enää ongelma, eikä sen estäminen ratkaisisi yhtään ongelmaa.

Vai ei ratkaisisi yhtään ongelmaa? Ainakin se ratkaisi sen, ettei humanitaariseen maahanmuuttoon tarvitsisi kaataa noiden ihmisten kustannusten verran lisää rahaa. Kysymys on myös siitä, keitä hakijat ovat. Tänne ei tarvita enää yhtään puukottajaa tai raiskaajaa lisää. Näitä lienee tulijoiden joukossa jonkin verran.

Teema puree silti yhä, koska se vetoaa niin tehokkaasti ihmismielen pimeimpiin puoliin: tietämättömyyteen, itsekkyyteen, pelkoon ja rotuennakkoluuloihin. Sen avulla on helppo lietsoa kiihkonationalismia ja vihaa.

Raution leimakirves heiluu urakalla. Jokainen, joka on yhtään seurannut mitä Ruotsissa tapahtuu, on selvillä siitä, ettei hallitsemattomasta maahanmuutosta ole seurannut mitään hyvää. Rautio ei ole tätä vielä tajunnut. Ruotsissa jopa sikäläisen Kokoomuksen puheenjohtaja on tajunnut, että maahanmuuttajalähiöiden tilanne ei ole enää kenenkään hallinnassa ja on pyytänyt toimiaan anteeksi.

Pelkkä maahanmuutto ei kuitenkaan riittäisi nostamaan perussuomalaisia suurimmaksi puolueeksi. Ilmastonmuutos riittää. Se tuo puolueen kannattajiksi sellaisiakin ihmisiä, joiden arvomaailmalla on muuten vähän yhteistä populistisen äärioikeiston kanssa.

Rautio yrittää punavihreiden normaalityyliin leimata Perussuomalaiset populistiseksi äärioikeistoksi, mikä on todella kulunut ja valheellinen taktiikka. Perussuomalaisten lähes neljänneksen gallup-kannatus osoittaa, että tämäkään höpinä ei ole enää uskottavaa. Mediaa seuraamalla voi havaita, millainen hätä ja paniikki punavihreässä kentässä vallitsee nousevan PS-kannatuksen vuoksi. Siinä Rautio on oikeassa, että näin PS-näkökulmasta ei kauhean ihmeellisiä poliittisia avauksia tarvitse tehdä. Voi vain seurata sivusta kun hallituksesta tulee yhä hullumpia ehdotuksia ja lakialoitteita ulos. Tavallinen suomalainen seuraa äimän käkenä sekoilua ja siirtyy kannattamaan Perussuomalaisia.

Ilmastokeskustelussa on ollut ylilyöntejä, kohtuutonta syyllistämistä ja perusteetonta pelottelua. Fanaatikot ovat taas kerran pilaamassa hyvän asian.

Hehheh, fanaatikot ovat hallituksessa ja toteuttavat nyt villeimpiä fantasioitaan. Koko ihmiskunnan syyllisyys ilmastonmuutokseen -asia on silkkaa valhetta. Edes ilmakehän lämpötila ei ole noussut 21 vuoteen.

Kuluttajien käytössä olevat mahdollisuudet eivät Akenjin mukaan riitä ilmasto-ongelman ratkaisuun, mutta niihin keskittyminen voi viivyttää tehokkaiden, valtio- ja yritystason, ratkaisujen käyttöön ottoa.

Ilmastokeskustelussa on puhuttu varsinkin lihan syönnistä. Se tuskin on kuitenkaan ainoa asia, johon pitäisi puuttua, jos ihmisten elämäntapoja aletaan tosissaan vahtia ja säädellä.

Totuus pilkahtaa aina välillä. Yllä olevat lauseet paljastavat, mistä on kysymys. Kommunismia ajetaan läpi uudessa paketissa, valheella hiilidioksidin merkittävästä vaikutuksesta ja ihmiskunnan syyllisyydestä. Ihmisten ruokailutottumuksiin puuttuminen on vasta alkua.

Yhdet tutkijat ehdottivat jo polttoaineen säännöstelyä (liikenne- ja viestintäministeriön tilaama raportti 22.10.). Pitäisikö luoda myös yksiöille omat päästökauppajärjestelmänsä? Sohvaperuna voisi ostaa liikuntaa harrastavalta naapuriltaan lisää päästöoikeuksia? Tunnin hikinen lenkki antaisi oikeuden syödä sata grammaa suomalaista nautaa?

Ei kai sentään. Tämän tien päässä odottaisi totalitarismi, jonka veroista emme ole vielä nähneetkään.

Lopuksi voidaan ilahduttavasti huomata Raution itsensäkin jo havainneen, mihin kehitys on johtamassa. Olisi vieläkin parempi, jos Rautio ja Helsingin Sanomien toimittajat tajuaisivat, että ihmiskunnan syyllisyys ilmastonmuutokseen perustuu valheeseen. Tämä lienee liikaa toivottu. Kehotankin kaikkia irtisanomaan Helsingin Sanomien tilauksensa, kuten olen itse tehnyt. Höpinöistä ja jatkuvasta valeuutisoinnista ei kannata maksaa.

Työpaikan ilmapiiri, sitä ei löydy mistään

Olen joskus jossain työpaikassa käydessäni kävellyt ympäriinsä ja katsastellut eri tiloihin ja todennut sitten, että ’Ei löydy täältäkään’. Kyse on paljon puhutusta ’työpaikan ilmapiiristä’. En ole mistään löytänyt ilmassa olevia renkaita. Yritin juuri googlettaa kuvaakin asiasta, mutta eipä sitä löydy hakukoneellakaan, niin piti sitten itse väsätä otsikkokuvaksi sellainen, rengas ja vähän salamiakin.

Mistä oikein on kysymys? Ilmapiirikartoitukset ja vastaavat yrittävät nimetä asiaa, jota ei oikeasti ole olemassa. ’Ilmapiiri’ on käsite, jolla voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa riippuen siitä, mitä kukin sillä käsittää. Kuka ilmapiirin määrittää? Miten sitä mitataan? Mitä oikein mitataan?

Yleisin vastaus lienee, että sitä mitataan kyselyillä, joihin ihmiset vastaavat ja ilmaisevat oman mielikuvansa tai käsityksensä asiasta. Yhden ihmisen työpaikalla ei liene mahdollista olla ilmapiiriä tai muitakaan ilmassa olevia renkaan muotoisia käsitteitä. Entäs kaksi työntekijää? Onko ilmapiiri jo silloin syntynyt? Ehkä ei vieläkään, vaan siihen vaaditaan vähintään kolme ihmistä.

Voivatko ilmarenkaaseen vaikuttaa työpaikan fyysiset olosuhteet? Ehkä jossain määrin. Toimistotöissä siihen voinee hieman vaikuttaa lämpötilalla, sisustuksella, hajuilla jne. Entäs ulkotyöt? Karkaako ilmapiiri avotaivaan alla tuulen mukana pois? Voiko olla niin, että ilmapiiri pesii vain sisätiloissa? Auttaisiko tuuletus? Jos on vaikka toimistotöissä ja muut sattuvat olemaan poissa, niin onko työpaikalla silloin ilmapiiri? Tuskin. Ihmiset muodostavat sen. Mitään ihmisistä riippumatonta ilmapiiriä ei ole olemassa. Silti asiaa käsitellään usein kuin olisi olemassa jokin syntynyt tai muodostunut todellinen olio.

Kyse on ihmisten välisistä suhteista, asenteista ja erityisesti toiminnasta, joka ilmenee sanottuina tai kirjoitettuina asioina, niiden sävyinä, sekä ilmeinä ja eleinä. Koska kyse on ihmisten välisistä suhteista, niin viestinnällä on kaksi osapuolta, viestin lähettäjä ja sen vastaanottaja. Viestin lähettäjällä on ilmapiirin luomisessa ehkä suurin vastuu, mutta myös viestin vastaanottajalla on oma osansa. Asenteensa saamaansa viestiin voi valita. Vastaanottajalla on mielestäni myös velvollisuus kysyä saadessaan epäselviä ohjeita.

Lähettäjänä kannattaa miettiä viestin asiasisällön lisäksi myös tapa ja tyyli, millä viestin kertoo. Viestin asiasisältö kannattaa olla mahdollisimman yksiselitteinen. Yleiskäsitteitä tai tulkinnanvaraisia käsitteitä ei kannata käyttää. Jos viestin voi tulkita väärin, niin se tulkitaan väärin joko tahattomasti tai tahallisesti.

Esimerkki: Törmäsin eräässä paikassa ohjeeseen, joka kehotti ’Laita tavarat paikoilleen!’. Ongelmana vain oli, että kukaan ei ollut määritellyt mitkä ne paikat olivat, eikä sitä voinut satunnainen tavaran käyttäjä tietää. Tuskin tiesivät vakiokäyttäjätkään. Hulluinta oli, että tavaran paikalla ei edes ollut suurta merkitystä, sillä tilaa oli varsin hyvin käytettävissä, eivätkä kyseessä olleet pilaantuvat tavarat. Epäselvä viestintä aiheuttaa työn tehokkuuden laskun lisäksi kitkaa ihmissuhteisiin.

Vastaanottaja tulkitsee viestin omien suodattimiensa läpi, jotka ovat usein hyvin erilaiset kuin lähettäjällä. Myös tiedot asiasta voivat olla erilaiset, vallitsee tietämyksen epäsuhta. Jos ilmapiiriä mitataan kyselyillä, niin niihin saatetaan vastata mitä sattuu tai tarkoitushakuisesti. Voi olla, että vastaajalla on omassa elämässään suuria vaikeuksia, jolloin ne heijastuvat myös työpaikalle tai ihminen kehittää työhönsä liittyviä mielleyhtymiä, joilla ei ole mitään tekemistä itse työn tai työnantajan kanssa.

Onko ilmapiirikyselyillä paikkansa? Ehkä, mutta niihin on suhtauduttava kriittisesti. Mikä on kyselyn tarkoitus? Onko työpaikassa liian suuri vaihtuvuus siksi, ettei työhön olla tyytyväisiä? Vai mikä on syy ilmapiirikyselyn tekemiseen? Mitä kyselyssä tarkalleen ottaen kysytään? Keskitytäänkö oleellisiin asioihin? Usein kyselyt ovatkin työtyytyväisyyskyselyitä, jolloin ollaan paremmin asian ytimessä. Oletko tyytyväinen työhösi? Jos et ole, niin miksi? Jos olet, niin miksi? Onko jotain parannettavaa? Näihin asioihin voi vaikuttaa myös ilman kyselyitä. Jututa pomoasi. Kerro, jos asiat ovat huonosti ja kerro myös jos ne ovat hyvin. Pomona kysy työntekijöiltäsi, että ’Miten menee?’.


Tämän pienen kirjoitelman innoittajana toimi törmäämiseni jälleen useammassa yhteydessä epämääräiseen höttöpuheeseen työpaikan ilmapiiristä , sekä Postin meneillään oleva lakko. Työtyytyväisyyttä varmasti laskee, mikäli uhataan kymmenien prosenttien palkanlaskulla. Suunnan pitäisi olla pikemminkin Sveitsin korkeiden palkkojen suuntaan, eikä siihen, että Suomesta tulee halpatyömarkkina, jossa pieniä palkkoja paikataaan sosiaaliturvalla.

KMedia.fi – vastapaino punavihreän median komedialle

Suomen valtamediat ovat valitettavasti hyvin kallellaan punavihreään suuntaan. Tämä näkyy uutisoinnin vääristymänä: Maahanmuuton ongelmia vähätellään tai niistä ei uutisoida ollenkaan, ilmastonmuutosuutisointi on silkkaa pelottelua, valehtelua tai yhä kummallisemmaksi muuttuvaa ’uutista’ nakeista, maidosta tai siitä, mitä suuhunsa saa laittaa. Erityisesti valeuutisoinnissa ovat kunnostautuneet Helsingin Sanomat ja YLE, mutta valitettavasti lähes koko valtamedia on samassa sopassa mukana.

Median vääristymä johtunee pääosin toimittajien puoluekannoista, joista toimittajat itse eivät haluaisi millään keskustella. Joitain kyselyitä aiheesta on tehty. Näissä kyselyissä on selvinnyt, että toimittajat ovat valtaosin vihreitä tai vasemmistoliittolaisia. Punaviherpainotus näkyy myös perussuomalaisten sorsimisessa jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Itse päädyin Suomen Kuvalehden leimaamaksi peräti kuuden sivun verran. En tosin usko, että SK:n lukijakunta aivan purematta nielee kyseistä juttua.

Sen verran median vääristymä on itseäni häirinnyt, että olen miettinyt, mitä asialle voisin tehdä. Keskusta-oikeistoon, konservatiivisuuteen tai kansallismielisyyteen vivahtavat mediat ovat pienempiä ja resurssit ovat hajallaan.

Niinpä päätin teettää pienen työkalun kokoamaan vähemmän luettujen medioiden uutisotsikoita yhteen näkymään. Näin syntyi KMedia.fi. Jos sivustosta on muillekin iloa, niin olen tyytyväinen. Täytyy sanoa, että muutaman päivän käytön jälkeen olen yllättynyt siitä, että ilman markkinointia sana on levinnyt ja käyttäjiä on jo melkoinen joukko.

Olen pyrkinyt KMedia.fi:n speksauksessa mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon. Sivustossa on käytetty uutta tekniikkaa ja se skaalautuu näytön koon mukaan pienestä kännykkänäytöstä tietokoneen ruudulle. KMedia.fi hakee medioiden RSS-syötteet uudelleen aina kun sivusto avataan tai päivitetään. Näkymä on oletuksena aikajärjestyksessä uusin otsikko ylimpänä. Näkymän voi yläreunan painikkeesta aakkostaa myös medioiden mukaan. Suomalaiset mediat ovat tällä hetkellä Suomen Uutiset, Oikea Media, Kansalainen, PT-Media, Verkkouutiset, Vastavalkea, Maaseudun tulevaisuus ja MV-lehti. Vastaavasti maiden lippujen takaa löytyy medioita myös Ruotsista ja USA:sta. Otsikkoa klikkaamalla avautuu uuteen ikkunaan aina kunkin median otsikon mukainen juttu. Voit myös klikata media-näkymässä median nimeä, jolloin ko. median etusivu avautuu. Mitään evästeitä sivusto ei asenna. Suosittelen KMedia.fi:n laittamista kirjanmerkkeihin tai kuvakkeeksi näytölle, jolloin vaihtoehtomedioiden uutisotsikot ovat vain yhden klikkauksen päässä.